Huusin ja raivosin lapsille...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turhastako
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

turhastako

Vieras
10v:lla oli lähtö koulun liikuntapäivään. Istui sohvalla ja tuijotti telkkua, ei pukenut eikä meinannut kai syödä aamupalaakaan. Rämäytin telkkarin kiinni ja komensin pukemaan, silloin tuli hieman liikettä. 6v oli lähdössä eskariin. Itki ja kiukutteli jokaisesta vaatekappaleesta. Ravasi oman huoneen ja kodinhoitohuoneen väliä vaihtamassa milloin housuja ja milloin mekkoa. Raivostuin ja kasasin hälle vaatteet ja huusin perään aika rumasti. 10v. oli sillä välin jo ihme kyllä pukenut ja aamupalalla. Ärsyttävään murkkuikäisen tapaansa kommentoi raivostumistani "Meinasin saada äsken sydänrin, ku huusit.." Kommentoin tähänkin aikas napakasti. AAARRGH! 6v. puki itkien vaatteita omassa huoneessa, paidan lappu raapi ja leggarit oli väärän väriset. Saatuaan päälle tuli aamupalalle niiskuttaen. Tilanne oli jo hieman rauhoittunut, kun anoppi tuli hakemaan lapsia.

Nyt mulla on huono omatunto koko aamusta vaikka ennen lähtöä halittiin ja suukotelttiin ja 6v pyysi käytöstään anteeksi. Mä oon kai aika turhautunut omaan tilaani, olen sairaslomalla enkä sais paljon liikkua. Ja nää aamut kaatuu aikalailla mun päälle, kun mies lähtee aikaisin töihin.
 
Tuo on niin tuttua. :D Ja meillä lähtee aamulla vain yksi lapsi, 6v poika eskariin. Hän on niiiiiin hidas aamulla tekemään mitään että ei ole tosikaan! Saa sata kertaa sanoa että saa päällensä ja syö aamupalan! Ja valittaa koko ajan jostain. Ja sit siinä on vielä 3v ja 1v.
 
Itekin yks pv, kun olin puhelimessa, ni pojalla tuli just sillo asiaa miulle. puhelun jälkeen huusin , ett "olen tuhat kertaa sanonnut,että jos olen puhelimessa, ni sillo et tule puhumaan" pojalla alko ihan alaleuka väpättää ja sano, et "älä huuda mulle" Tuli itellee paha mieli, pyysin anteeks huutoa, mut sanoin, että puhelun aikan aei tulla höpöttää. välillä on näitä päiviä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja turhastako:
10v:lla oli lähtö koulun liikuntapäivään. Istui sohvalla ja tuijotti telkkua, ei pukenut eikä meinannut kai syödä aamupalaakaan. Rämäytin telkkarin kiinni ja komensin pukemaan, silloin tuli hieman liikettä. 6v oli lähdössä eskariin. Itki ja kiukutteli jokaisesta vaatekappaleesta. Ravasi oman huoneen ja kodinhoitohuoneen väliä vaihtamassa milloin housuja ja milloin mekkoa. Raivostuin ja kasasin hälle vaatteet ja huusin perään aika rumasti. 10v. oli sillä välin jo ihme kyllä pukenut ja aamupalalla. Ärsyttävään murkkuikäisen tapaansa kommentoi raivostumistani "Meinasin saada äsken sydänrin, ku huusit.." Kommentoin tähänkin aikas napakasti. AAARRGH! 6v. puki itkien vaatteita omassa huoneessa, paidan lappu raapi ja leggarit oli väärän väriset. Saatuaan päälle tuli aamupalalle niiskuttaen. Tilanne oli jo hieman rauhoittunut, kun anoppi tuli hakemaan lapsia.

Nyt mulla on huono omatunto koko aamusta vaikka ennen lähtöä halittiin ja suukotelttiin ja 6v pyysi käytöstään anteeksi. Mä oon kai aika turhautunut omaan tilaani, olen sairaslomalla enkä sais paljon liikkua. Ja nää aamut kaatuu aikalailla mun päälle, kun mies lähtee aikaisin töihin.

No pyysitkös itse anteeksi käytöstäsi????
Inhottavaa huutamista todellakin sinulta:(
 
Ymmärrän sun tilanteen. Itsellä 10v. poika. ja 1v.10kk, poika ja raskaana7kuulla. ja kyllä tulee aina välillä huudettua ja sit katuu jälkeenpäin. Keksikää jotain mukavaa yhteistä tekemistä ku muksut tulee koulusta.
 
Jos et yleensä noin raivoa, niin saa äitikin välillä purkaa itseään. Kunhan et väkivaltaa käytä. Pyydät anteeksi lapsilta myöhemmin ja selität että äitikin välillä hermoilee. Minusta on parempi se että äiti näyttää ärtymyksensä kun peittelee sitä. Koska miten ne lapset ikinä oppii että tunteitakin saa näyttää.

