Hydronefroosi = munuaisaltaan laajentuma raskaana ollessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huolestunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huolestunut"

Vieras
Hei!
Mahtaiskos täältä löytyä kohtalotovereita. Eli hydronefroosista kärsiviä raskautettuja.
Mulla on sellanen ja sitä nyt tarkkaillaan. Kipu aaltoilee ja on ajoittain tosi kovaa/ärsyttävää. Nukkuminen hankalaa jne.
Nyt oon saanut ajan urologille, mutta tuntuu niin pitkältä ajalta odottaa (vielä 4 viikkoa). Pääseehän sitä päivystykseen, jos oikein tukalaksi olo menee mutta kuitenkin yritän kitkutella, jos jaksan.

Miten teillä muilla on asia hoidettu, kuinka nopeasti tehtiin toimenpiteitä (stentti virtsateihin tai jotain muuta), tuliko tulehduksia? Alkoiko munuaisten toiminta hidastumaan?
 
Hei yhtään et saa kittuutella kotona... et yhtään. Se on vakava juttu, jossa kittuuttelu ei auta yhtään, vaan pahentaa ja voi tehdä pysyviä vaurioita. Ja pysyvät vauriot (eli dialyysihoito) ei taas oikein sovi yhteen raskauden kanssa..
 
Kontrolleissa käyn. Kreatiniini on ok ja samoin pissa ollut kunnossa eli mitään munuaisvauriota ei ole. Nyt on urologi asian arvioinut, että voin odottaa näillä oireilla sen neljä viikkoa.

Onko sulla kokemusta noin käytännössä, kun olen ymmärtänyt, että lievää hydronefroosia ei välttämättä hoideta ollenkaan koko raskauden aikana, jos tilanne lievänä säilyy. Itselläni on raskautta vielä turhan pitkään jäljellä, ettei pelkkä seuranta riitä.
ap
 
Sori jäi vastailu kun meni päivä muissa hommissa.. mutta siis. Itse en ole raskausaikana saanu hydronefroosia, olen munuaispuolen hoitaja ja ollu siel dialyysissäkin töissä.

Käsitinkö oikein, et vasta raskaus teki ton hydronefroosin sulle? Jolloin se raskaus tukkii sulla jonkin kohdan virtsateistä, estää virtsan ulospääsyn, tekee painetta takaisin päin ja aiheuttaa tuon hydronefroosin. Toimenpiteitä tehdään ihan sen oirekuvan perusteella. Yleensä vauva kai painaa vaan rakon ja virtsanjohtimen väliä, eli tuita ulostuloreitin seutua, jolloi ihan pissakatetri auttaa. Ja sitä tarvii pitää ehkä vasn slkuraskauden, tai nikn ainakin mun kaverilla joka kärsi kohdun laskeumasta. Loppuraskaudesta kohdun asento muuttu.
Mutta jos jostain syystä se ahtauma on sielä munuaisten ja rakon välillä, niin sitä pitkää matkaa ei oikein pysty mitenkää katetroimaankaan. Jolloin ai ainut keino on laittaa ohuet katetrit suoraa ihonläpi sinne munuaisiin, nefrostoomat. Laitetaa tarvittaessa molemmille puolille. Ja molempiin liitetään pieni pussukka johon virtsa pääsee valumaan, ite tyhjennetää vessanpönttöön pienen hanan kautta. Ikinä en ole hoitanut ketää jolla ne olis aiheuttanu kunnon tulehdusta, pientä iho punoitusta korkeintaa. Mut toki suurin osa näistä potilaista on siel urolla eikä munuaispuolella. Ne on pienillä ompeleilla kiinni ihossa, nii sit kun katotaa ettet enää tarvii niitä, nii ne pystyy asiansa tunteva hoitajakin poistamaan.

Mutta siis. Ihan oikeessa oot siinä että lievää hydronefroosia ei välttämättä hoideta. Seurataan tilannetta. Tärkeintä siinä on se että sun pissa pääsee ulos, eli virtsamäärien seuranta. Ja labrojen seuranta ettei sitä vaurioo lähde syntymään. (Arvon ollessa yli toistasataa puhutaa vasta rasituksesta vauriosta) Munuaiset on siinä mielessä kivat pullukat, et ne ajan kanssa kyllä yleensä korjaantuu jossei pysyviä vaurioita ole ehtiny tulee. Mut sillä sanoin ett ei saa yhtää jäädä kittuuttelee kotia, kun se shtauma voi sielä yhtäkkiä pahentua, eikä sielä munuaisissa ole mitään varastoa mihin se pissa vous kerääntyä, ei sitten yhtään tilaa. Ja kipu on jo huomattava merkki. Esim diabeetikothan eivät edes tiedä että munuaiset on jo menny.. kun niihin ei tule sellasta kudoskipua.. jos se siis on munuaisissa se kipu.

