Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Huusin ja raivosin lapsille, eikä edes kaduta!!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vierailija, post: 31933364"]</p><p>Tai ehkä ihan vähän, mutta eipä juuri. En ikinä menetä kontrollia tuollalailla tai ole muutenkaan mikään karjuva äiti, MUTTA nyt katkesi kyllä todella se kamelin selkä. Tokaluokkalainen poika toi perjantaina koulusta viikonlopputuomisina elämänsä toisen jälki-istunto ja kasvatuskeskustelu lapun allekirjoitettavaksi!!!! ja molemmat kuukauden sisään!!!!! Ekalla kerralla oli tirvassu luokkakaveria sanaharkan perään nenään ja nyt oli musatunnilla tahallaan ärsyttänyt luokkakaveria ja mennyt potkimiseksi touhu. Ope soitti pari vkoa sitten kotiin ja sanoi, että käytös on todella haastavaa. Puhuu päälle, vaeltelee luokassa ja häiriköi muita jatkuvasti. Ihan samaa mitä kotona jatkuvasti. Asioista on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Puhelin on ollut jäähyllä, on ollut kotiarestia, on annettu positiivista huomioo, negatiivista palautetta, kahdenkeskistä laatuaikaa, touhuttu päivittäin yhdessä huomion täyttämiseksi, annettu haleja kainaloa, yritetty ymmärtää ja oltu ymmärtämättä, oltu vihaisia ja rangaistu, rakastettu ja rakastettu. Tämä kaikki kuorma kasaantui ja tänään se tuli tiensä päähän. Olin niin raivona että itseekin hirvitti. Menetin totaalisesti kontrollin. Perjantaina äitiä itketti, poika kohautteli olkiaan ja mulkoili, lauantaina keskusteltiin ja itkettiin molemmat, samalla lähti puhelin ja tuli kotiaresti. Taas. Tänään käytiin kalassa, uimassa jne ja jotenkin tunsin koko päivän vain pohjatonta surua ja vihaakin, vaikka pystyin sen kätkemään muilta, jotenkin jopa itseltäni. Laitoin pitkään herkkuiltapalaa kaikkine megakolmioleipineen ja lapset tuli pöytään. Molemmat lapset näykkäs palan jotain suuhunsa ja sanoi ettei jaksa, kiiruhtivat olkkariin. Mä istuin keittiössä ja tuijotin vaivalla valmistamaani iltapalaa jota kukaan ei taaskaan syönyt...itketti. Siivosin keittiön ja pinnistelin, menin olkkariin ja mitä kuulinkaan pienemmän suusta (eikä ollut todella eka kerta kun näin tekee) "äitiiii, mullon vielä nälkäää" "juu,enää ei oteta mitään, just oli iltapala ja kumpikaan ei syöny" "no ööö äitii mä en kyllä mee sit nukkuu, enkä pese hampaita, enkä tee yhtään mitään jos en saa muroja nyt heti, sä oot tyhmä". Sitten napsahti. Lykkäsin ruisleipäpaketin pöytään ja karjuin kurkku suorana molemmat tekemään leipää. Karjuin kaikki patoumat pihalle, huusin isomman koulujutut, sen miten häpeän sitä, sen miten en jaksa enää yhtään mitään, miten oon yrittäny ja mikään ei muutu, sen miten järkyttynyt ja surullinen olen siitä että mun lapset voi olla niin huonokäytöksisiä ja sen että tuollaiset lapset on niitä häirikköjä koulussa, joita kaikki kasvatusalan henkilökunta inhoaa ja joiden vanhemmat haukutaan kun eivät pidä kuria ja joista puhutaan että tuollaisia niiden lapsista tulee kun ei osata kasvattaa (jep ja kyllä olen itse tosiaan kasvatusalalla töissä), huusin kaikki ostetut tavarat joita tokaluokkalainen on kinunnut kaupasta ja vedonnut kaikkiin syyllistäviin oljenkorsiin, jotka olen sitten ostanut ja jotka on lojuneet yhden kokeilun päätteeksi pölyttymässä kuukausia, karjuin kiittämättömiksi, karjuin että eletään kuin pellossa, missään ei auteta, hoetaan vaan kohta kohta kohta tai en en en, kaikki pitää saada mulle nyt ja heti, mutta mitään ei ikinä tehdä minkään eteen (kyllä, varmasti hyvin paljon myös itseaiheuttamaani), karjuin miksi pitää vetää vanhemmat näin loppuun, miksi aina ollaan kuin kirkossa vasta sitten kun pitää suuttua, miksi ei voi totella ja noudattaa sovittuja juttuja ennen kuin vanhempi on hulluuden partaalla, miksi perseillään koulussa, ruokapöydässä, kylässä, eikä mikään komento auta ja silti ollaan niin niin isoja, karjuin ja huusin muutakin, vähän niinkuin kaikki mikä ikinä painoi harrastuksiin valmistautumattomuudesta aina jälki-istuntoihin asti. On käyty ekalla ADHD tutkumukset (ei riittävää näyttöä), toimintaterapiat, pos.huomiot, palkitsemiset ja ihan kaikki läpi ja silti mennään tässä pisteessä. On oltu helkatin tiukkoja ja johdonmukaisia ja rankaistu ja oltu läsnä ja tehty kaikki just niinkun sata kertaa se mitä yleensä moni vanhempi tekee ja totuus iski päin