hyvä vai huono saavutus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

elina

Jäsen
11.06.2004
268
1
16
Synnytin pari viikkoa sitten +4kg pojan alakautta ilma repeämiä ja tikkejä. Olen palautunut tosi hyvin, vuoto vähäistä ja paikatkin jo suhtkoht hyväkuntosia, istuminen ei satu ym.
Muutenkin olin hyvin ylpeä saavutuksesta.

Nyt kuitenkin olen kuitenkin huomannut kertoessani ylpeänä synnytyksestäni, ettei se näköjään olekaan niin hyvä juttu. Iso vauva ja ilman repeämiä, välilihan leikkauksia, suoraan sanoen tunnen itseni nyt hehtojätiksi tuolta alhaalta, kun kuulen juttuja yhdeksäsätä tikistä kolmekilosen vauvan jälkeen...

Voi olla että tämä on jotain synnytyksen jälkeistä hormooni myräkkää......mutta jotenkin vain tuntuu pahalle, kiitos jos jaksoit lukea!
 
ei noita kannata alkaa vertailemaan että kenellä oli hyvä ja kenellä huono saavutus...jokaisella on paikat omanlaiset...Eikö se oo aina iaka hyvä saavutus jos lapsen saa puskettua maailmaan, tuli repeämiä tai ei.
 
No höpsis!
Ei se koosta kiinni ole. Nopeassa synnytyksessä paikat lähes aina repeävät, hitaammassa ehtivät venymään...
Ja, esim. raskaudenaikainen ravinto vaikuttaa limakalvojen ja ihon kuntoon ja kestokykyyn, samoin palautumiseen...
 
Synnytys on jokaiselle niin henkilökohtainen asia, että helposti loukkaantuu. Minulla kävi niin, että kun synnytys lopulta päätyi kiireelliseen sektioon, sain kuulla että en ole koskaan synnyttänyt, enkä siis äidiksi saa itseäni kutsua.

Ja toisaalta, en halua tavata ihmisiä, joilla on ollut helppo alatiesynnytys, juuri siksi, että se "hehkutus", jota he harrastavat, lyö aika syvälle.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.12.2005 klo 17:42 elina kirjoitti:
Muutenkin olin hyvin ylpeä saavutuksesta.

Nyt kuitenkin olen kuitenkin huomannut kertoessani ylpeänä synnytyksestäni, ettei se näköjään olekaan niin hyvä juttu. Iso vauva ja ilman repeämiä, välilihan leikkauksia, suoraan sanoen tunnen itseni nyt hehtojätiksi tuolta alhaalta, kun kuulen juttuja yhdeksäsätä tikistä kolmekilosen vauvan jälkeen...

Ehkä ei kannattaisi "hehkuttaa" niin kovin miten hyvin kaikki meni ja kuinka ylpeä olet itsestäsi.....
Monella kun tuntuu olevan toi "äitiyden mitta" siitä kiinni kuinka tuskallinen synnytys on ollut ja paljonko on tikattu. Mielestäni ei ole kenenkään velvollisuus kertoa alapään tikeistä vaikka kysyjä olisi kuinka tuttu/sukulainen. Oma "vika" tietysti jos haluaa siitä kertoa, mutta omasta mielestäni on aika kieroutunutta keskustella kipujen kovuudesta ja tikkien määrästä.
 
Älä ole ollenkaan pahoillasi!
Musta ois ollut ihanaa, jos oisin saanut alle kolmekiloisen pojuni ilman saksilla nappausta ja tikkejä, mutta ei ei ollut tarpeeksi joustavat paikat. Ei ole mikään hyvä tai huono "suoritus", me ollaan vaan kaikki niin erilaisia.
Sulla oli tuuria, ettei tarvinnut jälkeenpäin tikeistä huolehtia ja semmosta ja kyllähän se varmaan sitä tarkoittaa että joustavat kudokset palautuvat nopeammin. Onnekas!
Nyt kun toinen synnytykseni alkaa lähestyä voin vaan toivoa ettei liikaa repeilisi.
Haleja.
 
synnytysasentokin vaikuttaa repeämien syntyyn. Minä ainakin olen hyvilläni ja kateellinen jos joku selviää ilman tikkejä, ne ovat niin viheliäisiä ettei niitä toivo kenellekkään. Lapsellisia ovat ne jotka luulevat värkin olevan silloin "iso" jos ei vaurioita tule..
 
