Huonot välit

[.......................]

Laitan nyt tännekin jos saisin enemmän vastauksia, täällä kaikilla kuitenkin ainakin lapsia, vaikka ei suorannaisesti palstan luonteeseen kuulukaan.

Otsikosta näkeekin jutun jujun. Tilanne on siis se, että viiden vuoden yrityksen jälkeen mitta on täynnä. Viisi vuotta on mennyt siten, että olen harrastanut kohteliaisuuskäyntejä ja yrittänyt solmia jonkinlaista suhdetta appivanhempiini, kuukausi sitten lopetin totaalisesti.

Miehen isä on alkoholisti, usein humalassa ja on tehnyt itsestään auktoritetin, jollaisena koko muu perhe (vaimonsa, kaksi lastaan) ovat hänet hyväksynyt. Minua on aina ihmetyttänyt se, miten perhe hyväksyy moisen sovinistin. Vaimoaan hän kutsuu lehmäksi, haukkuu vaimonsa tekemät ruuat ja mieheni äiti vain hymyilee, "koska jukka on nyt tuollainen, ei se mitään tarkoita". Hän on sietämätön tyyppi, tietää kaikesta kaiken, osaa kaikesta kaiken, tekee asiat paremmin kuin muut. Tosiasiassa hän on työtön alkoholisti, joka vetelehtii kaikki päivät kotona, vaimonsa ollessa työssä, vaimo kantaa ruokaostokset ja siivoa tullessaan kotiin, tämä porsas ei tee yhtään mitään.

Miehen äiti taas on herttainen mutta välinpitämätön minkään suhteen. Hän ei ikinä tarjoa apua esim. lapsenvahdiksi tai muutenkaan. Hänen osallistumisensä isovanhempana on ollut juuri sitä, että käy pyytämässä uusia kuvia, joita voi sitten näytellä töissä jne. Minun vanhemmat asuvat kaukana, mutta käyvät kyllä usein auttamassa tai me vietemme aikaa heidän luonaan.

ilanne kärjistyi kuukausi sitten, kun olimme samassa paikassa, missä humalainen appiukkoni alkoi antaa ohjeita rahankäytöstä. Kyse oli asiasta, jossa hän painosti miestäni antamaan saamistamme lahjarahoista 100 euroa tarkoitukseen, johon emme olleet sopineet mitään antavamme. Sanoin siihen, että emme ole kiinnostuneita ko. asiasta, anna rahaa sinä jos haluat, mutta me emme anna, koska ei ole ylimääräisiä satasia, jolloin hän haukkui minut totaalisesti (käytti sanaa kusipää) ja sanoi sovinistiseen tyyliinsä, että naiset on hiljaa kun miehet puhuu. Totesin vain, että kyllä tämä asia minulle kuuluu, koska yhteiset ovat rahamme jne.

Tällöin lähdin tilanteesta pois, enkä ole sen jälkeen käynyt. Meillä on kaksi lasta ja jotenkin on viimeaikoina tuntunut, etten haluaisi heitäkään miehen vanhemmille päästää miehen kanssa, koska alkoholi näyttelee isoa roolia joka arkipäivässäkin siellä. Onko paljon muitakin, jotka eivät ole tekemisissä miehen vanhempien kanssa ja miten olette asian käytännössä ratkaisseet, käykö puolisonne yksin/lasten kanssa vanhemmillaan? Entä lasten syntymäpäivät, joulut, äitienpäivät jne?

Tuntuu vain, etten jaksa enää panostaa yhtään. Olen hyväksynyt sen, että miehen vanhemmat sattuvat olemaan melko itsekeskeisiä, eivätkä kiinnostuneita esim. lapsenlapsistaan muutakuin juuri jouluna ja sunnuntaina- tyyliin. Siksi en haluaisi, että jatkamme sillä tyylillä, että he saavat "rusinat pullasta" ja haluan viettää esim. joulun omien vanhempieni luona, se olisi jo siinä mielessä kohtuullista, että he ovat meidän "oikeassa arjessakin" mukana, vahtivat lapsia jos ovat kipeitä, tulevat meille usein pitkän ajomatkan takaa, jotta saamme miehen kanssa lapsivapaata- aikaa jne.
Lainaa

 

[Itsenäinen ihminen]