Mutta ne nyt joutuu viel selvittää missä kohdin se ahtauma on? Ja joutuvat miettii pärjäätkö tai miten pitkään ilman toimenpiteitä. Todennäköisesti pärjäisit vielä ainakin kun ne arvot ei oo noussu? Mut ei se kipukaan kivaa ole..ja ehkä se lääkäri osaa arvioida minkä verran sitä turvotusta saa tulla kauanko kestää ettei tulis mitää pysyviä vaurioita.

En mää ny tiiä oliko tästä mitään hyötyä..vai haittaa vaan - kun se vaan piti sanoa että hakeudut hoitoon jo ennen sitä 4viikkoa jos yhtää sille tuntuu
 
Päivystykseen vaan, jos yhtään siltä tuntuu. Olin urolla harjoittelemassa ja aika paljon tuli päivystyksellisesti potilaita. Päivystävä lääkäri voi ultrata munuaiset, siinä ei tarvitse muropakettitutkintoa kummempaa nähdäkseen, ovatko munuaiset liian levinneet vaiko eikö.

Näitäkin oli useampia, keillä raskaus aiheutti virtsaummen - meidän osastolla opetettiin toistokatetroimaan.

Tsemppiä!
 
Virtsaummesta ei ole kyse. Ahtaus aiheutuu kohdun painosta virtsanjohtimeen, mutta virtsa kulkee johdinta pitkin edelleen, mutta ahtaumasta johtuen hitaammin. Vaiva on toispuoleinen. Tässä on käsittääkseni infektioriski se ns suurin ongelma, mutta toki kun kohtu kasvaa niin vaiva ei ainakaan helpota. Sitten varmaan munuaisriski on suurempi.

Mulle on suunniteltu stenttiä virtaanjohtimeen, tämä pitäisi ahtaan kohdan auki.

Mua kiinnostaisi muiden kokemukset synnytyksenkin suhteen. Menikö raskaus loppuun asti, vai käy nistettiinkö? tuliko verenpainetta? entä valkuaista pissaan?
 
Missä asiaan liittyvä kipu sulla tuntuu? Itse kärsin toispuoleisesta kivusta jolle ei saada oikein mitään syytä, pari kertaa käyty päivystyksessä eikä kukaan ole ottanu asiaa tutkiakseen... Kun verikokeet on ok niin passitetaan aina kotiin, vaikka kipeää tekee.
 
Kipu/paine/jomotus tuntuu oikeassa kyljessä ja toisinaan ylämahalla kylkiluiden alla. Vaiva ei oo kokojan yhtä voimakas, vaan aaltoilee. Mulla siis toi laajentuma on oikealla.
 
Mulla kans oli tuo toista odottaessa, ultrassa näkyi että toinen munuainen oli laajentunut. Pari kertaa sain kauhean kipukohtauksen, että jouduin sairaalaan, mutta sen jälkeen ne kivut vaan loppui. Kyllähän niitä odotteli että millonkohan se kipukohtaus tulee, mutta ei vaan enää tullut, eikä hommaa seuratukaan mitenkään noiden käyntien jälkeen. Sanottiin vaan, että jos tulee kovin kipeäksi niin sitten keskus-sairaalaan takasin. En lähtis tuon takia hirveästi stressaamaan, jos ei kovaa kipua ole ja voi olla ihan normaalisti että rakko kumminkin tyhjenee jne...
 
Ei ole edes ultrattu, lääkäri on ottanu sisään, käsin kokeillu kipupaikkaa, otattanu verikokeet ja todennu ne hyviksi ja käskeny aina että mene kotiin. Yhden yön olin jopa osastolla kun oli niin kipeä mutta ei siltikään edes ultrattu. Kipu kuitenki laantuu aina, ennemmin tai myöhemmin, mutta tulee toki aina vaan takaisin. Tämä ongelma alkoi jo ennen raskausaikaa, mutta nyt raskauden aikana vain kokoajan pahentunu ja kipukohtaukset tihentyny.
 
^Ootko parhaillaan raskaana?
Mulle laitettiin stentti onnistuneesti ja oon ollut tosi tyytyväinen.
Mua kiinnostas miten synnytykset on tän vaivan kanssa mennyt? Mulla supistellut kohtuu paljon stentin laiton jälkeen ja urologi tästä riskistä kertoikin, että stentti saattaa aiheuttaa supisteluherkkyyttä. Tällä tahdilla itestä tuntuu, että vauva syntyy aikaisemmin.
 
Kärsin vaivasta esikoisen aikaan. Järkyttävien kipukohtauksien jälkeen minulle laitettiin stentti rv 28, joka auttoi jonkin verran. Ennenaikaisia supistuksia tuli paljon, mutta eivät pehmentäneet paikkoja ollenkaan.

Synnytys käynnistettiin viikolla 39, kun proteiinin määrä pissassa vaan lisääntyi, eikä siihen löytynyt oikein syytä. Synnytys meni hyvin, ja stentti poistettiin urologian osastolla ennen kotiutumista. Sen koommin vaivaa ei ole ollut, eikä hydronefroosi toistunut toisessa raskaudessa.
 