Kateellisia ovat... Minä ainakin :D Meillä reilu 3kg, imukuppisynnytys ja tikkejä, en tiiä montako. Muistakaa, jos joku sanoo, ettei oo äiti eikä mikään, jos ei oo synnyttäny alakautta, nii sanokaa takas, että kysypä lapselta, mikä sitten oon jos en äiti ;)
 
jos tuolla tapaa verrattais, et onko hyvä vai huono saavutus, niin täällä neljä synnyttäneenä, on sit yks joka on sit kait täys nolla, ei siis asetu mihinkään kategoriaan. :D ku yks on syntyny sektiolla ja yks ollu kolmikilonen, josta leikattiin välilihaa ja kaks ollu pikkasen vajaat nelikilosta, joista toipuminen on ollu nopeinta ja kuvaamasi kaltaista..eli helppoa. :D eiköpä se oo ihan itestä ja omasta arvostuksesta kiinni, miten näistä asioista ajattelee. mun mielestä jokainen synnytys (ja sektiokin on sit synnytys) on ihan yhtä hyvä saavutus!!! =)
 
Ensimmäinen synty nelikilosena muutama tikki.Toinen 3,5kg,muutama tikki.Kolmas synty 3,6 kilosena,ponnistusvaihe 2min eikä tikin tikkiä...että se ihan riippuu synnytyksestä...
 
Jos kertoo ihmisille pitkästä, hankalasta tai kivuliaasta synnytyksestä, löytyy aina joku jolla on ollut pahempi ja joku toinen, joka kertoo kuinka helppoa hänellä taas oli, kun on "synnyttäjän vartalo".

Jos on synnytys on synnyttäjän mielestä ollut helppo, löytyy joku, joka on synnyttänyt vielä nopeammin ja helpommin ja joku toinen, joka innostuu kertomaan kaikista oman synnytyksensä vaikeuksista.

Jos synnyttää sektiolla, joku taatusti ihmettelee, miksi sektio tehtiin ja kertoo alatie synnytyksen autuudesta.

jne.jne.jne.jne.

Tää on kumma kilpailulaji tämä synnyttäminen. Sinänsä mun mielestä on ihan ok puhua synnytyksen kivuista, kestosta ja vaikkapa niistä tikeistä. Synnytyskokemuksen purkaminen puhumalla muiden saman kokeneiden kanssa on ihan tervettä, mutta jos siitä tulee kilpailulaji, niin sillon siitä ei ole mitään hyötyä.
 
Se, että saa terveen vauvan maailmaan onnellisesti ja on itsekin viä hyvässä kunnossa kaiken jälkeen on HYVÄ SAAVUTUS!! Vauvan koolla, repeämien määrällä tai synnytystavalla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

Itse synnytin kesällä pikkuisen, vain vähän päälle parikiloisen vauvan ja repesin silti vähän. Mua kauhistuttaa puolestaan ajatuskin isosta vauvasta ja on todella hieno saavutus synnyttää iso vauva ilman ongelmia. Mutta yhtä hieno saavutus on synnyttää minkä kokoinen vauva tahansa, jos kaikki sujuu hyvin,

Eli mun mielestä voit hyvinkin pitää saavutusta, eli vauvaasi todella hienona!! ;)
 
Hei, minusta ainakin on TODELLA MUKAVA KUULLA miten vaivattomasti joku on saanut vauvansa maailmaan!
Tuo turvallisuuden tunnetta itselle, kun alatiesynnytys on vielä edessä ja kokematta, esikoinen kun syntyi sektiolla. Kaikenlaiset kauhutarinat jättäisin mieluummin kuulematta tässä vaiheessa, ja suoraan sanoen minusta on hieman omituista, että urhein äiti olisi se, jolla oli synnytyksessä kaikkein kamalinta ja kuka "haavoittui" pahiten....muistuttaa veteraarien sotamuistelu vertailuja. Eiköhän ne "saavutukset" mitata ihan eri asioista, eri tavalla ja paljon myöhemmin, synnytykseen kun itse ei niin kauheasti voi vaikuttaa.
 
Ihana kuulla, että joku on saanut "helposti" yli 4 kg.n lapsen alakautta! Itselläni se on pian edessä (siis ison lapsen synnytys, painoarvio nyt 4200g). Suositeltiin alatiesynnytystä ja itsekin mieluummin synnyttäisin kuin sektiolla... AP,loit uskoa ainakin minun pelkooni!
 
Olisit vain tyytyväinen. Synnytin pienen vauvan. Silti tehtiin episiotomia ja muutenkin oli tiukilla. Siinä reissussa rähjääntyi niin vauva kuin minäkin. Olin tosi kauan huonossa kunnossa ja kipeä. Sanoivat että lantionpohjalihakset olivat niin timmit kun ikänsä urheillut, että synnytys siksi vaikeaa. No eivätpä ole tiukat enää :) Kyllä me kaikki väkisinkin sieltä suurennutaan mutta ne paikat myös palautuvat ja itse voi nopeuttaa sitä jumppaamalla. Ihmisen kudostyyppi vaikuttaa myös paljon siihen miten venytään ja palaudutaan. Toiset enemmän kuin toiset. Älä nyt piinaa itseäsi!
 