Sinun ei tarvitse nähdä appivanhempiasi, ellet halua. Voit rajoittaa käynnit aivan minimiin ja mennä paikalle ainoastaan kutsusta, jos silloinkaan. Voit yksinkertaisesti karistaa heidät elämästäsi ja pitää yhteyttä silloin kun siltä tuntuu, jos tuntuu. Miehesi täytyy itse päättää, haluaako aikuistua vai olla edelleen vanhempiensa vietävissä. Jos asutte liian lähellä appivanhempiasi, niin suosittelen muuttoa kauemmas, ehkä jopa toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille, jos mahdollista. Näin saatte molemmat etäisyyttä hallitseviin appivanhempiin ja pääsette vahvistamaan oman identiteettinne, jolloin jonkin ajan kuluttua olette (myös miehesi) tarpeeksi vahvat kohtaamaan appivanhemmat ilman, että heidän sanomisillaan tai tekemisillään on mitään syvempää vaikutusta teihin.

Tein näin omien vanhempieni kanssa. Matka oli pitkä, mutta se kannatti.

 

[dfafg]

Meillä ei ole läheskään noin pahat appivanhemmat. Anopin kanssa meni kuitenkin 20 hyvin sujuneen vuoden jälkeen sukset ristiin nyt, kun saimme toisen lapsen. Oman mielenterveyteni takia välttelen vastedes anoppia. Omassa kodissani haluan elää rauhassa ja kutsun heidät kotiini vain pakon edessä. Mies saa käydä lasten kanssa omien vanhempiensa luona, vaikken siitäkään pidä, koska anopin kasvatusmenetelmiin ei voi luottaa.

Kun kyse on selkeästi lapselle haitallisesta tilanteesta, jollainen vallitsee alkoholistiperheessä, en suosittele lapsia sellaiselle altistamaan. Rajoita vain kaikki yhteydenpito minimiin hyvällä omallatunnolla.

 

[No tuon kirjoituksen perusteella]

en olisi tekemisissä appivanhempieni kanssa. Enkä haluaisi että lapsenikaan on. Anoppia lapsi voisi käydä katsomassa, mutta miten se onnistuu ilman tuota appea. Kinkkinen tilanne..

 

[kinkkikinkki]

Täällä saat varmasti tilanteeseesi paljon "Älä ikinä mene noin sairaille ihmisille"-tyyppisiä kommentteja koska onneksi monet eivät ole joutuneet elämänsä aikana törmäämään henkisesti sairaisiin tai muuten vaan vähän tyhmempiin ihmisiin. Valitettavasti niitä on kuitenkin suomen maa täynnä ja onnellisia ovat ne jotka eivät heidän kanssa ole tekemisissä. Me jotka olemme vain tiedämme mitä se on...

Omasta mielestäni tuntuu siltä että appiukko nyt on vaan vähän tyhmä, laiska ja sairas ja tähän on varmaan tultu useamman syyn johdosta joista ei varmastikaan vähäisin ole se että anoppi tilanteen on sallinut koko ikänsä. Anoppi tuntuu ihan sydämelliseltä mutta on varmasti oikeasti niin loppu mieheensä ja työmääräänsä ettei yksinkertaisesti mitenkään jaksa enempää esim. nauttia lapsen lapsistaan muuten kuin valokuvin. Anyway lapsen lapset tykkäävät ihan taatusti mitä enemmän heillä on elinympäristössään ihmisiä ja eritoten sukulaisia olivatpa he millaisia tahansa. Ovatko isovanhemmat tehneet ikinä mitään todella vahingollista lapsillenne? Jos eivät niin ei ole syytä miksi heidät pitäisi sulkea pois heidän elämästään vaikka itse et henk.koht heitä siedäkään. Tuntuu että tekstilläsi yrität ikäänkuin kerjätä netistä lupaa sille ettei sinun tarvitsisi enää viedä lapsiasi sinne. Se on varma ettei sinulle käyminen siellä mikään nautinto ole. Mutta lapset eivät varmasti ajattele samalla tavalla kuin äiti vaikka varmaan vaistoavatkin sinun tunteesi. On hyvin yleistä että äiti viihtyy paremmin oman perheensä kanssa eritoten lasten syntymän jälkeen, siellä kun on tutut kasvatustyylit ja omat kultaantuneet lapsuusmuistot vievät nimenomaan sinne... Silloin harvoin mies vaatii puoliaan vaikka ihan yhtä lailla hän haluaisi joulunpyhinä olla omilla vanhemmillaan tai edes käydä.

