Huushollin kustannusten jako

[Pohdiskelija]

Olen opiskellut itselleni uutta tutkintoa ja koko koulun ajan on mies maksanut kaikki elämisemme kustannukset. Olen kyllä tarjoutunut osallistumaan talouskuluihin, mutta hän on viime aikoihin asti sanonut, ettei tarvitse, että voin maksaa opintolainani yms. pois. Vuosi sitten hän ilmeisesti tajusi, ettei pää pysy enää veden pinnalla, kun vihdoinkin huoli minulta x€/kk, jonka siis ihan mielelläni maksoin. Tuosta huolimatta hän on jatkanut elämisemme kustantamista luotolla eli omat velkansa vain kasvavat.

Tarjouduin tänä keväänä maksamaan erään hänen luottonsa pois, mutta ei halunut minun sitä maksavan vaikka melkein joka viikko muistaa valittaa miten on rahallisesti tiukkaa. Hän myös jaksaa toistaa kuinka elämä helpottuu sitten kun menen töihin (minulle on jo luvattu töitä kevään valmistumisen jälkeen), vaikka olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään, etten ansaitse kuin kolmas osan lisää nykyisiin tuloihini verrattuna. Samana päivänä kun tarjouduin maksamaan tuon luottonsa pois, sain tietää, että hän edelleenkin maksaa työssäkäyvän ja opiskelijan tuet saavan poikansa ja tämän työssäkäyvän ja opiskelijan tuet saavan avopuolison laskuja. Tästä suivaannuin niin paljon, että lopetin rahallisen rahan antamisen miehelleni kokonaan. Mielestäni hän ei tarvitse minulta rahaa niin kauan kuin hänellä on varaa maksaa toisen talouden laskuja (ja heillä näyttäisi menevän paremmin kuin meillä, ovat juuri vaihtaneet uudemman autonkin).

Vaikka rahan antamisen lopetinkin olen yrittänyt osallistua taloutemme kustannuksiin tankkaamalla autoa (milloin kerkeän ennen häntä, pitää melko tarkasti tankin täynnä) ja ostamalla ruokaa (useimmiten ei ostamani ruuat hänelle kelpaa, en tiedä miksi). Olen myös maksanut lemmikkiemme eläinlääkärit koko yhdessä olomme ajan ja kohta aion ottaa hoitaakseni kaikki niiden kustannukset. Maksoin myös juuri matkan kummallekin ja aion maksaa kaikki tulevatkin matkat, koska olen se, joka haluaa enemmän matkustaa (mies lähtee siis ihan mielellään mukaan).

Monta kertaa olen hänelle sanonut, että jos minä saisin hoitaa hänen raha-asiansa hänen lainat olisi jo maksettu. Olen siis itse tottunut kitsastelemaan, mutta mies ei. Ruuassa ei pihistellä ja olutta on oltava aina jääkaapissa. Ja sitten valitellaan kun on vähän huono rahatilanne. Suivaantumiseni jälkeen emme ole rahasta keskustelleet enkä taida keskustellakaan niin kauan kuin hän pistää rahaa toisenkin talouden elättämiseen vaikka omat tuloni kohta nousevatkin.

Mitä olette mieltä tämmöisestä järjestelystä? Tarjottu on rahaa, aluksi ei kelvannut. Nyt en anna, kun maksaa työssäkäyvien poikansa ja avopuolisonsakin menoja.

 

[Näyttää]

Mitä olette mieltä tämmöisestä järjestelystä?

Hassunhauskaa käännettä. Virkistävän mielenkiintoista, kiitos!

Maksaminen on ostamista. Näyttää siltä että haluatte ostaa jotakin mitä ei ole myytävänä.
Huusholli, talon hallinta, taloudenpito. Jotain yritetään hallita ja pitää yllä. Päätösvaltaa ja tekoja joilla halutaan osoittaa, näyttää tunteita ja toteuttaa arvoja. Menot kääntyvät tuloiksi rahan kustannuksella, kun ajattelee että se tuottaa hyviä tunteita. Melkein kilpaillaan siitä kuka saa maksaa mitäkin. Kulut joita maksetaan tuntuvat 'nimettömiltä', laskun kohteena ajatellaan oikeastaan olevan kumppanin hyvinvointi.

Se ei ole jakamista koska toimitte itseksenne, vaikkakin samaan tapaan. Tavoittelette rahan materiaalisella arvolla korkeampia arvoja, immateriaalista hyvää, sinänsä ihanan söpöä!

Kolikko tai seteli on velkakirja työstä tai palveluksesta, suoritus suoritteesta mutta ei tunteista. Tunnet olevasi kiitollisuudenvelassa hänelle ja paljoksut sitä mitä hän puolestaan vähättelee. Ilmiömäinen kertomus joka omalla tavallaan taipuu hyvin kielellisenkin ilmaisun mukaan. Kai sinä on taustalla perin inhimillistä suhtautumistapaa rahaan.

Kautta aikain on rahalla koitettu ostaa kaikkea kuviteltavissa olevaa, onnistuttu tai kuviteltu. Aika on rahaa, raha on valtaa ja sillä kerrotaan olevan rauhoittava vaikutus. Mitä ostovoimaa siinä piileekään, jää joka tapauksessa hämäräksi ja epävarmaksi se mitä todellisuudessa lopulta tapahtuu.

Rahalla haluatte osoittaa, ostaa, saada, saavuttaa, vastata, varata yms. Ikäänkuin maksukyky olisi ilmaisukykyä, se muuttaa ilmaisen ilmaisuksi maksulla, josta tuntuu voivan velkaantua enemmän kuin kiitoksen verran, ja ehkä muutakin vähän arvaamatonta.

Molemmat käyttävät maksuvälinettä huolehtimiseen eli pitävät huolta toisistaan laskujen suorituksilla. Se nyt jotenkin vastaa odotuksia. Kun omassa päässään ajattelee vastikkeen, eikä toinen tiedä mitä toinen tekee, syntyy korvikeilluusio.

Maksu välittää, maksulla tapahtuu, mutta tilejä ei tehdä selviksi. Muuten toistaiseksi suhteellisen harmittomassa tilikäyttelyssä on yksi vakavampi maksuhäiriö. Olet ehkä tottunut hallitsemaan raha-asioitasi järjestelmällisesti ja pidät miehen rahan käyttöä osaamattomana (mikä lienee tottakin), mutta pyrit nyt järjestämään hänenkin asioitaan omalla rahallasi. Se ei ole oikein.

Tämän voi nähdä sijoituksena tulevaisuuteen, mikä vastaa miehesi odotuksiin tulevaisuudesta (parempi taloustilanne). Aikomuksesi on hyvää tarkoittava, mutta se ylittää kuitenkin valtuutesi. Kiusauksia syntyy ehkä siitä kun suora rahaliikenne onnistu tyydyttävästi niin hyvitystarpeita siirretään toteutettavaksi luotonhoidon alueelle. Käytät silloin valtaa joka ei Sinulle kuulu ja päätät hänen asioistaan ilman hänen suostumustaan, olkoonkin että helposti voi tulla mieleen ettei ketään varmaankaan harmita jos hänen velkaansa vähennetään. Se on hänen tahtonsa vastainen teko, jos hän muussakin muodossa rahasta kieltäytyy.

Sellainen: tarjosin muttei kelvannut, ja enää en anna jos ei tee niinkuin parhaaksi näen, on silkkaa vallantavoittelua ja kiukuttelua.

Suunnitelkaa ja sopikaa yhdessä, se on jakamista. Tuo on haromista ja hamuilua.