Mulla myös kummatkin synnytykset menneet niin ettei repeämiä tullut. Ensimäisen ponistusvaihe kesti 3 min ja toisen minuutin. Kummatkin lapset olivat 3300 kg. Jos väsymystä ei lasketa toipuminen on ollut nopeaa.Olen huomannut saman ilmiön ja siksi välillä tuntuu ettei edes kehtaa keroa miten oma synnytys meni, koska supistuksetkaan ei missään vaiheessa olleet mitään kammottavia. Sain spinaalin kun olin 7,5 centtiä auki ja vähän ennen sitä supistukset alkoivat vasta kunnolla sattumaan. Miksi synnytyksen pitäisi olla kamala kidutus ennenkuin se lasketaan kunnon synnytykseksi.
 
pääasihan on äidin ja lapsen hyvä vointi. ole vaan ylpeä ja onnellinen.

itselläni kumpikin synnytys on ollut pitkä, 72 tuntia ja 14h, ja lopulta päätyneet kiireelliseen sektioon lantion ahtauden takia. itse olen ylpeä, että olin suht tolkuissani varsinkin ton ekan maratoonin jälkeen. ja olen myös pollea, että olen jaksanut hoitaa lapsiani ekan kuukauden ajan arven ollessa kipeä.

pänniihän se, jos sen silleen ottaa. kuitenkin laitoksella moni äiti ikävöi pienokaistaan, joka on huonossa kunnossa eri osastolla. silloin sitää miettii, että tyyli vapaa, suorastaan aivan sama.

eli ole vaan onnellinen ja toivottavasti vauva-arki menee yhtä mutkattomaan malliin. ja sitä paitsi, synnytys on aina kova juttu, vaikka mikään ei menisikään pieleen.

kateus vie kalatkin vedestä.


:hug:
 
Mulla synnytys kesti 5,5h kaikkineen ja sain melkein nelikiloisen tytön ja olen ylpeä siitä että kaikki sujui niin hienosti! Ihan luomuna meni läpi mikä oli hieno kokemus! Kätilötkin kävivät onnittelemassa ja sanoivat että mulla on synnyttäjän kudokset kun ei repeemiä tullut nopeesta ponnistuvaiheesta huolimatta! Tuli todella hyvä mieli :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.12.2005 klo 07:35 spip80 kirjoitti:
Synnytys on jokaiselle niin henkilökohtainen asia, että helposti loukkaantuu. Minulla kävi niin, että kun synnytys lopulta päätyi kiireelliseen sektioon, sain kuulla että en ole koskaan synnyttänyt, enkä siis äidiksi saa itseäni kutsua.

Ja toisaalta, en halua tavata ihmisiä, joilla on ollut helppo alatiesynnytys, juuri siksi, että se "hehkutus", jota he harrastavat, lyö aika syvälle.

Voin kertoa sinulle, että ei se toinenkaan puoli niin ruusuinen ole.
Minulla oli todella helppo synnytys ja sitten sain kuulla, että tästä johtuen en tiedä synnyttämisestä yhtään mitään.
Oma mielipiteeni on, että jokaisella, joka lastaan kasvattaa ja rakastaa on syytä kutsua itseään äidiksi ja olla ylpeä siitä!
 
Samoin täällä yhden "helpon" synnytyksen kokenut äippä. Tai omasta mielestäni se olikin paljon helpompaa mitä siitä olivat tutut ym antaneet kuvan.

Tottakai se sattui mutta silti tekisin sen uudelleen. Tyttö painoi syntyessään 3650 g ja selvisin ilman tikkejä taikka muita viiltoja ja olo oli loistava synnytyksen jälkeen. Muuten kipukynnykseni on todella matala mutta jostain sitä vain löysi voimaa tuossa synnytyksessä. Ja salissa en kerenny olla kuin 4,5 tuntia kun tyttö tuli maailmaan.

Mutta monesti olen huomannut että näitä hyviä synnytyskokemuksia jostain syystä väheksytään ja pitäisi kaivaa niitä pieniäkin inhottavia juttuja joita kertoa taikka synnytyksestä et tiedä mitään :whistle:

Jokainen äiti saa olla ylpeä itsestään äitinä ja lapsistaan, oli synnytystapa sitten mikä tahansa =)
 
Ei tuossa varmaan muuta ole kuin tuo miten asia on ilmaistu. Siis saavutus. Jos helppo ja "tikitön" synnytys on hyvä saavutus niin mikä on sitten vaikea synnytys mistä ei meinaa edes toipua? Huono saavutus? Ei kuulosta kovin kivalta... Saavutus kun ainakin mun korvaan kuulostaa joltain mihin on itse pyrkynyt ja sen lopulta saavuttanut/tai ei ole saavuttanut.
Sanottaisko mielummin, että hyvä asia? Sitä se on kyllä, tietysti. Saavutus synnytys ei kuitenkaan mielestäni ole. Ehkä tämä nyt on pilkun viilausta ja yhteen sanaan takertumista, mutta itselläni se on ainakin ihan puhtaasti siitä kiinni. Ei siitä, että synnytyksen kuuluisi sattua ja jättää jälkiä tms.
 

Yhteistyössä