H
Huonokuuloinen
Vieras
Onkohan muille käynyt näin?
Kuulo meni, kun lapsi tuli...
Kolme ensimmäistä kuukautta koliikkihuutoa kuunnellen väsyneenä ei aina enää jaksanut hakea kuulosuojaimia jne. ja niiden kanssa oli vaikea nukkua, niitä hyvin harvojakin kertoja. Koska väsymys oli niin suuri, jotenkin korvat oppivat hyväksymään kiljunnan ja olemaan reagoimatta siihen, vaikka ainakin aluksi sattui älyttömästi, korvat eivät vaan kestäneet sitä aluksi ja särkivät, kunnes sitten tottuivat.
Ja toki senkin jälkeen huutoa on ollut päivittäin, kiljahduksia myös mutta tuo koliikkiaika oli oma lukunsa.
Nyt sitten olen huomannut etten kuule niin kuin ennen enkä varsinkaan saa sanoista selvää jos vähänkin on taustameteliä. Hävetti sekin kun puhuin töissä vanhan ihmisen kanssa, joka kyllä kuuli minua mutta minä jouduin kokoajan kyselemään anteeksi kuinka... :ashamed:
Niin ja sellaisen olen huomannut, etten kestä aina oikein kovia ääniä nykyäänkään vaan oli paikka mikä vain, jos korviin sattuu laitan kädet korviin häpeilemättä.
Että onkohan muillakin lasten kiljunnan ja itkun vuoksi tällaista tapahtunut? Lapsi siis oli pienenä nukkumassa joko välissämme tai ihan vieressä pinnasängyssä eli huutanut aina ihan vieressä ja sitten "pakkonukutettiin" pitämällä tiukasti sylissä/kainalossa jolloin huuto on tullut välillä suoraan korvaankin, johon sitten väsymys pakotti tottumaan.
Kuulo meni, kun lapsi tuli...
Kolme ensimmäistä kuukautta koliikkihuutoa kuunnellen väsyneenä ei aina enää jaksanut hakea kuulosuojaimia jne. ja niiden kanssa oli vaikea nukkua, niitä hyvin harvojakin kertoja. Koska väsymys oli niin suuri, jotenkin korvat oppivat hyväksymään kiljunnan ja olemaan reagoimatta siihen, vaikka ainakin aluksi sattui älyttömästi, korvat eivät vaan kestäneet sitä aluksi ja särkivät, kunnes sitten tottuivat.
Ja toki senkin jälkeen huutoa on ollut päivittäin, kiljahduksia myös mutta tuo koliikkiaika oli oma lukunsa.
Nyt sitten olen huomannut etten kuule niin kuin ennen enkä varsinkaan saa sanoista selvää jos vähänkin on taustameteliä. Hävetti sekin kun puhuin töissä vanhan ihmisen kanssa, joka kyllä kuuli minua mutta minä jouduin kokoajan kyselemään anteeksi kuinka... :ashamed:
Niin ja sellaisen olen huomannut, etten kestä aina oikein kovia ääniä nykyäänkään vaan oli paikka mikä vain, jos korviin sattuu laitan kädet korviin häpeilemättä.
Että onkohan muillakin lasten kiljunnan ja itkun vuoksi tällaista tapahtunut? Lapsi siis oli pienenä nukkumassa joko välissämme tai ihan vieressä pinnasängyssä eli huutanut aina ihan vieressä ja sitten "pakkonukutettiin" pitämällä tiukasti sylissä/kainalossa jolloin huuto on tullut välillä suoraan korvaankin, johon sitten väsymys pakotti tottumaan.