Huono omatunto leikkimisen vähyydestä..

Hei!

Ajattelin hieman avautua tuntemuksista, ja kysellä onko muilla äiteille/iseillä ollut samantyylisiä. Lapsi reilu 4-vuotias ja on nyt oppinut leikkimään itsenäisesti pihalla olevien kavereiden kanssa (valvovan silmän alla sisältä kuitenkin). Ihanaa että lapsosella on leikkikavereita, saman ikäisiä ja eri-ikäisiä, mutta sivutuotteena oma leikkiminen hänen kanssaan tietysti jää vähemmälle. Ja sitten tuntuu että onko sitä nyt sitten huono äiti kun ei lapsensa kanssa joka päivä leiki. Juu kyllä touhutaan yhdessä joka ikinen päivä arjessa, luetaan, laitetaan ruokaa, jutellaan paljon ja ollaan lähekkäin ym. mutta se varsinainen leikkiminen jää välillä vähiin. Tietenkin on ihan normaalia että lapsi leikkii lasten kanssa, ja hyvä niin. Mutta mitäs kun äiti ottaa "huono äiti" olot tästäkin? On tää vanhemmuus vaikeeta välillä

Onko muilla herännyt tämmöisiä ajatuksia?

 

Lapsi on terve kun se leikkii.
Aikuiset eivät aina osaa olla leikissä samalla antaumuksella ja mielikuvituksella kuin lasten. Lasten täytyykin saada leikkiä sitä omaa leikkiä kuten haluaa ja kehittää mielikuvitustaan.
Se on siis ihan hyvä, ettei aikuinen ole koko ajan sitä ns leikkimistään tuputtamassa vaan antaa lasten leikkien mennä omalla painollaan.

Meillä me lasten kanssa yhdessä enimmäkseen luetaan, pelataan, tehdään kotitöitä kuten nurmikonleikkuuta jne puistoillaan. Varsinaisiin leikkeihin en pahemin edes ota osaa, koska mä en ole enää luonteva leikkijä kuten lapset ovat. Autan kyllä rakentamisessa, keinumisessa, kiipeilemisessä, käyn lasten kanssa uimassa ja vietän aikaa. Mutta mä uskon, että se riittää aikuiselta!

Ja kerran lapsesi viihtyy muiden lasten seurassa niin vaikuttaa täysin normaalilta muksulta!