 

[annelimummo]

Tuntuu, että aina miehen vanhemmat ovat ne, jotka isovanhemmista ovat ne kamalat. Anopin kasvatusmenetelmät haukutaan mennen tullen, oma mies kumminkin on maailman ihanin, vaikka anoppi hänetkin on kasvattanut. Nyt taas joulun lähetessä kuulee näitä "en halua viettää joulua miehen vanhempien luona, omien vanhempieni luona on niin lämpöinen ja ihana joulun tunnelma verrattuna appivanhempien luona" Mutta täytyy muistaa myös, että se ihana lämpöinen oma äiti voi olla yhtäaikaa jonkun mulkvistianoppi =D

 

[anoppiongelma myös]

No, meillä on myös anoppiongelma ja siihen liittyy myös alkoholi. Pari vuotta jaksoin myös yrittää, mutta olen niin turhautunut huonoihin väleihin, että ole minimoinut käynnit anoppilassa. Anoppi ei ole kutsuttunakaan tullut kun kerran vuodessa ja synttäreille (asuu samassa kaupungissa, mutta on NIIN kiireinen), joten sitä tilannetta ei tarvinne muuttaa... Meillä anoppi on selvästi valinnut oman tyttärensä lapset läheisemmikseen, eikä meille riitä aikaa pyydettäessäkään, joten mikäpäs siinä sitä itkiessä. Ostelee jopa näille toisille lapsenlapsille pieniä paketteja ,joita yrittää salaa laittaa lasten kasseihin lähtiessämme. En minä sitä paketin sisältöä kaipaa, mutta miksi niitä pitää hankkia vain toisille lapsille? Lisäksi hänellä on alkoholiongelma, joka pysyy kurissa kun poikamme serkut on paikalla, mutta karkaa käsistä kun vain meidän perhe tulee paikalle. En ole itse tottunut (onneksi) siihen, että täytyy oikeasti katsoa, onko hän niin humalassa että lapsi pelkää tai on vaarassa esim. nostettaessa.

No, stressasin aikani sitä asiaa ja nyt koitan tosiaan minimoida tapaamiset, ihan oman mielenrauhani vuoksi. Tuosta anoppi / oma äiti -tematiikasta voisin sen verran sanoa, että olemme tästä tilanteesta puhuneet myös mieheni siskon kanssa ja ihmetelleet yhdessä, miten anoppini voi olla niin suorasti epätasa-arvoinen näiden lasten suhteen. Joten ainakaan ihan tuulesta temmattua minun kokemukseni ei ole. Ja muuten ihanassa miehessäni valitettavasti kyllä näkyy ne anoppini ikävät puolet...

 

[sukulaisiaan ei voi valita..]

Liian herkästi ei kannata alkaa välejä täysin katkaisemaan. Lasten pitää ainakin päästä isovanhempiansa katsomaan niin kauan kuin se heistä vaikuttaa mukavalta. Enkä myöskään riistäisi keiltään isovanhemmilta sitä iloa, mitä lapsenlapset tuovat, ellei ihan selvästi heistä ole jotain vaaraa/ haittaa lapsille.

Isovanhempia ei ole velvoitettu hoitamaan lapsiasi. He ovat jo oman kasvatustyönsä hoitaneet miehesi kohdalla (eikä siinäkään kai kaikki ole pieleen mennyt kun kerran olet hänet mieheksesi ottanut). On heidän aikansa ja oikeutensa nauttia lähinnä niistä hyvistä puolista, joita lapsista on.

Itelläni anoppi on aika raskas tapaus (kauniisti sanottuna) ja mullakin tulee siellä välillä raskas olo. Käyn vain vähän harvemmin (mies käy välillä lasten kanssa) ja säilytän sellaiset kohteliaan lämpimät välit heihin. Kuitenkin ilmiselvästi rakastavat lapsiamme ihan hirveästi ja ovat niin iloisia kun näkevät niitä. Sukulaisiaan ei voi valita..

 

[rusinapulla...]

..eli täällä siis oikeasti on ihmiset sitä mieltä, että ap:n tilanteessa tulisi suostua siihen, että anoppi saa ne rusinat pullasta..olen vähän eri mieltä. Minulla ap:n kanssa samankaltainen tilanne, miehen äiti tekee 20h/ viikko työssä, ei ole ikinä suostunut lapsia kaitsemaan. Äitini (joka muuten asuu kauempana, n. 100km) on sen sijaan tarjoutunut tulemaan apuun esim. kun kaikki kolme tenavaa on ollut kipeänä vuoroperään ja työjärjestelyt ei ole minulta mieheni kanssa enää työpaikalla onnistuneet.

Sitten anoppi on marttyyrina juuri esim. joulusta, että kun hän ei näe edes jouluna lapsenlapsiaan. EDES?? Sen kun tulisi käymään, olen ilmoittanut, että aina saa tulla lapsia moikkaamaan.

