Hyvä tsemppifiilis synnytykseen?

[Tönkkis]

Oma la lähestyy ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan vinkkejä muilta, miten olette saaneet itsenne hyvälle ja luottavaiselle mielelle synnytykseen? Synnytyshän on kuulemma pitkälle mentaali-laji eli se millaisella fiiliksellä sinne sairaalaan lähtee ja siellä jaksaa olla on ensiarvoisen tärkeää. Mitä te olette "hokeneet" itsellenne? Mitkä mielikuvat ovat auttaneet?

Itse olen nyt tässä yrittänyt tolkuttaa itselleni, että lähes kaikki maailman naiset sen tekevät ja monet vielä monta kertaa. Jotenkin silti tuntuu, etten saa tähän nyt sellaista suhtautumista kun pitäisi ja koko homma kauhistuttaa. Jostain pitäisi löytyä nyt ehkä vähän huumorimieltäkin, etten olisi niin tönkköjäykkänä.

Kiitos kovasti avusta sisaret!

 

[Hupsista, ei kirj]

Mä en ole koskaan kerryttänyt mitään tsemppifiilistä itselleni etukäteen. Eka kerralla ei kunnolla tiennyt mitä kaikkea voi edessä olla. Mutta näin jälkikäteen ajatellen, musiikki on ollut tärkeässä roolissa mun synnytyksissä. Eli salissa on cd-soitin/radio ja olen kuunnellut läpi synnytyksen musiikkia. Eli jos sulla on jotain lempimusaa, niin ota cd-levyjä mukaan tai joku mp3 soitin täynnä mielimusaa Toisessa synnytyksessä ensiarvoista oli mieheni läsnäolo, ekassa tukenani oli sisareni. Uskomatonta, miten pelkkä kädestäpitäminen voi auttaa
Ainoa mielikuva mikä mulla ehkä on ollut, on se, että kohta tämä on ohi ja saan vauvani syliini

En tiedä oliko näistä sulle mitään apua, mutta toivottavasti

 

[Omituinenakka]

Itse taas nautin kun pääsen synnyttämään joten se jo sinällään riittää hyvän fiiliksen syntymiseen. En pidä tippaakaan odotusajasta joten kun supistukset alkaa tai vedet menee niin tiedän että kohta on maha tiessään ja vauva sylissä. Kipu on hetkellistä joten sitä on turha murehtia ja jokainen kokee kivun eri tavoin. En nyt niin kivusta itsekään nauti, mutta en myöskään sitä pelkää ja se auttaa kestämään synnytyskivut.

 

[tgh]

Musta on tosi hassua, että jotkut sanovat noin, että jokainen kokee kivun eri tavoin... Musta se nimittäin vain kuulostaa siltä, että kipu olisi aika lailla samanlaista kaikilla, mutta riipuu vähän siitä miten sen ottaa itse vastaan ja miten siihen itse suhtautuu. Minä en nimittäin ole ollenkaan samaa mieltä, että kipu koettaisiin vain eri tavoin. Toisilla synnytys on aika läpihuutojuttu ja toisilla se on aivan huomattavasti tuskaisempi. Ne supistukset eivät todellakaan ole samanlaisia kaikilla. Jotkut sanovat, että tuntuu reisissä, toiset sanoo, että tuntuu mahassa, toinen sanoo, että tuntuu selässä, joillain taas kaikissa paikoissa. Toisten kipu on aivan aivan eri asteista. Toisilla synnytys voi kestää kauempaa joka uuvuttaa, mutta taas toisilla tulee solkenaan paljon voimakkaampia supistuksia.

Oman kokemukseni jätän nyt tässä väliin. Sanonpa kuitenkin, että minulla oli juurikin erittäin hyvä asenne synnytykseen ja mielikuvia miten helpottaa sitä... Niistä ei kuitenkaan ollut sitten mitään hyötyä.

Ap:lle en voi oikein muuta sanoa, kuin että se tulee ja menee vaikka usko menisikin. Ei ole kukaan jäänyt synnyttämään vielä maailman loppuun asti. Onnea vaan matkaan!