hyvä ei mitenkään?

[läheisriippuvainenko?]

Olen viikonverran ollut asumuserossa miehestäni, yhteisiä vuosia takana 21 (teini iässä aloitettu) ja kaksi lasta.
Halusin itse eroa, ja nyt tässä ollaan! Tuntuu aivan ylitsepääsemttömältä tilanteelta, nyt en välttämättä haluaisikaan erota? Hiukan huolissani omasta mielenliikkeistä!
Parisuhteessa oli ongelmia vuosien ajan, ei aina, hyviäkin jaksoja mahtui mukaan.Väkivaltaa (miehen puolelta), uskottomuutta (molemmin puolin).
Arki ja seksi kyllä sujuivat hyvin, sama huumorintaju yms.
Toivoisin kommentteja, jos jollakin on/ollut samantapaisia tuntemuksia.

 

[mies]

Minusta tuntuu, että sinä et ole läpikäynyt eroasi vielä lainkaan. Oletko vain tehnyt päätöksen; nyt erotaan. Kuitenkin ero on aina luopumista, useimmille ero on kuolemaakin vakavampi paikka tunteen purkauksineen, Eron suruaikaa mitataan mieluiten vuosissa.
Mitä sinulla on tapahtunut, niin sitä en ymmärrä näillä tiedoilla.

 

[läheisriippuvainenko?]

Useiden vuosien varrella rajua ja aivan liikaa väkivaltaa, lasten nähden, sairaalareissuja, poliiseja. Itsetuntoni varmaankin nolla ja sitä on pitänyt käydä ""korjaamassa"" vieraissa. Ja puoliso myös, riidoissa sitten haukuttu että olipa tosi hyvää seuraa!
Kuulostaa varmaankin sairaalta - niinhän se sitä olikin. Ymmärrän kyllä että eroa ei silti käydä päivässä, viikossa, eikä varmaankaan vuodessa läpi.
Tuntuu joka tapauksessa hurjalta, että on perhe on rikkoutunut, vaikka se lopputuloksena on varmaankin paras ratkaisu.

 

[mies]

Se on sitten uuden alku. Hae naispuolinen ystävä, jonka kanssa menet uusiin paikkoihin, juttele, tanssi, käy ulkona syömässä.
Helli itseäsi ja pidä itsestäsi huolta. Nauti syksystä ja rauhasta.
Voimia!

 

[läheisriippuvainenko?]

Kiitos sinulle""mies""!
Onneksi ystävät ovat säilyneet vuosien varrella ja pitävätkin päivissä kiinni.
Kaipasin ulkopuolisen näkemystä - ja sain sitä. Iso kiitos sinulle ja hyvää syksyä.

 

[Marju]

Ero on aina surun ja luopumisen läpikäymistä, vaikka suhde ei olisikaan ollut kunnossa. Vähän aikaa tuntuu todella pahalle ja siksi tulee mieleen että mitä jos palaisinkin vanhaan. Se on täysin normaalia.

Onnittele kuitenkin itseäsi kun olet päässyt jo noin pitkälle. Eroprosessin aloittaminen on todella iso työ. Se on iso askel, mutta matka on kuitenkin vielä pitkä. Välillä mieleen tulee vain ne suhteen hyvät hetket. Vanhasta elämästä luopuminen satuttaa ja ahdistaa, pelottaakin. Erossa ei erota vain entisestä kumppanista vaan kokonaisesta elämänvaiheesta. Muista kuitenkin, että voidakseen saada uutta ja parempaa tilalle, vanhasta on luovuttava.

Suhteesi on ollut niin vaikea, että tuskin haluat siihen takaisin. Sinulla on oikeus millaisiin tunteisiin tahansa. Pidä kuitenkin mielessäsi päämääräsi; aloittaa uusi parempi elämä. Älä sorru palaamaan vanhaan, sillä silloin sinulla on taas kaikki sama edessäsi. Muista aina pitää mielessä ne syyt, miksi halusit erota. Ne auttavat sinua jatkamaan.

Jaksamista! Muista että eroprosessi ei ole helppo ja siihen menee aikaa. Pikku hiljaa alkaa tuntua paremmalle, mutta aina voi tulla takapakkeja. Pian sinulla kuitenkin on entistä ehompi elämä

 

[tyttö]

Keskity nyt rauhassa täysin itseesi, käy kävelemässä ja kuuntele hiljaisuudessa sisintäsi. Mieti miltä sinusta tuntuu ja huomaa että et tarvitse sitä miestä, vaikka siltä voi tuntuakin alussa. Kun keksit tekemistä itsellesi, huomaat miten ihanaa ja helppoa elämä on, kun ei tarvitse elää pelossa ja riidoissa. Se voi olla hyvinkin vaikeaa, koska on tottunut että elämässä on vaikeaa. Ajan myötä kuitenkin osaat nauttia siitä ja elämän tasapainoisuudesta ilman väkivaltaa. Toki alussa tuntuu, että haluaa palata takaisin, kotiin, tuttuun vaikka ei niin turvalliseen mutta älä anna tunteelle periksi ja olet kiitollinen vuosien päästä, että olit vahva.