Hypätäkkö tuntemattomaan?

Meidän tilanne on se, että meillä on vajaan vuoden vanha lapsi ja sen jälkeen on loppunut fyysinen läheisyys ja seksi oikeastaan kokonaan. Tyyliin pari kertaa kuussa mies suostuu pikapanoon, jos tarpeeksi vonkaan. Ei siis kovin imartelevaa :'( Ja mä taas kaipaisin sitä, että joku pitäis mua vielä naisena...keskustelut ei auta, niistä mies vaan hermostuu entisestään...

Nyt sitte oonki miettiny, että pitäiskö tässä ottaa se ratkaseva askel ja erota. mutta pelottaa, että sitte jään kokonaan yksin, kuka nyt yh.ta haluaisi, kun kroppakin on melkonen näky raskausarpineen ja löysine mahoineen... Ja läheisyys on nimenomaan se, mitä kaipaan... en siis yksinoloa. Tosin eron jälkeen ainakin loppuis jatkuvat riidat... Kertokaahan ihmiset mitä tässä tekis??

 

Kyllä yh:lla on saumaa! Älä sitä pelkää et yksin jäisit.
Parempi yksin, kuin huonon miehen kanssa...
Mieti nyt kuitenkin vielä, ja yrittäkää jutella, mistä kenkä puristaa, onhan mies kuitenkin lapsesi isä.

 

miehet on ihan huonoja mitään puhumaan ja lapsi kun huutaa niin kyllä on itelläkin täällä olo että KARKAISKO! eläis pari viikkoo poissa täältä helvetistä...lapsi ei oo este uudelle parisuhteelle ja kroppakaan ei oo aikuisen suhteen tärkein asia ja kroppaahan voi muokata jos jaksaa ja haluaa....Mä olen ihan kyrsiintynyt kanssa, kirjoittele miten teille käy!!! moro

 

Kiitos teille vastauksista! Sulle nimim. "Itkua" kans iso halaus :hug: ja tsemppiä!! Mä oon todella miettiny, että onko tää mun kroppa syy siihen(jokuhan siihen täytyy olla syynä), että jos vaikka inhotan miestäni. Joten kesän oon sitte kuntoillu, joka päivä melkein..ja laihduttanu. mutta ei se mitään oo auttanu meidän suhteeseen, eikä noi arvet ja nahkapussit millään lähdekkään, siis kuntoilulla/ruokavaliolla. Mutta se nyt on toki pikku murhe, enkä oo asiaa niin ennen miettinytkään, ennen kun aloin eroa harkita.. Kai tässä elellään päivä kerrallaan, päätin että otan miettimisviikonlopun ja annan miehen hoitaa lasta ja itse lähden ystäväni luo. Mies saa tehdä sitten samoin. Jospa ne viikonloput selkeyttäis jotain...*toivoo*

 

\

Meidän tilanne on se, että meillä on vajaan vuoden vanha lapsi ja sen jälkeen on loppunut fyysinen läheisyys ja seksi oikeastaan kokonaan. Tyyliin pari kertaa kuussa mies suostuu pikapanoon, jos tarpeeksi vonkaan. Ei siis kovin imartelevaa :'( Ja mä taas kaipaisin sitä, että joku pitäis mua vielä naisena...keskustelut ei auta, niistä mies vaan hermostuu entisestään...

Nyt sitte oonki miettiny, että pitäiskö tässä ottaa se ratkaseva askel ja erota. mutta pelottaa, että sitte jään kokonaan yksin, kuka nyt yh.ta haluaisi, kun kroppakin on melkonen näky raskausarpineen ja löysine mahoineen... Ja läheisyys on nimenomaan se, mitä kaipaan... en siis yksinoloa. Tosin eron jälkeen ainakin loppuis jatkuvat riidat... Kertokaahan ihmiset mitä tässä tekis??

Pistä itsesi kuntoon.
Kun voit itse olla tyytyväinen itseesi niin sen huomaa muutkin. Ehkä miehesi ei sun ulkonäköäsi hyljeksi vaan sun itsevarmuuden puutetta? Mulla ainakin elämäntaparemontti on saanut miehen uudelleen innostumaan - ja lapsia on kuitenkin kolme maailmaan saatettu asianmukaisin venymisin ja arvin... Yhdessä käytiin suihkussa niin tuumasi, että onkos sulle silikonit laitettu vai mikä nyt on. Ryhti ja itsevarmuus

 

en voio sanoa että olisin itse samassa tilantessa, mutta muutama kaverini on ollut aivan samassa tilanteessa??
joten voisin sanoa että ota aika lisä!!tuo viikonloppu on jop hyvä, mutta jos ei muu auta niin asumusero voisi olla!!siinä voisi miehesi miettiä miten tähän on tultu??kun ei välttämättä sitä oikeasti itsekään tiedä, mikä hontä vaivaa!!
mutta älä jää huonoon parisuhteeseen vain sen lapsesi takia, sillä hän kyllä aistii jos äidillä ja isällä ei ole kaikki hyvin!!

 

toi äskenen oli kyl vähän pinnallista. Mä en ole nyt parhaimmillani kropaltani ja silti sain tutustua poikaan joka piti mua viehättävänä myös sillä silmällä ja koska nykyään kaikki on paneskellut niin paljon kaikkia niin moni poikakin ilmeisesti haluu jo jotain oikeaa välillä---eli sitä mitä on kropan alla sydämesä jne. Kyllä se vähän kirpaisee, kun tietää että jonku muun kaa vois olla ihmisarvoisempaa elo...Mä mietiskelen tässä kanssa sellaiset 4kk uusilla ehdoilla katellaan päivä kerrallaan...josko kiinnostuttais ja tutustuttais ja sitten sekstailtas vasta kun ollaan varmoja että halutaan olla toistemme kaa kun siis ensin tunnetaan toisemme....jos ymmärrät mitä meinaan---kymmenkunta vuotta yhdessä eletty, mutta joskus on aika yksinäinen olo---tod.näk. tiedät mitä tarkoitan. Tuskin menee hyvin mutta ei auta näin alkuun luovuttaa. pitäis varmaan ihmissuhteen sijaan keskittyä johonkin uraan tai uusiin keskenmenojen hankkimiseen, ettei vain ois liikaa aikaa haaveilla siitä että joku suutelisi ees kerran vuodessa oma-aloitteisesti...