Huumorin rajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LissuT
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

LissuT

Uusi jäsen
03.07.2008
12
0
1
Ala-asteikäinen poikamme satutti jalkansa ja valitti kipua. Hänen isänsä siihen sitten kommentoi, että "sahataan poikki, niin ei satu enää". Minun korviini vähän sattui, mutta mitä muut olette mieltä? Tapaus ei ole ensimmäinen laatuaan ja tuskin viimeinenkään.
 
Joillain huumori on ronskimpaa kuin toisilla. Jos lapsi tuntee isänsä ja tämän huumorin laadun, niin en näe siinä mitään pahaa... mutta ellei tunne (joka sinänsä olisi minusta outoa), niin siinä vaiheessa sanoisin asiasta isälle. Toki kyllähän tuossa tilanteessa odottaisi mieluummin empaattisia kommentteja, kuin huumoria missään muodossa.
 
Mä loukkasin kerran yhtä pikkutyttöä tosi pahasti, kun tuli aikuisten kanssa puhetta siitä, että jousiammuntaradalla oli ollut paljon kissoja. (Siis ihan kissa-kissoja, ei naisia.) Niin mä kysyin, että oli varmaan kiva ku oli liikkuvia maaleja. Se pikkutyttö ei tietenkään tajunnut, että se oli läppä vaan varmaan vihaa mua vieläkin.

Oikeasti tykkään eläimistä ihan tosi paljon. :ashamed:
 
No tää menee samaan kastiin kuin se kun sanoin pojalleni että "herrajjumala kuka sua on ampunu haulikolla naamaan"? Ja kyse oli siis siitä että pojalla naama täysi finnejä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LissuT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kyllä muhun tommonen huumori uppoo, itse saattaisin sanoo samalla tavalla

Minuunkin voisi upota, jos hyvä kaveri sanoisi, mutta ymmärtääkö lapsi tuollaisia läppiä samalla tavalla kuin aikuinen?

Mun mielestä , tollaisen huumorin voi lapsikin tajuta huumoriksi, jos se oikeasti sanotaan sillä tavalla, eikä tiuskita loukkaavasti.
Sehän ei kohdistu ihmiseen , vaan asiaan.

Sen sijaan haulikko/finnit on taas tosi törkeä , koska ihminen ei niille finneilleen mitään voi.

Vittuilu ja sairas huumorintaju ei todella sovi kaikille, se on taiteenlaji.
 

Yhteistyössä