Huutamisesta

[mami]

Miten temuut, tuntuuko teistä siltä että teidän tulee huudettua lapsillenne ?? musta tuntuu että tulee turhankin usein, mutta vähän turhan kovasti....mieskin on huomautellut siitä aika ajoin....kyllähän tiedän et vaik mäkuin lupaan olla huutamatta turhaa niin se ei onnistu vaik haluaisinkin, mútta kun se vaan menee huutamiseksi..antakaa vinkkejä miten te olette päässeet eroon turhasta huutamisestanne, jos teillä on niitä,,,vai pitäisikö mun olla huolissani ?? Tosin tätä huutamista on ollu aina, pojat nyt 3 ja 6, én mä nyt aina huuda ja paljon on hyviä hetkiä, mutta se semmonen älytön karjuminen voisi loppua, kun mieskin siitä sanoo ? onko muilla teillä näin ???

 

[suklaa-fani]

\

Miten temuut, tuntuuko teistä siltä että teidän tulee huudettua lapsillenne ?? musta tuntuu että tulee turhankin usein, mutta vähän turhan kovasti....mieskin on huomautellut siitä aika ajoin....kyllähän tiedän et vaik mäkuin lupaan olla huutamatta turhaa niin se ei onnistu vaik haluaisinkin, mútta kun se vaan menee huutamiseksi..antakaa vinkkejä miten te olette päässeet eroon turhasta huutamisestanne, jos teillä on niitä,,,vai pitäisikö mun olla huolissani ?? Tosin tätä huutamista on ollu aina, pojat nyt 3 ja 6, én mä nyt aina huuda ja paljon on hyviä hetkiä, mutta se semmonen älytön karjuminen voisi loppua, kun mieskin siitä sanoo ? onko muilla teillä näin ???

On tullut huudettua noin 2 ½ vuotialle tytölleni. :ashamed:
Välillä vaan ei uhmaa/kiukuttelua jaksa,jos on koko päivän ollu jostakin asiasta,ettei mikään neitille kelpaa. :/
Mitään vastaavaa hyötyähän siitä ei ole,jos aikuinenki alkaa "kiukkuamaan" kilpaa lapsen kanssa.

 

[hmmm]

täällä sama homma,mieskin jo huomauttelee.mutta kun tuo tyttö inttää joka asiaa aina niin kauan että joudun huutamaan,yritän kyllä aina ensin nätisti kieltää.joskus tuntuu että elämä on pelkkää karjumista ja oon oikee karjuva akka :kieh: .....mutta kyllä tuo 3v tyttö ihan iloselta vaikuttaa eikä pelkää minuu..niin traumoja ei varmaan oo tullu ...mutta kyllä itteänikin tää karjumiin ärsyttää kun aina lupaan mielessäni että lopetan...hyviä hetkiä on onneksi enemmän

 

[äitee]

Mulla auttaa ääneen laskeminen. Siinä sitä hiukka rauhottuu ja lapsetkin ehtivät huomata, jotta kohta se äitee räjähtää... Räjähdän aina välillä kuitenkin.

 

[webmama]

Minä huudan väsyneenä. En pode siitä niin kovin huonoa omaatuntoa - inhimillistä käyttäytymistä. :saint:

 

[ÄIPPIS -84]

Mielummin huudatte kun käytte käsiksi!! Ei se huutaminen vahingoita lasta ainakaan niin paljon. Itsellä nyt ollut hermot kireellä kun lapset hyppii silmille ja en saa niitä edes nostaa syliin rauhoittuun supistelujen takia. Kaikki se lääkäri kielsi! Siksi menee äkkiä hermot kun supistaa ja lapset hyppii silmille! Kyllä täälläkin desibelit nousee!

 

[äippä]

Suklaata suu täyteen, ei voi huutaa kun suklaa putoaa =) Mutta vakavasti ollen, mieti että aina kun huudat miltä se tuntuisi itsestäsi jos esim. pomosi työpaikalla huutaisi pää punaisena? Varmasti aika pahalta. Silloin kun huutaa on menettänyt pelin, kannattaa yrittää vaikka laskea kymmneneen tai mennä vaikka vessaan hetkeksi, että saa ajatuksen kulkemaan (ja kyllä sorrun itsekin huutamaan, se on inhimillistä) =)

 

[mamma -75]

itsekin tulee ääntä korotettua tarpeeksi usein... sen jälkeen on morkkis, että olipas taas viisasta, kolmekymppinen vastaan viisivuotias... ja molemmat käyttäytyy ihan samalla tavalla... meillä ollaan aika kovaluontoisia, periksi ei anneta. pitää vaan yrittää ajoissa ajatella, että minä olen se aikuinen, miksen käyttäytyisi myös niin... mutta meillä on valvottuja öitä niin paljon takana, ettei aina ajatus kulje...