huumetaustaisia äitejä?

Mietimpä vaan että olenko täällä ainoa?
Mikään vakikäyttäjä en siis ole ollut, mutta kaikennäköstä on tullut "entisessä elämässä" tyhmäiltyä... :/

 

Et ole ainoa! Mä saan tänä vuonna ensimmäisen muksuni ja löytyy tollainen "huumetausta". Tosin en ole koskaan mikään aktiivinen käyttäjä tai mitenkään riippuvainen mistään aineesta ollut, mutta sanotaan nyt näin että ns. viihdekäyttäjänä olen kyllä sillon tällön vetänyt amfetamiinia ja ecstasya, mutta lähinnä muutamia kertoja vuodessa.Mun osalta noi hommat on kyllä ohi, enkä aio niitä jatkossa enää ottaa kun on tullut jollain tapaa inho kaikkea tollasta kohtaan.
Pilveä olen myös silloin tällöin polttanut useitten vuosien ajan ja varmasti sillon tällön jatkossakin saatan sitä maistaa, mutta se nyt ei ole mielestäni kovin suuri pahe eikä tule mitenkään vaikuttamaan lapseni hoitoon, koska en aio sitä tehdä sitä sillon kun lapsi on kotona.Eli joskus satunnaisesti kun muksu on mummilassa =)
Varmaankin nyt sitten tulee jotain kiukkusia kommentteja "huumeäideistä" ja huumeiden laittomuudesta, mutta jokainen saa mielestäni olla mitä mieltä asioista tahtoo ja mun mielipide on se että satunnainen pilven polttaminen ei ole sen kummempi juttu kun kännien veto kerran kuussa!
Kerroitko sä muuten neuvolassa sun taustasta ja miten siellä suhtauduttiin?

 

Kaikenmoista on nuorena tullut kokeiltua, mutta en ehkä ihan huumetaustaisena itseäni pidä. Kokeilunhaluisena vain

 

Ennen lapsia olin viihdekäyttäjä, kaikki muut paitsi kokaiini ja heroiini tuli kokeiltua useempaankin kertaan. Pilvee polttelin päivittäin vielä vaikka oli jo noi vahvemmat jääny syrjään. En sano ettenkö pilvee vois vielä joskus polttaa, aika näyttää, mut en tietenkään vahvempiin koskis ja en entiseen palais vaikka mitään en kadukkaan.

 

No entisessä elämässä siis ennen miehen löytymistä ja perhettä niin joskus ajoittain bileissä otin nappeja ja joskus amfetamiinia.. muihin en koskenut..
pilven poltto ei sopinu mulle ollenkaa ja enkä pitänyt siitä..

koskaan en koukussa ollut ja suhteen ja perheen jälkeen eipä oo kauheesti huvittanut.. Hyvä näin!=)

 

Vilhelmiina, sun stoori oli ihankuin munkin... paitsi pilveenkään en enää tuu koskemaan. Alkoholi ja tupakka saavat mulle riittää tästä eteenpäin.
Mä tein sen virheen että kerroin ekalla äitiysneuvola käynnillä tuosta taustastani kun sitä kyselivät... Sen jälkeen sainkin sitten antaa pissanäytteitä äitiyspolilla, koska tapana on huumetaustaisilta odottajilta niitä ottaa. Otti aivoon ihan tajuttomasti tuo, koska kuitenkin se kaikki sekoilu on niin entistä elämää, oon ollut aivan eri ihminen silloin. Tuli aivan sellainen olo noista pissatesteistä, että oon jotenkin huonompi kuin muut ja mua pitää oikeen tarkkailla. :/
Kun lapsi syntyi en edes muistanut enää noita asioita, mutta nyt vaan pälkähti joku aika sitten päähäni, että kyllähän he tietävät tuon varmasti nykyisessäkin neuvolassamme ja aloin miettimään että tarkkaillankohan mua nyt jotenkin taas erityisen paljon taustani takia. Eli olemustani, lapsen käsittelyä, vuorovaikutusta yms. Oikein kävi ahistaan. Ois vaan pitänyt jättää silloin alkuraskaudesta kertomatta koko juttu.
Ootteko te muut kertoneet?

 

Oonpa kuullut, et äitiys muuttaa elämän suuntaa ja et moni "huumeäiti" lopettaa ne hommat täysin kun vauva syntyy ja ei voisi koskaan edes kuvitella palaavansa entiseen. Jännä homma miten esim. raskaana ei oikeesti tee mieli esim. alkoholia tai ei mun ainakaan tehnyt.

 

Joo huumetausta löytyy täältäki. Käytin aika runsaasti amfetamiinii kiinni jäin muutamii kertoja ja c hepatiitti ku tuli ni seurailtiin raskausaikana melko tiiviisti mun touhuja mut hassuu, et sen jälkeen mut unohdettiinki täysin. Muutaki on tullu käytettyy mut se kuulu villiin nuoruuteeni, enkä oikeestaan paljoo kadu tehtyy ei saa tekemättömks. Kyllä meitä löytyy.

 

\

Oonpa kuullut, et äitiys muuttaa elämän suuntaa ja et moni "huumeäiti" lopettaa ne hommat täysin kun vauva syntyy ja ei voisi koskaan edes kuvitella palaavansa entiseen. Jännä homma miten esim. raskaana ei oikeesti tee mieli esim. alkoholia tai ei mun ainakaan tehnyt.

Niinpä! Mä tosin lopetin jo pari vuotta ennenkö raskaaksi tulin. Rauhottavien kanssa kyllä tuli sählättyä varmaan viel ½vuotta ennen raskautumista, mutta kuitenkin. Järki kyllä kasvo päähän saman tien.
Ja lähinnä nuo sekoilut oli mun edellisen kihlattuni ansiota, vaikken ketään muuta tietysti voi syyttää kuin itseäni, mutta käytin lähinnä kun hänkin käytti. :\| Ikinä en sitä elämää takasin halua!
Ja raskana ollessa ei kyllä tosiaankaan tehny tippaakaan mieli alkoholia tai tupakkaa. Tupakoinnin lopetin heti kun testi näytti plussaa ja kaikki päivitteli miten on mahollista et mun ei tee muka yhtään ees mieli ja lopettaminen oli niin helppoo. Nyt tosin kyllä poltan taas, mutta se nyt on pieni paha, koska en lastani sille altista. Alkoholitonta olutta tuli raskaana ollessa juotua silloin tällöin, mutta mihinkään alkoholipitoseen en ois koskenu pitkällä tikullakaan.

 

Olen huomannu, et monesti joku asia on sellainen (esim. huumetausta), et sen asian on jo käsitellyt omassa mielessään, se on entistä ja se kuuluukin unohtaa eikä sitä silloin halua kertoa kenellekään. Toisaalta sen voisi kertoa kun ei ole salaisuuskaan, mutta ei ole mitään tarvetta kun sen on jo itse käsitellyt. Mutta kun sen menee neuvolassa paljastamaan, ne voi ottaa sen asian käsittelyyn vaikka olisi jo vanha juttu. Tosin terveydenhoitajiakin on monenlaisia. Minusta hoitoalalla pitäisi olla sellaisia ihmisiä töissä, joilla itsellään olisi elämänkokemusta, jotta he ymmärtäisivät elämän varjopuolen ym. Mutta harvoin näin on. Menin itse sanomaan kerran kätilölle raskauden aikana, että mua ahdistaa. Kätilö katsoi silmät pyöreinä ja kysyi että "mikä ahdistaa". No mikäs mahtaa... hormoonit. Enää en puhunut kenellekään mitään etteivät pitäisi hulluna.