Tsemppiä! :)
 
No ei kai kukaan halua aloittaa päivää noin. Mutta joskus menee hermo, ja tulee huudettua. Pääasia, että pyydetään anteeksi ja halataan ennen lähtöä, ettei riidoissa erota. Näitä aamuja sattuu (melkein) kaikille. Jos tuo ei ole jatkuvaa ja jokapäiväistä, ja lapsi/lapset saa myös rakkautta ja läheisyyttä, niin ei mitään hätää. :)
 
Pyysin anteeksi ja pyydän varmaan vielä sata kertaa tänään. Tää ei vaan oo mulle normaalia käytöstä. Luulin, et mulla on pitkä pinna, mut kai sekin joskun katkeaa. Nyt vaan itkettää ja harmittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja l:
Jos et yleensä noin raivoa, niin saa äitikin välillä purkaa itseään. Kunhan et väkivaltaa käytä. Pyydät anteeksi lapsilta myöhemmin ja selität että äitikin välillä hermoilee. Minusta on parempi se että äiti näyttää ärtymyksensä kun peittelee sitä. Koska miten ne lapset ikinä oppii että tunteitakin saa näyttää.

Tsemppiä! :)

Parempi minustakin näyttää ärtymyksensä. Kun on jo huomattu, ettei ne vaatteet mene päälle iloisesti hymyillen niin on syytäkin osoittaa, että tilanne vaatii tiukempaa sanomista. Jos vain nätisti höpöttelee asiasta niin saa kyllä odotella iltaan asti sitä sohvalta nousemista.
 
Mulla kolme 10 vuotiasta...Ja mä tiiän tuntees.
Mutta pyrin ratkaisemaan ongelmat jo ennen kuin ne tulee esiin, eli meillä ei aamuisin avata telkkaria.
Sitä kokeiltiin telkun kattelua aamulla, mutta kävi niin että ei syöty eikä muistettu tehdä sitä eikä tätä.
Hyvä että pysäkille ehtivät.
Joten nyt käy paljon paremmin kun tv ei aukea aamusella lainkaan.

Kyllä äiditkin on ihmisiä, ja oikeus suuttua.Mutta tuo on se pointti että pyytää anteeks omaa turhautumistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja qwer:
Alkuperäinen kirjoittaja l:
Jos et yleensä noin raivoa, niin saa äitikin välillä purkaa itseään. Kunhan et väkivaltaa käytä. Pyydät anteeksi lapsilta myöhemmin ja selität että äitikin välillä hermoilee. Minusta on parempi se että äiti näyttää ärtymyksensä kun peittelee sitä. Koska miten ne lapset ikinä oppii että tunteitakin saa näyttää.

Tsemppiä! :)

Parempi minustakin näyttää ärtymyksensä. Kun on jo huomattu, ettei ne vaatteet mene päälle iloisesti hymyillen niin on syytäkin osoittaa, että tilanne vaatii tiukempaa sanomista. Jos vain nätisti höpöttelee asiasta niin saa kyllä odotella iltaan asti sitä sohvalta nousemista.

Ei siltikään tarvitse rääkyä persesilmästä asti!!!!! Asiat voi sanoa painokkaasti ilman kiljumistakin!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Pyysin anteeksi ja pyydän varmaan vielä sata kertaa tänään. Tää ei vaan oo mulle normaalia käytöstä. Luulin, et mulla on pitkä pinna, mut kai sekin joskun katkeaa. Nyt vaan itkettää ja harmittaa.

sinä olet siis ihminen :). pyydät yhden kerran anteeksi ja sillä sipuli :). Toisaalta lapsesi ehkä oppii sen että äidiltäkin löytyy rajat!!! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja qwer:
Alkuperäinen kirjoittaja l:
Jos et yleensä noin raivoa, niin saa äitikin välillä purkaa itseään. Kunhan et väkivaltaa käytä. Pyydät anteeksi lapsilta myöhemmin ja selität että äitikin välillä hermoilee. Minusta on parempi se että äiti näyttää ärtymyksensä kun peittelee sitä. Koska miten ne lapset ikinä oppii että tunteitakin saa näyttää.

Tsemppiä! :)

Parempi minustakin näyttää ärtymyksensä. Kun on jo huomattu, ettei ne vaatteet mene päälle iloisesti hymyillen niin on syytäkin osoittaa, että tilanne vaatii tiukempaa sanomista. Jos vain nätisti höpöttelee asiasta niin saa kyllä odotella iltaan asti sitä sohvalta nousemista.

Ei siltikään tarvitse rääkyä persesilmästä asti!!!!! Asiat voi sanoa painokkaasti ilman kiljumistakin!!!

missä lukee näin että on rääkynyt tuolla tavalla ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja qwer:
Alkuperäinen kirjoittaja l:
Jos et yleensä noin raivoa, niin saa äitikin välillä purkaa itseään. Kunhan et väkivaltaa käytä. Pyydät anteeksi lapsilta myöhemmin ja selität että äitikin välillä hermoilee. Minusta on parempi se että äiti näyttää ärtymyksensä kun peittelee sitä. Koska miten ne lapset ikinä oppii että tunteitakin saa näyttää.

Tsemppiä! :)

Parempi minustakin näyttää ärtymyksensä. Kun on jo huomattu, ettei ne vaatteet mene päälle iloisesti hymyillen niin on syytäkin osoittaa, että tilanne vaatii tiukempaa sanomista. Jos vain nätisti höpöttelee asiasta niin saa kyllä odotella iltaan asti sitä sohvalta nousemista.

Ei siltikään tarvitse rääkyä persesilmästä asti!!!!! Asiat voi sanoa painokkaasti ilman kiljumistakin!!!


Olen samaa mieltä. Mutta halusin vain sanoa ap:lle, että ei lasten elämä ole pilalla jos joskus hermo menee. Ja viittaan aiempaan kirjoitukseeni siitä anteeksipyytämisestä. Kukapa äiti tahallaan karjuisi lapsilleen. :)

 

Uusimmat

Yhteistyössä