Onko kellään kokemusta miksi vauva 6-kuukauden ikäisenä muuttuu niin, että voisi epäillä olevan peikkovaihdokas?
Ennen lattialla itsekseen ja äidin kanssa iloisesti puuhasteleva kaveri on tämän viikon ollut kaikkea muuta kuin "oma aurinkoinen itsensä". Poika on lattialla ja liikkuu mutta missään ei ole hyvä tai mikään (esine siis) ei huvita kahta sekuntia enempää ja niinpä huushollissa vallitsevana äänenä on kovaan ääneen esittetty taukoamaton "ÄÄÄÄÄ!". Ainut mikä saa pojan tyytyväiseksi on sylissä temppuilu ja hyppyytys mutta ei sitä äidin hartiat kestä kovinkaan pitkään. Metakointi on siirtynyt myös aamuyön uniin, joissa puoliunessa/kokounessa itketään ja venkoillaan.
Poika harjoittelee konttaamista (tai siis asentoa) jatkuvasti mutta pääsee ryömimälläkin hyvin eteenpäin, joten voisiko silti liikkuminen ottaa päähän? Hampaiden varalta laitoin yhtenä epätoivon päivänä suponkin muttei sillä ollut mitään vaikutusta möykkään.
Missä voisi olla vika, kun tyhmä äiti ei sitä keksi?
Ennen lattialla itsekseen ja äidin kanssa iloisesti puuhasteleva kaveri on tämän viikon ollut kaikkea muuta kuin "oma aurinkoinen itsensä". Poika on lattialla ja liikkuu mutta missään ei ole hyvä tai mikään (esine siis) ei huvita kahta sekuntia enempää ja niinpä huushollissa vallitsevana äänenä on kovaan ääneen esittetty taukoamaton "ÄÄÄÄÄ!". Ainut mikä saa pojan tyytyväiseksi on sylissä temppuilu ja hyppyytys mutta ei sitä äidin hartiat kestä kovinkaan pitkään. Metakointi on siirtynyt myös aamuyön uniin, joissa puoliunessa/kokounessa itketään ja venkoillaan.
Poika harjoittelee konttaamista (tai siis asentoa) jatkuvasti mutta pääsee ryömimälläkin hyvin eteenpäin, joten voisiko silti liikkuminen ottaa päähän? Hampaiden varalta laitoin yhtenä epätoivon päivänä suponkin muttei sillä ollut mitään vaikutusta möykkään.
Missä voisi olla vika, kun tyhmä äiti ei sitä keksi?