kasvoja just nyt tänään. Mun lapsi on koulun häirikkö, impulsiivinen ja villi. Mä rakastan ja vihaan sitä yhtä aikaa. Tänään vihasin yli rakkauden. Raivosin ja huusin niin täysiä, että molemmat itki. Silti, silti, jotenkin kummassa en kadu pätkääkään! Ne oli nätisti, istui paikallaan ja kerrankin musta tuntui että edes pieni hitunen muru asiaa meni tokaluokkalaisen päänuppiin sisälle. Ennen nukkumaanmenoa otin molemmat kainaloon ja kerroin rauhallisesti, että huusin koska en enää tiedä mitä tehdä, huusin koska olen surullinen ja huusin koska en jaksa tilannetta enkä tiedä mikä auttaisi. Tokaluokkalainen sai myös kertoa oman näkemyksen käytökseensä, vastaus oli sama kuin aina "no emmä tiiä". Kerroin vielä ettei se muuta mun rakkautta heitä kohtaan vaikka karjuin niin. Nyt molemmat nukkuu ja viimeisinä sanoina kuului toisen sängystä "äiti mä lupaan olla nätisti, en haluu että raivoat enää ikinä noin" ja toisen sängystä "äiti mä en enää leiki ja pelleile ruokapöydässä, mä alan totella, mua kyllä pelotti äsken kun sä huusit niin". En tiiä mut jotenkin tuntuu ekan kerran tän vkonlopun aikana just nyt siltä että voi taas hengittää. </p><p>Kiitos ja anteeks. Puuuuuuuh.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vierailija, post: 31933364"] Tai ehkä ihan vähän, mutta eipä juuri. En ikinä menetä kontrollia tuollalailla tai ole muutenkaan mikään karjuva äiti, MUTTA nyt katkesi kyllä todella se kamelin selkä. Tokaluokkalainen poika toi perjantaina koulusta viikonlopputuomisina elämänsä toisen jälki-istunto ja kasvatuskeskustelu lapun allekirjoitettavaksi!!!! ja molemmat kuukauden sisään!!!!! Ekalla kerralla oli tirvassu luokkakaveria sanaharkan perään nenään ja nyt oli musatunnilla tahallaan ärsyttänyt luokkakaveria ja mennyt potkimiseksi touhu. Ope soitti pari vkoa sitten kotiin ja sanoi, että käytös on todella haastavaa. Puhuu päälle, vaeltelee luokassa ja häiriköi muita jatkuvasti. Ihan samaa mitä kotona jatkuvasti. Asioista on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Puhelin on ollut jäähyllä, on ollut kotiarestia, on annettu positiivista huomioo, negatiivista palautetta, kahdenkeskistä laatuaikaa, touhuttu päivittäin yhdessä huomion täyttämiseksi, annettu haleja kainaloa, yritetty ymmärtää ja oltu ymmärtämättä, oltu vihaisia ja rangaistu, rakastettu ja rakastettu. Tämä kaikki kuorma kasaantui ja tänään se tuli tiensä päähän. Olin niin raivona että itseekin hirvitti. Menetin totaalisesti kontrollin. Perjantaina äitiä itketti, poika kohautteli olkiaan ja mulkoili, lauantaina keskusteltiin ja itkettiin molemmat, samalla lähti puhelin ja tuli kotiaresti. Taas. Tänään käytiin kalassa, uimassa jne ja jotenkin tunsin koko päivän vain pohjatonta surua ja vihaakin, vaikka pystyin sen kätkemään muilta, jotenkin jopa itseltäni. Laitoin pitkään herkkuiltapalaa kaikkine megakolmioleipineen ja lapset tuli pöytään. Molemmat lapset näykkäs palan jotain suuhunsa ja sanoi ettei jaksa, kiiruhtivat olkkariin. Mä istuin keittiössä ja tuijotin vaivalla valmistamaani iltapalaa jota kukaan ei taaskaan syönyt...itketti. Siivosin keittiön ja pinnistelin, menin olkkariin ja mitä kuulinkaan pienemmän suusta (eikä ollut todella eka kerta kun näin tekee) "äitiiii, mullon vielä nälkäää" "juu,enää ei oteta mitään, just oli iltapala ja kumpikaan ei syöny" "no ööö äitii mä en kyllä mee sit nukkuu, enkä pese hampaita, enkä tee yhtään mitään jos en saa muroja nyt heti, sä oot tyhmä". Sitten napsahti. Lykkäsin ruisleipäpaketin pöytään ja karjuin kurkku suorana molemmat tekemään leipää. Karjuin kaikki patoumat pihalle, huusin isomman koulujutut, sen miten häpeän sitä, sen miten en jaksa enää yhtään mitään, miten oon yrittäny ja mikään ei muutu, sen miten järkyttynyt ja surullinen olen siitä että mun lapset voi olla niin huonokäytöksisiä ja sen että tuollaiset lapset on niitä häirikköjä koulussa, joita kaikki kasvatusalan henkilökunta inhoaa ja joiden vanhemmat haukutaan kun eivät pidä kuria ja joista puhutaan että tuollaisia niiden lapsista tulee kun ei osata kasvattaa (jep ja kyllä olen itse tosiaan kasvatusalalla töissä), huusin kaikki ostetut tavarat joita tokaluokkalainen on kinunnut kaupasta ja vedonnut kaikkiin syyllistäviin oljenkorsiin, jotka olen sitten ostanut ja jotka on lojuneet yhden kokeilun