B
Borkku
Vieras
Hyvä vai paha lohikäärme?
11.09.2008 23:58
Kuva: futureimagebank
Lohikäärme on taruolennoista mahtavin niin kooltaan, voimiltaan kuin kauhua herättävältä maineeltaankin. Sen nahka on kuin panssaria, johon miekka tylsistyy ja peitsi taittuu. Hännällään se sivaltaa kokonaiset armeijat kumoon ja polttaa tultasyöksevällä kidallaan tuhkaksi kaiken eteensä tulevan.
Lohikäärme on suuri lentotaitoinen liskomainen olento, joka tunnetaan sekä eurooppalaisessa, aasialaisessa että keskiamerikkalaisessa mytologiassa. Lohikäärmeet olivat yleensä suomuisia tai sulkapeitteisiä ja siivekkäitä, joskus neli- ja joskus kaksijalkaisia petoja. Lohikäärmeellä saattoi olla myös monta päätä. Lohikäärmeet elivät ikivanhoiksi.
Kuva: futureimagebank
Tarinoiden perusteella tiedämme, että lohikäärmeet asuivat yleensä luolassa, joissa vartioivat aarteitaan ja ryöstämiään neitoja. Pelottavien voimiensa lisäksi niillä oli paljon erilaisia taitoja. Niiden näkö oli tarkka kuin saalistavan haukan, ja ne kuulivat ja haistoivat lähestyvän vihollisen jo kaukaa.
Lohikäärmeitä pidetään myös älykkäinä juonittelijoina, ja tarinat kertovat niiden mieltymyksestä arvoituksiin. Kaikkein mahtavimmallakin oli kuitenkin heikkoutensa, ja lohikäärmeellä se oli usein turmaksi koituva ahneus ja turhamaisuus.
Lohikäärmeet ja sankarillisuus
Lohikäärmeet ovat länsimaisessa kulttuurissa aina edustaneet pahuuden voimaa, jota vastaan pieni ihminen taistelee sankarillisesti. Jo antiikin mytologiassa jumalat taistelivat väkivaltaisia lohikäärmeitä vastaan. Raamatun Ilmestyskirjassa lohikäärmeen hahmon on saanut Saatana, jonka arkkienkeli Mikael voittaa ja syöksee helvetin tuleen
Kuva: futureimagebank
Lohikäärme ja neitoa pelastava ritari ovat useimmiten lohikäärmeistä kertovien tarinoiden aiheena. Kaiken esikuvana on Pyhä Yrjänä, 200-luvulla elänyt uljas ritari, joka vapautti sekä prinsessan että samalla koko kaupungin lohikäärmeen kynsistä. Tapahtumat saivat alkunsa libyalaisessa pikkukaupungissa, jonne lohikäärme oli asettunut asumaan kaupungin ainoan lähteen viereen. Saadakseen vettä kaupunkilaisten oli toimitettava lohikäärmeelle joka päivä lammas ja neitsyt.
Uhrattava neito valittiin arpomalla, mutta sitten koitti päivä, että arpa osui prinsessa Cleolindan kohdalle. Vaikka kuningas kuinka yritti pelastaa tyttärensä katalalta kohtalolta ja tarjosi kyläläisille kaiken kultansa ja hopeansa, niin viimein prinsessa jouduttiin tarjoamaan lohikäärmeelle. Prinsessa vietiin lähteelle, mutta paikalle osui ritari Yrjänä, joka ritarilupauksensa mukaan oli heti valmis uhmaamaan lohikäärmettä. Yrjänä surmasi lohikäärmeen iskemällä miekkansa sen kitaan.
Vielä myöhäiskeskiajalla lohikäärmeitä pidettiin kaiken pahan ruumiillistumina. Niiden syyksi pantiin myös monet ihmiskuntaa riivaamat epidemiat.
