Huutakoot koko yön keskenänsä, 13 kk:n jälkeen en enää jaksa!!!

["Vieras"]

[QUOTE="mamma";26198366]En jaksanut koko ketjua lukea mutta tässä meidän kokemuksia:
Meillä oli myös yöheräilyä usein. 1½-vuotiaana, imetinkin vielä yöllä ja sitten vähennettiin siitä pikkuhiljaa. Mutta poika heräsi usein yöllä ja halusi selvästi tehdä jotakin muuta kuin nukkua. Tein yksinkertiasesti ympäristön hänelle niin tylsäksi että ei viihtynyt hereillä vaan tajusi että on viisainta nyt nukkua. Vähän kritisoisin sitä kun joku oli ryhtynyt leikkimään lapsen kanssa keskellä yötä, silloinhan oikein kannattaakin herätä yöllä että saa äidin jakamattoman huomioin useiksi tunneiksi!?
Meillä toimi se kun kaikki virikkeet otettiin pois, ei edes valoja laitteu. Tosin kesällä on kovin valoisaa muutenkin... Mutta noin periaatteena, ei anneta muuta vaihtiehtoa kuin se nukkuminen.
Niin ja tietty pitää tutkia ettei ole oikeasti jotain vaivaa. Tosin vaikuttaa oudolta jos näitä huutokonsertteja ei ole päivisin vaan juuri ja ainoastaan yöllä. Olisiko lapsi tottunut siihen että saa huomiota sillä huutamisella?[/QUOTE]

Mä tein meidän esikoisen kanssa yhden kerran niin, että kun heräsi n. 00.00, eikä suostunut rauhoittimaan takaisin nukkumaan, niin vein sen kanssani olohuoneeseen. Yksi pieni lamppu päällä ja sanoin " nyt on yö, täällä ei ole mitään tekemistä, tv. on kiinni, leluilla ei voi leikkiä jne. Jos haluat valvoa niin valvotaan, mutta ei täällä mitään voi tehdä." sinnikkäästi istui sohvalla reilu puol tuntia, itse siinä torkuin, enkä jutellut lapslelle, loppujen lopulsi itse sanoi että mennään omaan sänkyyn. Epä ole sen jälkeen halunnut sängystä yöllä pois, saattaa toki heräillä mutta riittää kun sanoo, että on yö ja nyt nukutaan. lapsi oli silloin vajaa 2,5 vuotias.

 

["emmuska"]

V*tun perhepeti. Mielummin lapsi sivuvaunussa omaan sänkyyn siihen vierelle. Olen 2 krt kierähtänyt pienen lapsen päälle ja kerran läpsäissyt päin näköä (näin unta jostain ahdistelevasta miehestä), joten uskon täysin siihen että äiti voi etenkin univelkaisena tukehduttaa lapsensa. Ja jatkuvasti heräävän lapsen kanssa univelkaa tulee. Olen aikoinaan kierinyt koiranikin päälle sen ollessa pentu ja nostanut sitä keskellä yötä unissani hännästä, sekavana puolivalveilla.

Meillä ei auttaneet sairaalankaan unikoulut. Syyksi paljastui laajat allergiat. Ihan vaan sattumalta kokeiltiin tiukkaa eliminaatiodieettiä ja lapsi nukkui ensimmäiset yöt läpeensä. Ja mitään muuta allergiaoiretta kuin yöllisisiä vatsakipuja ei ollut. Ei mitään ihottumaa tms.

 

["vieras"]

[QUOTE="emmuska";26198435]V*tun perhepeti. Mielummin lapsi sivuvaunussa omaan sänkyyn siihen vierelle. .[/QUOTE]

Tavaa sinäkin tämä:

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

 

["vieras"]

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

["vieras"]

Monet tuntuvat ajattelevan, että "jos nyt 3 viikon ikäisen kanssa nukun vierekkäin niin se tottuu siihen ja nukkuu siinä sitten 10 vuotiaaksi". Näinhän luulisi sen menevän, mutta tutkimukset jälleen kerran osoittavat toista. Vauvat, joiden perusturvallisuus on tyydytetty niin pitkään kuin he ovat sitä tarvinneet (eli nukutaan vierekkäin niin kauan, kun vauva ei suostu nukahtamaan yksin omaan sänkyyn helposti) osoittautuvatkin siinä 3 vuotiaana hyvin rohkeiksi ja itsenäisiksi nukkujiksi peräti omassa huoneessaan, koska he yhdistävät yön ja nukkumisen turvallisuuteen ja että öisin ei ole ikinä tarvinnut pelätä/itkeä.

