Moikka!
Äitimme menehtymisen jälkeen 13-vuotias pikkuveljeni elämä on aivan pois raiteilta. Hänet on huostaanotettu ja on tällä hetkellä odottamassa siirtoa jonkinlaiseen sijaisperheeseen, kunhan sopiva sellainen löytyisi.
Hän on ihan maassa ja ei kuulemma osaa enää edes hymyillä - tämän hän purkaa karkaamalla ja varastelemalla.
Itse asun mieheni ja kahden pienen lapseni kanssa ulkomailla ja on erittäin vaikeaa katsoa sivusta kuinka veli kärsii.
Olemme mieheni kanssa ottaneet tehtäväksi järjestää hänet tänne ulkomaille asumaan meidän luokse. Lähistöllämme on myös muitakin sukulaisia valmiina tukemaan tätä päätöstä.
Olen kirjoittanut veljeni sosiaalityöntekijälle pitkän kirjeen, jossa kyselen nahdollisuuksistamme ja jättänyt soittopyynnön hänelle sekä esimiehelleen.
Onkohan mahdollisuuksia järjestää Suomessa huostaanotettu lapsi ulkomaille sukulaisen luokse? Entäpä kun sukulaiset, eli me, asumme ulkomailla? Kuinka meidän kannattaisi edetä? Ja onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Olen hänestä todella huolissani mutta tuntuu niin hankalalta täältä käsin hoitaa asioita.
Kiitos kun jaksoitte lukea, toivottovasti joku osaisi neuovoa erittäin huolestunutta isosiskoa. :-(
Äitimme menehtymisen jälkeen 13-vuotias pikkuveljeni elämä on aivan pois raiteilta. Hänet on huostaanotettu ja on tällä hetkellä odottamassa siirtoa jonkinlaiseen sijaisperheeseen, kunhan sopiva sellainen löytyisi.
Hän on ihan maassa ja ei kuulemma osaa enää edes hymyillä - tämän hän purkaa karkaamalla ja varastelemalla.
Itse asun mieheni ja kahden pienen lapseni kanssa ulkomailla ja on erittäin vaikeaa katsoa sivusta kuinka veli kärsii.
Olemme mieheni kanssa ottaneet tehtäväksi järjestää hänet tänne ulkomaille asumaan meidän luokse. Lähistöllämme on myös muitakin sukulaisia valmiina tukemaan tätä päätöstä.
Olen kirjoittanut veljeni sosiaalityöntekijälle pitkän kirjeen, jossa kyselen nahdollisuuksistamme ja jättänyt soittopyynnön hänelle sekä esimiehelleen.
Onkohan mahdollisuuksia järjestää Suomessa huostaanotettu lapsi ulkomaille sukulaisen luokse? Entäpä kun sukulaiset, eli me, asumme ulkomailla? Kuinka meidän kannattaisi edetä? Ja onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Olen hänestä todella huolissani mutta tuntuu niin hankalalta täältä käsin hoitaa asioita.
Kiitos kun jaksoitte lukea, toivottovasti joku osaisi neuovoa erittäin huolestunutta isosiskoa. :-(