Hyvän onnen symboli
Länsimaissa lohikäärmeisiin liittyy pelon ja kauhun täyteistä kunnioitusta. Idän ja Keski-Amerikan kansoille lohikäärme näyttäytyy jumalallisen voiman, viisauden, vaurauden ja hyvän onnen symbolina. Positiivisia voimia edustava lohikäärme näyttää länsimaiden suomuisen panssaripeitteisen hirviön sijaan höyhen- tai sulkapeitteiseltä käärmeeltä. Vanhassa kiinalaisessa maailmankuvassa lohikäärme edustaa voimakkaasti elämää: maskuliinista, siittämistä, hedelmällisyyttä ja aktiivisuutta. Idän lohikäärme karkottaa pahat henget ja on myös sateen symboli. Keväällä lohikäärmeet kaivautuvat esiin ja samalla synnyttävät sateen ja ukkosen.
Kiinassa lohikäärme oli myös keisarin ja keisarillisen vallan symboli. Tarujen mukaan ensimmäinen keisari sai alkunsa lohikäärmeestä.
Lohikäärme on myös yksi kiinalaisen horoskoopin symboli. Horoskoopin mukaan lohikäärmeen vuonna syntyneet ihmiset ovat terveitä, energisiä, rehellisiä, herkkiä ja urhoollisia mutta toisaalta myös ärtyisiä, äkkipikaisia ja itsepäisiä. Jotain länsimaisen lohikäärmekäsityksen kanssa yhteistäkin löytyy, sillä horoskoopin mukaan lohikäärme-ihmiset ovat Itä-Aasian maiden tähtimerkkien itsekeskeisimpiä luonteita.
Onko lohikäärmeitä oikeasti?
Lohikäärmeitä pidettiin pitkään todellisina olentoina, vaikka kovinkaan moni ei niitä onnistunut näkemään. Vaikka tiede kehittyi, niin lohikäärmeet jaksavat edelleen kiinnostaa tutkijoita ja muita asianharrastajia. Etenkin kirjallisuudelle lohikäärmeiden myyttinen maailma on tarjonnut paljon virikkeitä.
Dragonlogiaa eli lohikäärmetutkimusta edustavasta kirjallisuudesta löytyy paljon tietoa lohikäärmeistä. On myös karttoja, joihin on merkitty olentojen asuinseudut. Lohikäärmeen luurankojakin on löydetty ja rekonstruoitu. Tiedetään myös, että lohikäärmeet kuoriutuivat munasta ja niitä on ollut monta lajia, joista osa lienee ollut myös rauhaa rakastavia. Sellaistakin tietoa löytyy, että lohikäärmeet osasivat puhua ja kirjoittaa. Dragonologia todistaa myös, että lohikäärmehysterian levitessä lohikäärmeet lopulta tapettiin sukupuuttoon.
Totta vai tarua, kukapa sen varmasti tietää. Jos hyväksymme sen, että lohikäärmeen historia kallistuu tarun puolelle, kansanperinteessä riittää silti tutkittavaa. Ei esimerkiksi ole päästy yksimielisyyteen siitä, mistä mielikuva lohikäärmeestä on alun perin syntynyt. Yksi arvaus on geeniin periytyvä muistikuva muinaisista lentoliskoista. Tämän teorian kuitenkin murskaa se tosiasia, että lentoliskot ovat kuolleet yli 60 miljoonaa ennen ensimmäisiä ihmisiä. Todempi selitys lienee ihmisen liioitteleva mielikuvitus, jota tietämättömyys, taikausko ja perimätiedon polveileva matka ovat värittäneet. Elämää raastavat vihamieliset voimat ja pelko ovat synnyttäneet lohikäärmeeksi kutsutun hirviön. Ne, jotka ovat rohjenneet uhmata hirviötä, ovat nousseet sankareiksi, ja heistä kerrotut tarinat ovat tuoneet lohtua sukupolvelta sukupolvelle.