Jos alussa hyväksyy sen, että vauva nukkuu vieressä tai edes samassa huoneessa ainakin ensimmäisen elinvuotensa ajan tai niin pitkään kuin näyttää olevan tarve, niin myöhemmin saakin sitten sen "oman rauhan miehen kanssa", kun taapero nukkuu rauhaisasti omassa huoneessa jatkossa eikä tule joka yö pelokkaana viereen. Toisin voi olla niillä, jotka ovat yrittäneet vastoin biologisia faktoja koulia vauvaa yksin öisin omaan huoneeseen huudattamalla - vauvoista saattaa kasvaa sitten juuri niitä taaperoita, jotka pelkäävät niin paljon öisin, että hiipivät vielä 10 vuotiaanakin vanhempien viereen nukkumaan, koska omassa huoneessa pelottaa ja he ovat yhdistäneet pienestä pitäen yön yksinoloon ja pelokkuuteen.

Nämä ovat ainakin meillä osoittautuneet kullanarvoisiksi neuvoiksi ja olen tyytyväinen, että tänä päivänä on tutkittu näitä läheisyysasioita paljon. Tai siis nämä ovat noin parinkymmenen vuoden ajan tehtyjen tutkimusten johtopäätöksiä.

Niinpä itse en käsitä, miksi ylipäänsä vauvaa tulisi koulia itsekseen nukkujaksi tai lattialla yksin olevaksi ennen aikojaan, koska siitä ei näytä olevan kenellekään mitään hyötyä missään vaiheessa, päinvastoin, siitä tekee elämästään vain hankalaa.

Ihmiset tuntuvat käyttävän mielettömän määrän energiaa ja vaivaa ja mitä ihmeellisimpiä nukuttamisrituaaleja, jotta "vauva ei vain tottuisi liikaa läheisyyteen eikä oppisi itsenäiseksi". Miksi? On helpompaa vain tehdä niin, minkä huomaa toimivan. Eli jos vauva nukahtaa helpoiten syliin, niin sitten tehdään niin ja annetaan nukahtaa syliin, kuin yritetään väenvängällä siitä pois. Tai jos vauva nukahtaa parhaiten viereen, niin miksei sitten tehdä niin? Kun se on helpointa - sillä hetkellä. Ihmiset tuntuvat liikaa pelkäävän "totuttavansa vauvaa läheisyyteen" ja tuntuvat unohtavan, että nämä syliin nukahtamisetkin ovat vain biologisia vaiheita, jotka jäävät itsekseen pois, kun vauva on siihen valmis.

 

["vieras"]

Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.

Itku alkaa, kun vauvan ahdistus nousee huippuarvoonsa. Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa. Näitä voivat olla ahdistuneet kasvonilmeet, heiluvat käsivarret, kiihtynyt hengitys, värisevät huulet, rypistynyt otsa, kiemurtelu imetysasentoon tai jokin muu merkki, joka kertoo, että jotain on pielessä. Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa. Tämä on erityisen hyödyllistä niillä vauvoilla, joiden itkut kiihtyvät heti palohälytyksen asteelle ja joita on vaikea rauhoittaa itkun alettua.

Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!"

PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?

Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Älä tee näin, varsinkaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkitaanpa tätä epäherkkää kehoitusta osa kerrallaan, jotta näkisit, miten epäviisas ja epäkäytännöllinen se on.

"Anna lapsesi...."
Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.

"Itkeä..."
Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.

"Itkunsa---"
Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.

"Loppuun---"
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.

Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.

Tieteen tuloksia

-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-
Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.

Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.

EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE
Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

[nellien]

No mulla alkoi esikoinen nukkuu yönsä heräämättä 1v 10kk iässä!

Jälkikäteen lapsen ollessa 5v kuulin refluksista ekan kerran ja luulen että se oli syynä( tosin tämä esikko on myös adhd lapsi että sekin on ollut hankaloittamassa vauvasta lähtien elämää).

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";26198420]Ota silmä käteen ja tavaa mitä ap kirjoitti:



Eli vieressä ollessaan EI HUUTANUT, mutta äiti heräsi pieniin ääniin.[/QUOTE]

No niinhän mä just sanoin: kukaan ei edelleenkään nukkunut. Mikä väli sillä on, heräileekö lapsen pieniin ääniin vai isoihin ääniin, jos edelleen heräilee?

 

["vieras"]

Toivottavasti jää tarpeeksi hyvä muistikuvat ettet mene enää uusia lapsia hankkimaan jos kerran ihan perusasiatkin tuottavat noin saatanan suurta tuskaa. On asunto, ruokaa, lämpöä, toimeentulo, oletettavasti terveyttäkin mutta kun joutuu vähän valvomaan ja kuuntelemaan oman lapsen huutoa (joka väistämättä loppuu hyvin pian) niin koko maailma romahtaa. Toivon, rukoilen ja anon että tuonkaltaiset kiittämättömät kermaperseämmät eivät edes saisi lapsia.

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";26199094]Toivottavasti jää tarpeeksi hyvä muistikuvat ettet mene enää uusia lapsia hankkimaan jos kerran ihan perusasiatkin tuottavat noin saatanan suurta tuskaa. On asunto, ruokaa, lämpöä, toimeentulo, oletettavasti terveyttäkin mutta kun joutuu vähän valvomaan ja kuuntelemaan oman lapsen huutoa (joka väistämättä loppuu hyvin pian) niin koko maailma romahtaa. Toivon, rukoilen ja anon että tuonkaltaiset kiittämättömät kermaperseämmät eivät edes saisi lapsia.[/QUOTE]

"Vähän valvomaan"? Tutustupa asiaan ennenkuin alat huudella. Mitä sun mielestä tarkoittaa "hyvin pian"? Vuosi, kaks, kolme, 12?

 

["vieras"]

Oon aivan epätoivoinen meidän öiden kanssa. Lapsi on nyt 1v 1 kk ja heräillyt öisin koko ikänsä. Ekat puoli vuotta tunnin välein jolloin lopetettiin yösyötöt onnistuneesti, sen jälkeen muutaman kerran yössä milloin mistäkin syystä. Nyt kuukauden ajan lisämausteena on olleet huutokonsertit, jotka kestää joka yö pari tuntia. 3-vuotias esikoinenkaan ei saa huudon takia enää nukuttua vaan viime yönäkin oltiin koko perhe hereillä klo 00-02 kun koko kämppä raikui. En jaksa enää tätä univelkaa ja kiukkua, esikoinenkin laitettiin osapäivähoitoon kun päivät menee mulla ihan sumussa/itkiessä.

Ollaan kokeiltu tassu-unikoulua (tehosi esikoiseen), mutta ei onnistu vaan aiheuttaa silmittömiä raivokohtauksia, ollaan yritetty siirtyä perhepertiin, mutta ei vaikutusta huutoon tai edes pelkkiin heräilyihin. Yöllä mennään sängyn viereen ja koitetaan rauhottaa lapsi. Lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä pienten kitinöiden jälkeen, mutta herää parin tunnin päästä ja show alkaa. Lapseni itku ei tunnu mussa enää miltään, vihaan sitä huutoa ja että lapsi on pilannut koko perheen elämän viimeisen vuoden ajalta! Mitä tässä voi tehdä?! Viime yönä en jaksanut enää mennä lapsen luo, vaan hain metelistä pelästyneen esikoisen viereemme nukkumaan ja annoin pienemmän huutaa. Mitä tässä voi tehdä?

ja yrität saada nukkumaan, niin laiha lohtu! Ei väkisin! Sitten kun vaan annoit valvoa ja nuku sitten kun nukut niin ei mennyt pitkään kun nukku. Itse kyllä valvon tosi myöhään ja kaverina ovat kunnes nukahtavat ja saavat vaikka tulla viereen nukkumaan sohvalle jos ei muuten uni tule. Esikoinen oli sellanen että sen kanssa valvottiin exän kanssa mutta sain tahtoni läpi niin että ei tarvitse pakottaa nukkumaan niin esikoinenkin nukahti aikasin. Heti kun käskettiin esikoinen valvo kolmeen asti eikä nukkunut kunnon yö unia.

