U
Uhkailtu äiti
Vieras
Olemme yrittäneet eksän kanssa saada aikaan tapaamissopimusta onnistumatta. Erosin valtavan henkisen väkivallan ja fyysisen uhan vuoksi. Ammattiavun tukemana elämä etenee parempaan suuntaan koko ajan, mutta kaikenlainen kanssakäyminen miehen kanssa on edelleen äärimmäisen destruktiivista.
Mies ei suostu kompromisseihin, vaan pitää kiinni vaatimuksistaan. Näin oli myös suhteen aikana. Minä olin aina väärässä ja yritin myötäillä miestä kaikessa, jottei hän vain suuttuisi. Hän suuttui silti. Hän jäi vuosiksi työttömäksi, keräsi itselleen velkoja ulosottoon, päästi elämänhallintansa täysin retuperälle ja minä yritin pitää perheen perusasioita kasassa.
Mies on uhannut viedä tapaamiset oikeuden päätettäväksi.Siellä kuulema käsitellään myös kaikki salaamani asiat (?) ja kykenevyyteni äitiyteen ylipäätään (hän ei halua lasta itselleen, mutta kylläkin minulta pois). Olen päihteetön, minulla on korkeakoulututkinto, tosin itsetunto nujerrettuna ja heikon turvaverkon vuoksi en ole työllistynyt tällä hetkellä, vaan hakeutunut työvoimapoliittiseen koulutukseen. Lapsi on minulle kaikki kaikessa. Koskaan minulla ei ole lapsivapaata, joten toki välillä olen väsynyt ja pahimpina aikoina ennen ammattiapua miehen kanssa olin myös masentunut. Olen kuitenkin hakenut apua ja vähitellen kaikki on paremmin, pikku hiljaa.
Miten oikeuslaitos mahtaa suhtautua isään, joka haluaa lapsen parasta (?) vaatimalla häntä äidiltä pois ja joka argumentoi tapaamisten vaikeaa järjestelyä sillä, ettei lapsi saa häiritä arkea (työtön kuitenkin) tai joka ei maksa elatusmaksuja lapsistaan (hänellä on myös vanhempia lapsia), vaan niitä on ulosotossa jo kymmeniä tuhansia (asia, jonka mies salasi niin pitkään kuin mahdollista) vain muutamia epäkohtia mainitakseni?
Olen täysin väsynyt uhkailuihin. Arki on riittävän haastavaa muutenkin.
Mies ei suostu kompromisseihin, vaan pitää kiinni vaatimuksistaan. Näin oli myös suhteen aikana. Minä olin aina väärässä ja yritin myötäillä miestä kaikessa, jottei hän vain suuttuisi. Hän suuttui silti. Hän jäi vuosiksi työttömäksi, keräsi itselleen velkoja ulosottoon, päästi elämänhallintansa täysin retuperälle ja minä yritin pitää perheen perusasioita kasassa.
Mies on uhannut viedä tapaamiset oikeuden päätettäväksi.Siellä kuulema käsitellään myös kaikki salaamani asiat (?) ja kykenevyyteni äitiyteen ylipäätään (hän ei halua lasta itselleen, mutta kylläkin minulta pois). Olen päihteetön, minulla on korkeakoulututkinto, tosin itsetunto nujerrettuna ja heikon turvaverkon vuoksi en ole työllistynyt tällä hetkellä, vaan hakeutunut työvoimapoliittiseen koulutukseen. Lapsi on minulle kaikki kaikessa. Koskaan minulla ei ole lapsivapaata, joten toki välillä olen väsynyt ja pahimpina aikoina ennen ammattiapua miehen kanssa olin myös masentunut. Olen kuitenkin hakenut apua ja vähitellen kaikki on paremmin, pikku hiljaa.
Miten oikeuslaitos mahtaa suhtautua isään, joka haluaa lapsen parasta (?) vaatimalla häntä äidiltä pois ja joka argumentoi tapaamisten vaikeaa järjestelyä sillä, ettei lapsi saa häiritä arkea (työtön kuitenkin) tai joka ei maksa elatusmaksuja lapsistaan (hänellä on myös vanhempia lapsia), vaan niitä on ulosotossa jo kymmeniä tuhansia (asia, jonka mies salasi niin pitkään kuin mahdollista) vain muutamia epäkohtia mainitakseni?
Olen täysin väsynyt uhkailuihin. Arki on riittävän haastavaa muutenkin.