Oli pakko laittaa tää tänne, lohikäärmeen vuonna ku oon syntyny
11.09.2008 23:58
Kuva: futureimagebank
Lohikäärme on taruolennoista mahtavin niin kooltaan, voimiltaan kuin kauhua herättävältä maineeltaankin. Sen nahka on kuin panssaria, johon miekka tylsistyy ja peitsi taittuu. Hännällään se sivaltaa kokonaiset armeijat kumoon ja polttaa tultasyöksevällä kidallaan tuhkaksi kaiken eteensä tulevan.
Lohikäärme on suuri lentotaitoinen liskomainen olento, joka tunnetaan sekä eurooppalaisessa, aasialaisessa että keskiamerikkalaisessa mytologiassa. Lohikäärmeet olivat yleensä suomuisia tai sulkapeitteisiä ja siivekkäitä, joskus neli- ja joskus kaksijalkaisia petoja. Lohikäärmeellä saattoi olla myös monta päätä. Lohikäärmeet elivät ikivanhoiksi.
Kuva: futureimagebank
Tarinoiden perusteella tiedämme, että lohikäärmeet asuivat yleensä luolassa, joissa vartioivat aarteitaan ja ryöstämiään neitoja. Pelottavien voimiensa lisäksi niillä oli paljon erilaisia taitoja. Niiden näkö oli tarkka kuin saalistavan haukan, ja ne kuulivat ja haistoivat lähestyvän vihollisen jo kaukaa.
Lohikäärmeitä pidetään myös älykkäinä juonittelijoina, ja tarinat kertovat niiden mieltymyksestä arvoituksiin. Kaikkein mahtavimmallakin oli kuitenkin heikkoutensa, ja lohikäärmeellä se oli usein turmaksi koituva ahneus ja turhamaisuus.
Lohikäärmeet ja sankarillisuus
Lohikäärmeet ovat länsimaisessa kulttuurissa aina edustaneet pahuuden voimaa, jota vastaan pieni ihminen taistelee sankarillisesti. Jo antiikin mytologiassa jumalat taistelivat väkivaltaisia lohikäärmeitä vastaan. Raamatun Ilmestyskirjassa lohikäärmeen hahmon on saanut Saatana, jonka arkkienkeli Mikael voittaa ja syöksee helvetin tuleen
Kuva: futureimagebank
Lohikäärme ja neitoa pelastava ritari ovat useimmiten lohikäärmeistä kertovien tarinoiden aiheena. Kaiken esikuvana on Pyhä Yrjänä, 200-luvulla elänyt uljas ritari, joka vapautti sekä prinsessan että samalla koko kaupungin lohikäärmeen kynsistä. Tapahtumat saivat alkunsa libyalaisessa pikkukaupungissa, jonne lohikäärme oli asettunut asumaan kaupungin ainoan lähteen viereen. Saadakseen vettä kaupunkilaisten oli toimitettava lohikäärmeelle joka päivä lammas ja neitsyt.
Uhrattava neito valittiin arpomalla, mutta sitten koitti päivä, että arpa osui prinsessa Cleolindan kohdalle. Vaikka kuningas kuinka yritti pelastaa tyttärensä katalalta kohtalolta ja tarjosi kyläläisille kaiken kultansa ja hopeansa, niin viimein prinsessa jouduttiin tarjoamaan lohikäärmeelle. Prinsessa vietiin lähteelle, mutta paikalle osui ritari Yrjänä, joka ritarilupauksensa mukaan oli heti valmis uhmaamaan lohikäärmettä. Yrjänä surmasi lohikäärmeen iskemällä miekkansa sen kitaan.
Vielä myöhäiskeskiajalla lohikäärmeitä pidettiin kaiken pahan ruumiillistumina. Niiden syyksi pantiin myös monet ihmiskuntaa riivaamat epidemiat.