päätteeksi pölyttymässä kuukausia, karjuin kiittämättömiksi, karjuin että eletään kuin pellossa, missään ei auteta, hoetaan vaan kohta kohta kohta tai en en en, kaikki pitää saada mulle nyt ja heti, mutta mitään ei ikinä tehdä minkään eteen (kyllä, varmasti hyvin paljon myös itseaiheuttamaani), karjuin miksi pitää vetää vanhemmat näin loppuun, miksi aina ollaan kuin kirkossa vasta sitten kun pitää suuttua, miksi ei voi totella ja noudattaa sovittuja juttuja ennen kuin vanhempi on hulluuden partaalla, miksi perseillään koulussa, ruokapöydässä, kylässä, eikä mikään komento auta ja silti ollaan niin niin isoja, karjuin ja huusin muutakin, vähän niinkuin kaikki mikä ikinä painoi harrastuksiin valmistautumattomuudesta aina jälki-istuntoihin asti. On käyty ekalla ADHD tutkumukset (ei riittävää näyttöä), toimintaterapiat, pos.huomiot, palkitsemiset ja ihan kaikki läpi ja silti mennään tässä pisteessä. On oltu helkatin tiukkoja ja johdonmukaisia ja rankaistu ja oltu läsnä ja tehty kaikki just niinkun sata kertaa se mitä yleensä moni vanhempi tekee ja totuus iski päin kasvoja just nyt tänään. Mun lapsi on koulun häirikkö, impulsiivinen ja villi. Mä rakastan ja vihaan sitä yhtä aikaa. Tänään vihasin yli rakkauden. Raivosin ja huusin niin täysiä, että molemmat itki. Silti, silti, jotenkin kummassa en kadu pätkääkään! Ne oli nätisti, istui paikallaan ja kerrankin musta tuntui että edes pieni hitunen muru asiaa meni tokaluokkalaisen päänuppiin sisälle. Ennen nukkumaanmenoa otin molemmat kainaloon ja kerroin rauhallisesti, että huusin koska en enää tiedä mitä tehdä, huusin koska olen surullinen ja huusin koska en jaksa tilannetta enkä tiedä mikä auttaisi. Tokaluokkalainen sai myös kertoa oman näkemyksen käytökseensä, vastaus oli sama kuin aina "no emmä tiiä". Kerroin vielä ettei se muuta mun rakkautta heitä kohtaan vaikka karjuin niin. Nyt molemmat nukkuu ja viimeisinä sanoina kuului toisen sängystä "äiti mä lupaan olla nätisti, en haluu että raivoat enää ikinä noin" ja toisen sängystä "äiti mä en enää leiki ja pelleile ruokapöydässä, mä alan totella, mua kyllä pelotti äsken kun sä huusit niin". En tiiä mut jotenkin tuntuu ekan kerran tän vkonlopun aikana just nyt siltä että voi taas hengittää. Kiitos ja anteeks. Puuuuuuuh. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 5 1 8
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Miehen naispuolinen ystävä
10 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Suomalaistutkijan mukaan Trump nimittää hallintoonsa ihmisiä, jotka haluavat kitkeä feminismiä, wokea tai marxilaisuutta"
Eilen 23:45
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Onko normaalia
Eilen 22:46
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
4.
relaatio 1069
Eilen 21:49
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Eilen 18:22
vierailija
22 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ja niin kilttilässä valmistaudutaan tulvaan
Eilen 16:56
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
SDP haluaa suomalaisille natziveron
Eilen 16:18
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
nyt nolottaa
Eilen 14:45
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 934
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 748
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 634
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 498
Aihe vapaa
5.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 467
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 466
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 462
Aihe vapaa
8.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:04
Luettu: 374
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Miehen naispuolinen ystävä
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1047
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
4.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1071
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
6.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Latest: vierailija
58 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 06:10
Aihe vapaa
8.
relaatio 1069
Latest: vierailija
Tänään 05:34
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Huusin ja raivosin lapsille, eikä edes kaduta!!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
