Huonot välit äitiin

[äidin hylkäämä]

Mun on saatava jostain tukea tähän, nimittäin siihen tuskaan mitä tunnen siitä että äitini on mut hylännyt. Olen kyllä aikuinen, lähes neljänkymmenen, mutta siltikin kaipaisin tukea siltä suunnalta. sain lapset kun olin 27 ja 30 ikäinen. Mutta mitään tukea en ole saanut äidiltäni. Olen siitä hyvin katkera. Olen koettanut lähestyä äitiä mm. kirjeitse mutta ilman vastakaikua. Hän suhtautuu muhun hyvin kylmäkiskoisesti. Murrosiässä olin kyllä vaikea, sen myönnän. Mutta olen sitä anteeksi pyytänyt useaan kertaan. Silti äitini kokee katkeruutta sen takia yhä edelleen, vaikka siitä on jo vaikka kuinka aikaa, suhtautuu vihamielisesti muhun. Oon yrittänyt olla välittämättä, mutta silti se hiertää, joka ikinen päivä...Toivon niin, että äiti suhtautuisi muhun kuin aikuiseen koska mulla on omia lapsiakin ja olen käytännössä yksinhuoltaja koska takana on vaikea ero. Olen ollut jo monta vuotta masentunut ja kärsin ahdistuksesta, mihin on lääkitys. Mutta en saa kontaktia äitiini, koska pelkään soittaa hänelle, kuitenkin saisin vain halveksuntaa osakseni. Ja syy siihen on se, että lasteni isä on hänen mielestään vääränlainen. No, ehkä onkin jossain asioissa, mutta kuuluuko se oikeastaan äidilleni? Sehän on mun asiani! Mulla ei edes saisi olla omia mielipiteitä mistään, kaikki asiat on vain hänen mielestään oikein. Ei olla oltu pahemin tekemisissä moniin vuosiin. Pelkään että vielä tulevaisuudessa koittaa päivä jolloin äiti kuolee, kun ei ole mikään nuori enää ja siat jää selvitäämättä hänen yhteistyöhaluttomuutensa takia. Mitä voisin tehdä, vi pitääkö tyytyä katkaisemaan välit?

 

["vieras"]

Öö siis mitä? Sinä olet nyt aikuinen eikä äidilläsi ole mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Suhtaudut jotenkin niin kuin äitisi pitäisi käyttäytyä jotenkin tietyllä tavalla, vaikka sellaista velvollisuutta ei ole.

Yrittäkää rakentaa yhdessä uusi suhde kahden aikuisen välille. Jos se ei onnistu, niin välien katkaiseminen on toki yksi vaihtoehto. Sinä voisit hyötyä siitä että kävisit jossain psykologilla juttelemassa äitisuhteesta, sillä sen verran paljon tuossa tuntuu painolastia olevan että et todennäköisesti pysty äitiisi objektiivisesti suhtautumaan.

Kirjoitat että äiti on katkera, mutta kovin katkeralta kuulostat sinäkin. Tehkää rauha.

 

["werty"]

Jos äitisi on kylmäkiskoinen ja torjuva, on ehkä turh ahaavoittaa itseään lisää. Lähestyminen voi vain lisätä pahaaoloasi, jos et saa vastakaikua. Kirjoita hänelle kaunis kirje, pahoittele tapahtunutta. Jos hän ei edelleenkään vastaa, anna olla. Etsi itsellesi paikka, jossa voit surra huonoa äitisuhdettasi. Kyllä ihminen saa tarvita äitiä aikuisenakin. Voimia sinulle!

 

["9876"]

Mulla on viileet suhteet äitiini. En voi kertoa paljon asioistani ainakaan huolistani tai tulee sellasta kritiikkiä että parempi on etten sano mitään. Mullakin vääränlainen mies. Pari yhteistä jutun aihetta meiltä löytyy ja sillä pidetään yhteyttä, ihan lasteni vuoksi pidän vielä yhteyttä.

Nyt äitini on aika sairas. Ja myös katkera. Hän on sodan-ajan lapsi joka menetti äitinsä kulkutautiin taaperoikäisenä. Äitillä oli vaikea äitipuoli ja köyhyyttä oli kun samoilla rikkinäisillä kengillä meni vuodesta toiseen. Tämä heijastuu vielä tähän päivään asti kun ei ole yhteydessä omaan sukuunsa juuri ollenkaan.

Ymmärrän häntä ja haluaisin olla enemmän tekemisiiä äitini kanssa.

 

[Kanssa]

En ole ollut tekemisisää äitini kanssa n. 10 vuoteen. Siihen on syynsä. Mitään apua en ole odottanut koskaan, enkä sitä ole koskaan saanut. Näin on hyvä, ettei olla tekemisissä. Sitä kitkerän katkeraa ja syvää pahansuopaisuutta ei kukaan kestä, parempi olla etäällä siitä.