Alkuperäinen kirjoittaja Alakerran yh-äiti:
Nyt tuntuu siltä, että ette ymmärrä tarkoitustani. Varmasti jokainen äiti joskus älähtää ja lapsetkin itkevät = normaalia. Kyse on nyt äidin heikkopäisesta huutamisesta ja lasten hätäisestä itkusta. Olen käynyt ovella, jossa tapasin äidin joka oli romahtamispisteessä. Kehoitin häntä hakemaan apua ongelmiinsa, joista hän minulle mainitsi.
Edelleenkin toivon ASIALLISIA käytännönneuovoja asian selvittämiseksi.
Mä alkuun aattelin, että kirjotat musta... no, mutta ehkä ei kuitenkaan.
Mutta. Ehkä hän on niin lopussa, ettei osaa hakea sitä apua ja ehkä on oikeasti aika tilanteen näkevän soittaa soskuun, jotta jotain apua saadaan. Se voi olla tosi hyvä juttu. Jos äiti on yksin ja väsynyt ja siksi ei oikeastaan osaa enään kuin huutamalla kasvattaa, voi avun saaminen arkeen auttaa. Sossu järkkää tuettaville perheille, etenkin lastensuojelun piirissä apuja ja puhaa.
Ei oo helppoo olla yksin, väsynyt, useesti rahaton ja alle kouluikästen kiukkuttelijoiden kanssa.
Jos sulla ei oo mitään veden pitävää todistetta fyysisestä pahoinpitelystä, sellasesta et sano mitään. Sellanen voi tuhota sun mahdollisuuden asua enään siinä sen alakerrassa, jos aiheettomasti tuhoat sen maineen sossun piirissä. Jos oot ovella käynyt, se kuitenkin epäilee sua. Ja voihan se olla, et se on pyytänytkin apua, muttei oo saanu. Pyytävät ei saa tehokasta apua nopeasti, kun taas kun ulkopuolinen pyytää jollekkin apua sitä saa tehokkaammin, koska joku muu on huolissaan jaksamisesta.
Miksei toiset äidit, etenkin naapurit koe empatiaa ja lähde vanhanaikaisesti lähestymään ihmisiä, joilla näkee olevan rankkaa? Ollaanko me niin pirun omannavan ympärillä, ettei siihen mahdu lähellä asuvien auttaminen ja tukeminen?
Kun mä oon ollu yksin, mun ystävät, jopa toisesta kaupungista tekee vierailuja tiuhasti, jos kuuleevat äänen painosta, että on rankkaa.
Huutaminen voi siis olla ihan tapakin.