Hyvän onnen symboli
Länsimaissa lohikäärmeisiin liittyy pelon ja kauhun täyteistä kunnioitusta. Idän ja Keski-Amerikan kansoille lohikäärme näyttäytyy jumalallisen voiman, viisauden, vaurauden ja hyvän onnen symbolina. Positiivisia voimia edustava lohikäärme näyttää länsimaiden suomuisen panssaripeitteisen hirviön sijaan höyhen- tai sulkapeitteiseltä käärmeeltä. Vanhassa kiinalaisessa maailmankuvassa lohikäärme edustaa voimakkaasti elämää: maskuliinista, siittämistä, hedelmällisyyttä ja aktiivisuutta. Idän lohikäärme karkottaa pahat henget ja on myös sateen symboli. Keväällä lohikäärmeet kaivautuvat esiin ja samalla synnyttävät sateen ja ukkosen.
Kiinassa lohikäärme oli myös keisarin ja keisarillisen vallan symboli. Tarujen mukaan ensimmäinen keisari sai alkunsa lohikäärmeestä.
Lohikäärme on myös yksi kiinalaisen horoskoopin symboli. Horoskoopin mukaan lohikäärmeen vuonna syntyneet ihmiset ovat terveitä, energisiä, rehellisiä, herkkiä ja urhoollisia mutta toisaalta myös ärtyisiä, äkkipikaisia ja itsepäisiä. Jotain länsimaisen lohikäärmekäsityksen kanssa yhteistäkin löytyy, sillä horoskoopin mukaan lohikäärme-ihmiset ovat Itä-Aasian maiden tähtimerkkien itsekeskeisimpiä luonteita.
Onko lohikäärmeitä oikeasti?
Lohikäärmeitä pidettiin pitkään todellisina olentoina, vaikka kovinkaan moni ei niitä onnistunut näkemään. Vaikka tiede kehittyi, niin lohikäärmeet jaksavat edelleen kiinnostaa tutkijoita ja muita asianharrastajia. Etenkin kirjallisuudelle lohikäärmeiden myyttinen maailma on tarjonnut paljon virikkeitä.
Dragonlogiaa eli lohikäärmetutkimusta edustavasta kirjallisuudesta löytyy paljon tietoa lohikäärmeistä. On myös karttoja, joihin on merkitty olentojen asuinseudut. Lohikäärmeen luurankojakin on löydetty ja rekonstruoitu. Tiedetään myös, että lohikäärmeet kuoriutuivat munasta ja niitä on ollut monta lajia, joista osa lienee ollut myös rauhaa rakastavia. Sellaistakin tietoa löytyy, että lohikäärmeet osasivat puhua ja kirjoittaa. Dragonologia todistaa myös, että lohikäärmehysterian levitessä lohikäärmeet lopulta tapettiin sukupuuttoon.
Totta vai tarua, kukapa sen varmasti tietää. Jos hyväksymme sen, että lohikäärmeen historia kallistuu tarun puolelle, kansanperinteessä riittää silti tutkittavaa. Ei esimerkiksi ole päästy yksimielisyyteen siitä, mistä mielikuva lohikäärmeestä on alun perin syntynyt. Yksi arvaus on geeniin periytyvä muistikuva muinaisista lentoliskoista. Tämän teorian kuitenkin murskaa se tosiasia, että lentoliskot ovat kuolleet yli 60 miljoonaa ennen ensimmäisiä ihmisiä. Todempi selitys lienee ihmisen liioitteleva mielikuvitus, jota tietämättömyys, taikausko ja perimätiedon polveileva matka ovat värittäneet. Elämää raastavat vihamieliset voimat ja pelko ovat synnyttäneet lohikäärmeeksi kutsutun hirviön. Ne, jotka ovat rohjenneet uhmata hirviötä, ovat nousseet sankareiksi, ja heistä kerrotut tarinat ovat tuoneet lohtua sukupolvelta sukupolvelle.
Oli pakko laittaa tää tänne, lohikäärmeen vuonna ku oon syntyny