 

[Mä olen]

aina sanonut että mulla on mahtava anoppi huolimatta siitä että juo joka perjantai ja lauantai illat perseet ollalle.Reilu kuukausi sitten käsitykseni muuttui kun anoppi humalassa haukkui poikansa ja siinä sivussa minutkin.Anteeksi pyyntöä tai mitään selitystä en ole asiaan saanut joten lopetin yhteyden pitämisen ja käymisen.Mieheni on nyt käynnyt siellä kerran lapsemme kanssa mutta viileetä on joten ymmärrän sinua

 

[uusuli]

Samaa mieltä kuin 'rusinapulla'. Kyllä teot näyttävät todellisen kiinnostuksen. Kyllä anoppikin voi osoittaa kiinostusta lapsia kohtaa muulloinkin kuin joskus ja jouluna.

 

[anoppeja ja miniöitä on joka lähtöön]

Minäkään en varmastikaan ole monenkaan anopin ihanne-miniä;olen kuin leijona-emo omiani puolustaessa
Mutta anopin kanssa meni niinikään sukset ristiin. Minä tuoreena miniänä en tiennyt/osannut laittaa oikeaa ruokaa, esim.sipulia muusissa, jota hänen poikansa ei voi sietää. Kumma kyllä aina on syönyt ja kehunut.
Toisekseen pyykkiä en pessyt oikealla tavalla. Kotia en hoitanut niinkuin olisi pitänyt ja kun lapset syntyivät, en hoitanut heitä oikein. Koskaan ei kuitenkaan sanonut missä tein väärin. Kyllästyin totaalisesti anoppiin. Sanoinkin sen hänelle. Sanoin myöskin, että niin kauan kun hänellä on tuollainen asenne minua kohtaan, hän ei ole tervetullut kotiimme. Ei edes juhlapäivinä.
Vuosi meni, ennenkuin anoppi pyysi kaikkea ikävää sanomaansa anteeksi. Tiedä nyt sitten oliko vilpitön anteeksipyyntö, vai vain sen takia, että sai taasen vierailla luonamme. Tuon vuoden aikana mieheni kävi vanhempiensa luona lasten kanssa, joten sillä tavalla kuitenkin yhteys säilyi. Itse en vieraillut kertaakaan.
Nyt olemme ihan hyvissä väleissä, ja anoppi jopa välillä kehuu kykyäni toimittaa asioita, ja huolehtia muidenkin tarpeista kuin vain oman perheeni. Onhan anopikin jo vanhenemassa ja tarvitsee apua satunnaisesti.
Mielestäni tuo vuosi antoi "karuudellaan" meille paljon, nyt olemme molemmat avoimempia omien tunteidemme kanssa ja uskallamme sanoa, jos jonkin tapa ärsyttää ja ihmetyttää.
Anoppi on loppujen lopuksi erittäin hyvä ihminen, ja täytyy sanoa, että on päivä, jolloin tunnen syvempää läheisyyttä hänen kanssaan kuin oman äitini..

 

[Sorelliina]

Minä en kyllä veisi lapsiani sellaiseen paikkaa missä käytetään lasten läsnäollessa alkoholia! Kyllä jokaisella vanhemmalla on oikeus vaatia että lapset voivat käydä kun kukaan ei ole kännissä tai jos ilman alkoholia ei pystytä olemaan ei lapset tule silloin käymään! Kannattaa kyllä miettiä minkälaisen esimerkin lapset isovanhemmistaan saavat!! Omasta kokemuksesta voin sanoa että ei todella ollut mitään kivaa käydä pienenä mummolassa kun siellä oltiin kännissä..Ja sitten että otetaan vielä se lapsi syliin kännissä, ei turvallista. Minä ainakin sanoisin että emme tule käymään jos ei olla vesiselviä, enkä antaisi lastenkaan mennä edes isän kanssa, koska känniläiset eivät ole hyvää seuraa lapsille!

 

[piut paut]

Alkoholin lisäksi ei mielestäni ole mukavaa jos lapset joutuvat kuuntelemaan kiroilua, haukkumista, toisen ihmisen solvaamista sukupuolen tai muun asian takia. Lapset oppivat esimerkistä ja appivanhempiesi esimerkki ei todellakaan ole mitään hyvää eikä edes vähimmässä määrin sopivaa. Itse välttelisin ko. seuraa mahdollisimman paljon niin kauan kuin kyseinen meno jatkuu. Eipä taida lapsilla kovin kivat muistot jäädä tuollaisesta papasta.