T
Tiilia taalia tallallaa
Vieras
Onkohan täällä kohtalotovereita vai olenko ainoa joka on lopen kyllästynyt ukkoonsa ja parisuhteeseensa...
Ja tuomita saa ihan urakalla, ei haittaa. Niitä kuitenkin on jotka tästä aiheesta löytää tuomittavaa... kommentteja kaipaan kaikenlaista joo.
Ollaan nuori pariskunta, mies tosin kymmenen vuotta vanhempi. Luulin aluksi että se on vain hyvä, vitut. Nykyään uskon että parisuhde on hyvä kun ikäero on mahdollisimman pieni. Meillä menee siis päin vittua. Lapsia on joten ero ei ole niin eka vaihtoehto, itse en pidä sitä vaihtoehtona. Mies sillä aina uhkailee mikä suututtaa minua vietävästi. Parisuhde on huono, juttu on siis niin että miehen mielestä minä vaan valitan ja marisen ja ruikutan ja olen vittumainen ämmä, ja hänessä on hyvin vähän vikaa. Kumpikin me inhotaan toisiamme, mutta lasten takia koitetaan jotenkin selvitä ja saada suhde taas rullaamaan.
Jaa että miksikö kirjoitan tänne odotuspuolelle? Koska odotan. Valitettavasti. Tai lapsi on rakas meille vaikka toisillemme emme ole rakkaita. Minusta on ihana saada tämä vauva. Haluaisin että tämä parisuhde toimisi. Haluaisin hyvää seksiä, sitä ei ole ollut ainakaan vuoteen. No siis jonkinlaista seksiä on joskus aina ollut mutta en voi kutsua sitä seksielämäksi, se on ihan paskaa.
En tiedä mitä kirjoituksella haen, osaako joku sanoa onko pariterapiasta oikeasti hyötyä? Meidän keskustelut menee aina riidaksi. Miten teillä parisuhteessa ongelmia käsitellään..? Olen aika surullinen kun toivoisin mieheltä niin monia asioita mutta olen vain se valittava akka.. olen tosi kyllästynyt tähän, joskus haaveilen jostain syrjähypystä, pelkkä ajatus on itse asiassa kamala mutta kun ei tämä tahdo onnistua... olisi edes hetken hyvä ja nautinnollinen olo miehen kanssa, jos joku antaisi hyvää seksiä.. no, tuo nyt oli tollanen sivuseikka kumminkin, kannatan sitä puolisoiden välistä läheisyyttä ennen kaikkea ja oikeasti kauheksun pettämistä ja sellaista. Mutta antakaa te viisaammat jotain ajatuksia elävästä elämästä, alkaa niin ärsyttää kun kellekkään ei voi puhua...
Ja tuomita saa ihan urakalla, ei haittaa. Niitä kuitenkin on jotka tästä aiheesta löytää tuomittavaa... kommentteja kaipaan kaikenlaista joo.
Ollaan nuori pariskunta, mies tosin kymmenen vuotta vanhempi. Luulin aluksi että se on vain hyvä, vitut. Nykyään uskon että parisuhde on hyvä kun ikäero on mahdollisimman pieni. Meillä menee siis päin vittua. Lapsia on joten ero ei ole niin eka vaihtoehto, itse en pidä sitä vaihtoehtona. Mies sillä aina uhkailee mikä suututtaa minua vietävästi. Parisuhde on huono, juttu on siis niin että miehen mielestä minä vaan valitan ja marisen ja ruikutan ja olen vittumainen ämmä, ja hänessä on hyvin vähän vikaa. Kumpikin me inhotaan toisiamme, mutta lasten takia koitetaan jotenkin selvitä ja saada suhde taas rullaamaan.
Jaa että miksikö kirjoitan tänne odotuspuolelle? Koska odotan. Valitettavasti. Tai lapsi on rakas meille vaikka toisillemme emme ole rakkaita. Minusta on ihana saada tämä vauva. Haluaisin että tämä parisuhde toimisi. Haluaisin hyvää seksiä, sitä ei ole ollut ainakaan vuoteen. No siis jonkinlaista seksiä on joskus aina ollut mutta en voi kutsua sitä seksielämäksi, se on ihan paskaa.
En tiedä mitä kirjoituksella haen, osaako joku sanoa onko pariterapiasta oikeasti hyötyä? Meidän keskustelut menee aina riidaksi. Miten teillä parisuhteessa ongelmia käsitellään..? Olen aika surullinen kun toivoisin mieheltä niin monia asioita mutta olen vain se valittava akka.. olen tosi kyllästynyt tähän, joskus haaveilen jostain syrjähypystä, pelkkä ajatus on itse asiassa kamala mutta kun ei tämä tahdo onnistua... olisi edes hetken hyvä ja nautinnollinen olo miehen kanssa, jos joku antaisi hyvää seksiä.. no, tuo nyt oli tollanen sivuseikka kumminkin, kannatan sitä puolisoiden välistä läheisyyttä ennen kaikkea ja oikeasti kauheksun pettämistä ja sellaista. Mutta antakaa te viisaammat jotain ajatuksia elävästä elämästä, alkaa niin ärsyttää kun kellekkään ei voi puhua...
Suosittelen omasta kokemuksestani avioliittoleirejä (hae namika tai rohkaisuakatemia) Lasten ja itsenkin takia kannattaa ja pitää yrittää! Ristillisiä osaltaan ovat, mutta ei muokaan haittaa vaikka pakana olenkin. Voimaa!