 

["jeps"]

Tuota hae nyt äkkiä apua. Sanot, että lapsi on pilannut koko perheen elämän vuodeksi..? Eihän lapsi koskaan ilkeyttään itke. Ymmärrän uupumuksesi, kun meillä keskimmäinen oli juurikin tuollainen. Muut lapset ovat aina nukkuneet todella hyvin, pitkään ja sikeästi. Mikä lie tällä yhdellä pienokaisella sitten oli, mutta ohi sekin meni.

 

["vieras"]

Ystäväni on kanssa mennyt sekaisin lapsen saatuaan, lapsi nyt 10kk eikä vieläkään nuku kuin parin tunnin pätkissä yöt. Ystäväni hoitaa kaikki yöt lapsensa yksin (kun isää ei voi näköjään kuormittaa) ja päivätkin menee siten, että lapsi on äidissään kiinni eikä tuntia pidempää aikaa äiti ole lapsestaan erossa. Unikouluja on ehdotettu, mutta hän on jo niin väsynyt, ettei näe metsää puilta.

Mun pointti on se, että jos ei ole mitään valmis edes kokeilemaan, niin ihan turha valittaa kun lapsi valvottaa kaikki yöt! Mikä teitä ihmisiä vaivaa, ettette te kestä hetkeäkään lapsen itkua??

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26198450]Tavaa sinäkin tämä:

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.[/QUOTE]

Oon kuulma kova potkimaan unissas ja kääntelehtimään! Vauvan voi aina nukuttaa syliin ja siirtää siitä nukkumaan omaan sängyynsä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26200367]Ystäväni on kanssa mennyt sekaisin lapsen saatuaan, lapsi nyt 10kk eikä vieläkään nuku kuin parin tunnin pätkissä yöt. Ystäväni hoitaa kaikki yöt lapsensa yksin (kun isää ei voi näköjään kuormittaa) ja päivätkin menee siten, että lapsi on äidissään kiinni eikä tuntia pidempää aikaa äiti ole lapsestaan erossa. Unikouluja on ehdotettu, mutta hän on jo niin väsynyt, ettei näe metsää puilta.

Mun pointti on se, että jos ei ole mitään valmis edes kokeilemaan, niin ihan turha valittaa kun lapsi valvottaa kaikki yöt! Mikä teitä ihmisiä vaivaa, ettette te kestä hetkeäkään lapsen itkua??[/QUOTE]

joskus nukkuu ja minun ei tarvitse herätä kahden tunnin välein!
Mutta teinkin näin että nukuin sillon kun vauva nukku ja yöllä heräämisessä ei tehty mitään hyssytys operaatiota vaan pullo ja vaipan vaihto ja takas nukkumaan. Päivällä sitten tehtiin muuta. Kyllä se vauva huomaa että kun talo pimeä ja hiljasta että on se aika millon nukutaan pitempään!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26200367] Mikä teitä ihmisiä vaivaa, ettette te kestä hetkeäkään lapsen itkua??[/QUOTE]

Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";26200467] Kyllä se vauva huomaa että kun talo pimeä ja hiljasta että on se aika millon nukutaan pitempään![/QUOTE]

Salli mun nauraa. Pitäs olla semmonen laki, että näihin ketjuihin saa vastata ainoastaan ne, joiden lapset on ihan oikeasti valvoneet öisin ja paljon.

 

["vieras"]

Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.

 

["vieras"]

Pienten lasten univalverytmi on vielä vakiintumaton ja erilaiset unen häiriöt ovat hyvin tavallisia.

