Huvittavaa kun joku parikymppinen kuvittelee tietävänsä jotain elämästä :)

Ei voi kuin huokaista ja hymyillä ymmärtäväisesti

 

Mitä sä tiedät elämästä enemmän kuin parikymppinen?

 

Minä tiesin parikymppisenä ihan kaiken elämästä.
Rasittavuuteen saakka.

 

mä tiesin parikymppisenä ihan liikaa ikään nähden. siinä ei ollut mitään huvittavaa.

 

Onhan sillä jo kahdenkymmenen vuoden kokemus :stick:

 

joo en tiiä elämästä yhtään mitään. miut on kasvatettu tynnyrissä.

 

Kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon, ja paljon erilaisia kokemuksia kuin monelle muulle ikäiselleni.

Minä, parikymppinen, tiedän elämästä sen, mitä olen kokenut. Joten jotain kuitenkin tiedän.

 

Kuka siitä elämästä sitten tietää?

 

Ei kannata olla alentuva. Kyllä se parikymppinen huomaa myöhmmin ettei ollutkaan niin tietäväinen aikoinaan.

 

voihan sillä 20vllä olla enemmän kokemuksia ko 40v joka ollu 20v naimisissa ja eläny perus mamma elämää..

 

On huvittavaa, kun ihminen ikävuosien kertymisestä huolimatta kuvittelee olevansa parempi kuin nuoremmat. Elämä on kehitystehtävä, jossa on käytävä läpi tietyt vaiheet. Viisas ihminen ei väheksy nuoruuden kaikkivoipaisuuden tunnetta.

 

Se on hellyyttävällä tavalla huvittavaa. Tuo mieleen oman kaikkitietävyyden siinä iässä. Ja muistan elävästi kuinka mua ois ärsyttänyt tämänkaltainen kommentointi parikymppisten huvittavuudesta.

Mulle on jäänyt jostain syystä mieleeni tilanne kun 17-vuotiaana tilitin äidilleni kuinka en ole yhtä naiivi kun ikätoverini vaan varsin kypsä ( kuvittelin varmaan olevani yhtä viisas kun äitini). Ja muistan sen katseen jonka äitini minuun loi ( onneksi tajusi olla sanomatta mitään)

 

20-vuotiaana olin vielä varma kaikesta ja mielipiteistäni ja tiesin mielestäni riittävästi kaikesta. Vanhemmiten mustan ja valkoisen väliin on tullut paljonkin harmaan sävyjä...

 

Kuka siitä elämästä sitten tietää?

Mun 7-vee tyttäreni. Hän on maailman viisain ja tuhahtelee kun en vain ymmärrä hänen viisauttaan niin että antaisin hänen sanella ehdot miten meillä eletään.

 

[QUOTE="vieras";24771179]mä tiesin parikymppisenä ihan liikaa ikään nähden. siinä ei ollut mitään huvittavaa.[/QUOTE]

Sama täällä, monen ei tarttisi vielä viiskymppisenäkään tietää elämästä niin paljon. Olkaa vaan onnellisia jos ette oo nähnyt niin paljon kuin mä, tai ymmärrä asioista niin laajasti että päähän koskee.

Oon nyt 27v, jotan kai mut vielä parikymppiseks lasketaan?

 

mee ny sanomaan 20vuotiaalle jolla rankempia kokemuksia kuin sulla,ettei tiedä elämästä mitään..

 

Juttelin taannoin syövän vuoksi terminaalihoidossa olevan kaksikymppisen äidin kanssa. Tätä nopeasti lähenevää varhaista kuolemaa on edeltänyt hyvin omalaatuinen, rikas ja kiehtova elämä.
Tarinassa enemmän syvyyttä kuin monella 90-vuotiaalla.

Huvittavaa ajatella, että joku 30 tai 40 v kuvittelee tietävänsä elämästä enemmän kuin hän.

 

Minä tiesin parikymppisenä ihan kaiken elämästä.
Rasittavuuteen saakka.

No, kaikki ei ole tienneet kaikkea. Mutta jotain tietää jokainen, ja kyllä omat elämänkokemukset vaikuttaa kypsyyteen. Samanikäiset on kokeneet niin erilaisia asioita ettei sitä oikein tajuakaan. Ja kun on nähnyt ja kokenut paljon pahaa, niin siinä ei ole kenenkään syytä ylimielisesti virnuilla, eikä se ole naurun asia. Kuten joku totesi.
Jälleen stereotyyppinen käsitys: kaikki parikymppiset ovat samanlaisia. Eihän se niin ole. Itse olen pitkästi neljännellä kymmenellä, mutta pahimmat ja raskaimmat vaiheet elämässäni koin alta parikymppisenä. Sellaisiakin asioita joita eivät kaikki koe koskaan. Tällä en tarkoita että olisin valmis, elämä on, ja sen pitää olla, jatkuvaa kehittymistä.

 

mee ny sanomaan 20vuotiaalle jolla rankempia kokemuksia kuin sulla,ettei tiedä elämästä mitään..

Rankat kokemukset kartuttavat elämän raadollisuudesta tietämystä, mikä ei kuitenkaan tarkoita että osaisi käsitellä niitä asioita tai oivaltaisi niistä jotain.

 

[QUOTE="vieras";24771179]mä tiesin parikymppisenä ihan liikaa ikään nähden. siinä ei ollut mitään huvittavaa.[/QUOTE]

Samoin. Toiset joutuvat ottamaan paljon kantaakseen liian nuorena. Parempi olisi, jos saisi rauhassa olla nuori ja naiivi.

 

Jokainen ihminen peilaa ympärillä tapahtuvia asioita omiin kokemuksiinsa.Jollain kaksikymppisellä niitä kokemuksia saattaa olla enemmän kuin jollain toisella samanikäisellä.

 

Aloittajalla ei ilmeisesti ollut muuta kuin ikänsä josta päteä.

 

Mulle tulee aina näistä aloituksista mieleen semmoiset 30-40v:t jotka itse eivät osanneet "elää" ollenkaan kakskytvuotiaina ja nyt sitten kun luulee että olisivat jotenkin kasvaneet tuosta, niin ajattelevat mustavalkoisesti, että kaikki maailman kakskytvuotiaat oli yhtä typeriä kuin he aikoinaan...

Tunnen muutaman kakskytvuotiaan joka on paljon fiksumpi kaikinpuolin kuin joku vanhempi. Elämänkokemus vuosina ei aina tuo sitä viisautta ja fiksuutta mitä voisi tuoda.

 

Se nyt vain kuuluu kehityspsykologiaan.

 

Mä en väitä olevani viisaampi tai kypsempi kuin muut.

Mutta valitettavasti tiedän elämästä asioita joita moni kohtaa vasta vanhuksena jos silloinkaan. En ole koskaan elänyt huoletonta nuoruuselämää. Elämä on ollut kamppailua sairauksien ja omien ajatusten kanssa.

Mä löydän jutunjuurta enemmän vanhusten kanssa ku oman ikäisten. Vaikka en olekaan samoja ajanjaksoja elänyt kun he.