huonot välit..syyllinen miniä

onko lastemme mummi "reilu" kun minuun ja mieheeni ei ole välejä ollenkaan ja lapsiin tahtoisi pitää yhteyttä,mutta meidän vanhempien kautta(laitettais kuvia lapsista hänelle ja annettais lasten soitella hänelle ja lapsilla on ikää vasta 1v ja 3v)..ei keskustele kanssamme kuin aikuiset vaan kyselee asioita kuin pikkulapsilta?

 

Siis ei välejä vanhempiin? Kannattaisko mummin ja vanhempien tulla puolitiehen vastaan "riidoissa"?
Mikä on niin iso asia ettei ole välejä ollenkaan?

 

olemme mieheni kanssa kysyneet mummilta mikä mättää ja vastaus oli etten osaa lapsia kasvattaa niinkuin mummi tahtoo ja sitten kun kerrottiin että me kasvatamme lapset niinkuin itse parhaaksi näemme ja minä lasten äiti tahdon olla kotona lasten kanssa enkä mennä töihin(meidän mielestä lapset tarvitsee vanhempiaan paljon kun ovat pieniä) ja kun mieheni on samaa mieltä tästä miten lapsemme kasvatamme niin mummi/mieheni siskon mielestä minä olen ämmä,akka joka on miehensä aivopessyt..sen jälkeen kun kerroimme mummille mielipiteemme niin siitä lähtien hän ei ole yhteyttä pitänyt missään muodossa..kuitenkin tahtoo että lapsista laitamme kuvia ja kuulumisia ja että lapset soittelisi hänelle.

 

Aikoinaan meillä samat kuviot, mukana säestämässä miehen sisko. Samat jutut aivopesua myöten. Anoppi ja appiukko väittivät sitten että heillä ja mieheni siskolla on oikeus lapsiimme meiltä kysymättä ja meidän ylitsemme.

 

Meillä on välit katkenneet anoppiin, appeen ja miehen siskoihin. Syynä on yksinkertaisuudessa se, että olen väärä nainen miehelleni. Minun pitäisi tehdä niin kuin anoppi sanoo, niin tilanne saattaisi olla eri. En saisi esim. sanoa olevani asioista eri mieltä. Pitäisi varmaan kumartaa kun suuri rouva saapuu paikalle ja levittää punainen matto hänen eteensä.

Anoppini sanoi minulle ennen ensimmäisen lapsemme syntymää, että hänellä on oikeus lapseen kerran kuukaudessa. Kun kysyin, että missä tällainen oikeus määritetään niin hän totesi, että olen näsäviisas. Sen jälkeen hän valitsi lapsellemme kummit. Sanoimme, että olemme jo kummit valinneet niin siitä se soppa taas alkoi.

Mieheni on huomannut millaista kohtelua saan hänen vanhemmiltaan ja siskoiltaan ja totesi heille, että kun osaavat käyttäytyä ihmisiksi niin voivat kertoa sen. Sitä päivää ei koskaan tule, koska minä olen syyllinen tapahtumiin niin kuin anoppi on sanonut. Minä en kuulemma ymmärrä heitä.

Tässä muutama esimerkki siitä millainen anoppini on
- repii lapsen sylistä
- ottaa nukkuvan lapsen sängystä kielloista huolimatta
- sanoo tullessaan että miten rumat verhot meillä on
- antaa 1.5v lapselle suklaarasian ja käskee syömään
- tulee meille kuin omaan kotiinsa ja tutkii kaapit ja laatikot
- istuttaa pihalle kukkasia ilman lupaa
- arvostelee naapurimme pihaa kovaäänisesti (rivitalo kyseessä)
- välttelee vanhempiani

Ja minä olen syypää kun huomautan näistä asioista.

 

Jokaisella on oikeus hoitaa lapsiaan tai viedä hoitoon jos siltä tuntuu.
Ja kasvatuksessa ei varmaan olla aina samaa mieltä, mutta miksi siitä kumpikaan välejä katkaisee ?
Ainut asia mikä on jos lasta lyödään tai kuritetaan liikaa!