huono omatunto tupakoinnista raskauden aikana

[eienaankoskaan]

Esikoiseni odotusaika tupakoin ja vasta sinä päivänä kun lapsi syntyi sain lopetettua tupakoinnin. imetin esikoista vuoden ikäiseksi ja vasta imetyksen lopetettua aloitin uudelleen tupakoinnin. nyt olen uudelleen raskaana rv 14+ ja tässä raskaudessa lopetin tupakoinnin rv5 enkä ole edes haaveillut tupakasta. aijon myös pysyä sauhuttomana loppuun asti. Syy miksi tänne tästä kirjoitan on hirveä omatunnon tuskat ja olen todella surullinen kokoajan kun poltin esikoista odottaessa. lapseni on nyt 3v terve, iloinen poika mutta silti en vaan pysty antamaan itselleni anteeksi sitä kuinka myrkytin häntä raskauden aikana... onko kenelläkään muulla ollut samoja tunteita ja kuinka olette onnistuneet elämään niiden kanssa? ehkä olen vaan ansainnut tämän pahan olon..

 

[Ällistynyt!]

Kyllä olet ansainnut pahan olon! Jos on valmis lisääntymään niin silloin pitäisi olla valmis, myös pistämään lapsen tarpeet omien edelle. Sinuna en olisi vielä niin varma, että onko lapsesi niin terve kuin luulet. Tutkimusten mukaan kun äidin raskaus ajan tupruttelu saattaa aiheuttaa lapselle oppimisvaikeuksia ja vakavia tunne elämä ongelmia. Ja voit vain miettiä mitä tuskaa syntymätön lapsesi on kohdussa tuntenut: Joka kerta kun vedät ne ihanat savut keuhkoihisi, kärsii lapsi hapen puutteesta. Eli voit itse miettiä miltä tuntuisi, jos pitäisi tyynyä sinun naamallasi monta kertaa päivässä. Ja kyllä tupakoin itsekkin, mutta en edes ajattele raskautta ennen kuin olen päässyt tupakasta irti. Itse en voisi elää koko ajan miettien mitä olen omalle lapselleni saattanut aiheuttaa omalla tyhmyydelläni ja välinpitämättömyydelläni. Toivottavasti sinä voit!

 

[Vieraus]

En halua syyllistää sinua sen enempää. Kysyn vain, että miksi aloitit tupakoinnin uudestaan imetyksen jälkeen? Lapseni ysrtävä menetti isänsä 6-vuotiaana. Tämän lapsen isä kuoli keuhkosyöpään alle 40-vuotiaana. Eikä ollut edes mitkään ketjupolttaja.

 

[eienaankoskaan]

Tosissaan lopetin tupakoinnin kun supistukset alkoivat, en ollut mikään ketju-polttaja vaan pari tupakkaa päivässä poltin raskausaikana. Ja tosissaan olin kavereiden kanssa ulkona viettämässä iltaa ja ajattelin polttaa vain yhden tupakan.. siitä se ajatus silloin lähti. Nykyään tilanne on siinä mielessä erillainen että tässä raskaudessa ei ole sitä samaa stressiä ja masennusta mitä esikoisen kanssa oli. Tämä on minun syy sille miksi poltin, jonkun mielestä tekosyy. Lähinnä haluaisin tietää että onko kukaan muu kokenut huonoa oloa tupakoinnista raskauden aikana? löysin googlettamalla vain keskusteluja joissa tupakointia "puolustetaan"

 

[Irski]

no jos sä poltit jonku pari tupakkaa päivässä, niin ei ole paljon. en usko tuollaisen määrän vaikuttavan mitenkään kehitykseen, tietää en voi, mutta en siis usko! ja joku täällä vertaa tupakointia tyyliin kidutukseen? no jaa, toisaalta se, että polttaa tupakan, niin kyllä hidastaa sikiön liikkeitä ainakin puoleksi tunniksi ja sillä hetkellä hapensaanti huononeen, mutta sikiö nyt on kuitenkin ei-älyllinen olento vielä, joka tuskin siellä tuntee fyysistä kipua "äitee, älä tapa"- tyyliin! elä murehdi enää, tehty mikä tehty, hienoa että olet nyt lopettanut kokonaan. ihminen tekee elämässään asioita, joita joutuu katua, pahimpia on juuri nämä, jotka teet omalle lapsellesi.. mutta ei se auta mitään, ettet koskaan pääse asian yli!

 

[viisikymppinen isoäiti]

Älä sure enää, ei se saa tehtyä tekemättömäksi. Pääasia, että lapsi voi hyvin ja kasvaa. Ja onnea uuteen odotukseen