Toisaalta pienten lasten unihäiriöistä puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että hyvin harvoin on todella kyse nimenomaan lapsen nukkumisvaikeudesta, vaan useimmiten ongelman taustalla on se, että vauvan univalverytmi sotkee muun perheen elämänrytmin ja haittaa muiden perheenjäsenten nukkumista. Myös kulttuuritekijät vaikuttavat voimakkaasti siihen, minkälaiset asiat koetaan ongelmiksi. Toisaalta joskus vanhemmilla saattaa olla myös virheellisiä käsityksiä siitä, kuinka vauvan tulisi nukkua ollakseen normaali.

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista.

Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

 

["vieras"]

Tuolla lauseella, että ettekö te kestä lapsen itkua, tarkoitin tilannetta jossa lapsi itkee vanhemman sylissä unikoulun aikana. En sitä, että lapsen annetaan yksin itkeä määräämättömiä aikoja. Meillä tehtiin tassuttelu-unikoulu ja kyllä lapsi siinäkin itki, mutta mitään hätää ei äidin/isän sylissä itkevällä lapsella ole. Ystäväni taas ei ole edes yrittänyt edes tuota tassuttelu-unikoulua, kun ei kestä siis hetkeäkään kuunnella lapsensa itkua, vaikka se sitten itkisi sylissä. Tästä syystä lapsen isä soittaa äidin kotiin jopa kesken ruokailun, ettei vaan tarvitse kuunnella lapsen itkua ja kun se lapsi ei siis lopeta itkuaan ilman äitiään... Jos tämä kuvio on teistä ihan normaalia ja kiva juttu, niin olette pimeitä koko porukka

 

["vieras"]

Tällä hetkellä ollaan kokeiltu vaan rauhottaa sängyn vieressä ja ottaa välillä syliin, mutta heti kun laittaa sylistä sänkyyn, alkaa huuto. Eroahdistusta varmaan? .

On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana. Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa.

Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista.

On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Enemmän unta perhepedissä

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.

Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat

Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan.

Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu.

Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

 

["Näinpä"]

[QUOTE="vieras";26200509]Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.[/QUOTE]

Uskon ylläolevaan täysin. Ja arkikokemus on vahvistanut myös käsitystäni, ettei kannata antaa vauvan itkeä, se oppii siitä vaan itkemään enemmän.
Silti en sano, etteikö olisi ns vaikeita tapauksia, joihin ei auta mikään muu kuin ehkä aika ja kasvaminen.

 

["hui"]

Kidutustahan tuo on lapselle jättää hänet yksin huutamaan. Ja kidutusta varmaan myös päivät, jolloin äiti poikki, ärtynyt ja poissaoleva, silmiin hyvä jos katsoo ja katseesta varmasti jo vauva näkee ja kosketuksesta tuntee, että hän ei ole toivottu eikä rakastettu, eikä ole turvassa tuon ihmisen kanssa, joka on vain täynnä vihaa... (vauvan mielestä).

Kai se ahdistuu.

 

["vieras"]

[QUOTE="Näinpä";26200594]Uskon ylläolevaan täysin. Ja arkikokemus on vahvistanut myös käsitystäni, ettei kannata antaa vauvan itkeä, se oppii siitä vaan itkemään enemmän.
Silti en sano, etteikö olisi ns vaikeita tapauksia, joihin ei auta mikään muu kuin ehkä aika ja kasvaminen.[/QUOTE]

Kyllä, niin se menee.

Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.

Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa.

Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa. Tämä on erityisen hyödyllistä niillä vauvoilla, joiden itkut kiihtyvät heti palohälytyksen asteelle ja joita on vaikea rauhoittaa itkun alettua.


(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

["vieras"]

Missä vaiheessa tämä ketju meni perhepetipuoluteluun ja kiintymyysvanhemmuuden promoamiseen?? Nyt puhutaan siitä, että lapsi on huutanut 13kk eikä äiti enää jaksa. Jos omat keinot on käytetty eikä tilanne muutu, niin eikö olisi aika kokeilla jotain muuta? Ja nukkumaan opettelu ilman unikoulua, on aika hankala tehtävä.