Eipä tässä muuta auta, kun odottaa. Kunhan ei tulis mitään lisäongelmia. Ennen stentinlaittoa oli niin tuskanen olo. Olin tosi kipeä, nukkumisesta ei tullut mitään. Onneks mun oloon toi stentti on auttanut tosi paljon.
Olikos teillä stentinlaiton jälkeen tulehduksia?
 
esikoisen aikaan mulle laitettiin se stentti, se aiheutti niin kauheat supistukset et paikat pehmeni ja osittain aukes. kolme viikkoa olin osastolla vuodelevossa rv28-32, stentti vaihdettiin rv34 ja kivut helpotti. eka stentti oli karstottunut ja joku bakteeriki siin oli. ei multa siit proteiinista oltu huolissaan kun se oli stentin sivuvaikutus urologinkin mukaan. toki raskausmyrkytys sulettiin pois.
 
Mulla diagnosoitiin hydronefroosi toisessa raskaudessa n. rv 33 kovan kipukohtauksen jälkeen sairaalassa. Ensin epäiltiin virtsakiviä, mutta ultralla tilanne selvisi. Oikea munuainen oli laajentunut. Olin viikon sairaalassa, jonka jälkeen kävin viikottain munuaisultrassa jotta nähdään tarviiko stenttiä. Neljä viikkoa ennen laskettua aikaa urologi päätti että munuainen ei kestä kahta viikkoa kauempaa joten synnytys käynnistettiin. Heti synnytyksen jälkeen ultrattiin ja laajentuma oli lähtenyt pienentymään. Kohdun ja vauvan asento oli siis aiheuttanut hydronefroosin. Kävin vielä kontrolliultrissa kunnes synnytyksestä oli kulunut 3kk. Vaiva ei ole uusiutunut seuraavissa kahdessa raskaudessa.
 
Tällä hetkellä olen raskaana rv 31+3 ja olen nyt neljä yötä ollut osastolla hydronefroosin takia. Molemmat munuaiset on laajentunu ja aiheuttaa kipuja. Lisäksi vauva on painunut jo ihan alas ja voi lähteä syntymään millon tahansa ja siksi koitetaankin välttää kaikkia mahdollisia operaatioita, ettei synnytys ihan vielä käynnistyisi. Tällä hetkellä hoitona on vain kipulääkkeet (Panadol, Litalgin, Oxanest) tarpeen mukaan, VTI:n estolääkitys ja vauva on saanut kortisonia keuhkojen kypsyttämiseen, jos lähtee syntymään aiemmin tai synnytys joudutaan käynnistämään aiemmin. Tällä hetkellä on katetri saadun ja poistuvan nesteen seurantaa varten ja ainakin vielä kulkee riittävän hyvin, vaikkakaan ei täydellisesti.

Kotona ollessa aloin kiinnittää huomiota siihen, että join todella suuria määriä ja koko ajan janotti. Kovat kivut alkoi yöllä nukkuessa, jatkui ja voimistui. Päivällä soitin ensin neuvolaan, jossa epäiltiin raskausmyrkytystä ylävatsan puristavan tunteen takia. Pääsin lääkärille, jonka mukaan kyseessä on närästys vaikka heti kättelyssä sanoin, ettei närästä. Pääsin kuitenkin pitkän säätämisen ja kovien kipujen takia osastolle, kun useista närästyslääkkeistä eikä oikein mistään ollut apua eikä syytä löytynyt. Parin päivän tutkimusten jälkeen ylävatsan ultrassa näkyi laajentuneet munuaiset.

Tämmönen tarina siis mulla. Ehkä tänään mahdollisuuksia päästä kotiin ja loppuraskauden ajan lääkitys ja vähintään kahden ciikon välein kontrolleja täällä sairaalalla.
 
Rupesin hakemaan aiheesta tietoa kun ei lääkäri sitä oikeen osannut antaa. Puhui vain yleisestä vaivasta, mutta ei siitä miten tästä eteenpäin. Eli heräsin aamulla lievään kipuun vasemmassa selässä, joka muuttui yht äkkiä järkyttävän kovaksi. Luulin ensin lihassäryksi ja pyysin miestäni hieromaan. Kohta tuli niin kova kipukohtaus jossa elimistö vaan kranppas ja oksensin. Silloin lähdimme keskussairaalaan jossa ensin epäilivät issiasta. Kun lääkäri paukautti selkään testatakseen missä kipu on,meinas lähteä jalat alta ku sattu niin paljon! sillo määräsivät osastolle ja ultraan. Siellä verikokeet hyvät ja ultrass näkyi laajentunu munuainen vasemmalla puolella. Pissaaminen ei onnistunu koko päivänä, vasta illasta sain pissattua. Yön jälkeen pääsin kotiin ni Mulle ei muuta annettu ohjeeks ku että kipulääkettä tarpeen mukaan. Mutta nyt kotona ollessa en tiedä kuinka paljon uskallan touhuta kotihommia että tilanne ei pahentuisi. Osaisko joku muu valottaa tilannetta?
 

Yhteistyössä