Huono äiti?

[Äiti kuitenkin]

Minulla on 11kuukautta vanha pikkuinen kehitysvammainen ihana tyttö. Jäin yksinhuoltajaksi heti lapsen syntymästä kun mies ei hyväksynyt lasta sellaisena kun on. MInä rakastan häntä enemmän kun mitään koskaan ennen.

Mutta mutta.. Olen täysin yksin. Ei ole yhden ainutta ystävää, eikä voimia tutustua kehenkään. Onneksi oma äitini katsoo joskus lasta yhden yön tai joitakin tunteja joskus.

Olen vaan niin loppu ja väsynyt. Ja hemmetin kiukkuinen nykyään aina ja en tiedä enää kauan jaksan. Joskus tuntuu, että lapsella olisi parempi jossain muualla, mutta itsekkäästi vaan pidän lähelläni. Tarvitsen omaa aikaa/lepoa/tilaa hengittää. Säännöllistä apua. Mutta alkuun ei pelkkä viikonloppukaan riittäisi. Stressaisin vaan, että kohta jo haen lapsen takaisin.Olen niin hiton yksin kun ihminen vaan voi olla.

Ei oma äitini jaksa/kerkeä omaa lastani kovin pitkään hoitamaan. Eikä se hänen tehtävä olekkaan. Soitanko itse lastensuojeluvirastoon vai minne? Viekö ne sitten lapsen pois kokonaan?? Ja mitä tapahtuu? En minä pystyisi elämää elää ilman lastani, mutta konkreettista apua tarvitsen ja alkuun todella paljon.

Mitä teen?

 

["hmmm"]

Pyydä tukiperhettä, tuttu perhe joka ottaa ensin muutamaksi tunniksi lapsesi luokseen ja tutustuttua pidemmäksikin aikaa. Sellaista voit hakea minun mielestä sosiaaliviraston kautta, olet siihen oikeutettu. Mene yhdistykseen, jossa on muita vammaisten äitejä ja isiä. Ei sielä itketä jatkuvasti kovaa kohtaloa mutta vertaistukea sieltä saat ja myös uusia ystäviä.
Jos asuisit Helsingissä, voisin ryhtyä tukivanhemmeksi perheellesi, vaikka epävirallisesti. Varmaan muuten läpäisen kyllä kaikki sossun testit mutta en tiedä onko plussa vai miinusta se, että olen itse yh. En vammaisten vaan pitkäaikaissairaiden ( hyvin hallinnassa mm epilepsia lapsella) nuorten äiti.

 

["Xxxx"]

Perhepäivähoitajalta tms satunnaisia hoitopäiviä. Eikö kv-puolen sosiaaliohjaajat ole sua infonneet tukitoimista? Ota puheeksi kun käytte kontrollikäynneillä.

 

[tsemppiä]

Ota rohkeasti yhteyttä tukipalveluita hakeaksesi. Missään nimessä lasta ei viedä, ei haluta viedä eikä ole mitään syytä viedä sulta pois, jos kirjoitit aloitusviestisi rehellisesti! Aivan turvallisin mielin voit ottaa yhteyttä. Tukipalveluita joutuu usein itse hakemaan ja pyytämään, niitä ei välttämättä resurssien vajauden vuoksi tarjota. Mutta sulla on tukeen oikeus ja myös tarve. On tosi ymmärrettävää, että olet tuossa tilanteessa väsynyt, ja olet hienosti hoitanut tilanteen tähän asti ja ehdottomasti, aivan ehdottomasti, ollut hyvä äiti. Väsymys ja yksinäisyys ei tee susta huonoa äitiä!

Tuota lapsesta luopumisen (siis hoitoon jättämisen, muualla olemisen) vaikeutta voi työstää vähitellen. Mitä enemmän sitä teet, sitä enemmän siihen todennäköisesti totut.

Vertaistuki olisi varmaan hyvä, mitä jos etsisit paikkakunnaltasi muiden äitien, yh-äitien tai kehitysvammaisten lasten äitien toimintaa tai yksittäisiä tuttuja esim. netin kautta?

 

[emppu75]

hyviä vastauksia olet saanut, oletko mistä päin kotoisin, jos oltais lähellä?

 

[tsemppiä]

Ota puheeksi neuvolassa,voit saada sielä perhetyöntekijää kaveriksi. Ei ne sulta lasta pois ota,saat vain apua kun uskallat rohkeasti pyytää !

 

[Äiti kuitenkin]

Kiitos kaikille vastanneille.

Selvennän vielä vähän. En "itke" tässä sitä, että minulla on kehitysvammainen lapsi. Olen täysin tyytyväinen siihen millainen lapsi minulla on, itseeni vaan on nyt vaikea olla tyytyväinen.

Olen tietoinen vertaistuki-illoista vammaisten lasten vanhemmille yms. Minulla vaan ei yksinkertaisesti ole voimia tai uskallusta tässä vaiheessa lähteä tutustumaan keheenkään. Se vaatii kuitenkin yllättävän paljon. Alkuun minun olisi kai saatava apua hätääni ja aikaa vaan olla. Lääkärissäkin pitäisi varmaan käydä..

Joten kiitos kun avasitte tuon tukiperhe-aiheen. Kuulostaa aivan loistavalta. Onko ketään joka itse olisi saanut perheelleen tukiperheen? Millaista oli? Kauanko sellaista saa odottaa ja kuinka usein/kuinka pitkään lapsi on hoidossa? Maksaako mitään? Saako sellaisen myös akuuttiin tilanteeseen..? Kun tosiaan olen ihan loppu, enkä jaksiaisi enää odotella.. Voiko tukiperhe ottaa alkuun pidemmäksi aikaa? Esim. 2viikkoa ja sitten siirtyä vaikka pariin viikonloppuun kuussa?

Kiitos ymmärryksestä! Noloahan tämä on. En todellakaan ole maailman ainoa yksinhultaja.. Mutta sosiaalista verkostoa minulla ei enää ole ollenkaan, ei ole ollut vuoteen. Erakoidun..

 

[kotiapua]

tuossa tilanteessa saa apua myös kunnalta. eli pyydät kotiapua, jolloin joku tulee muutamaksi tunniksi alkuun katsomaan vaikka päivitäin lasta ja saat käytyä kaupassa tms. tukperhe ei ota pariksi viikoksi noin pientä lasta sillä vauvalle ei tee hyvää olla e rossa äidistä pitkää aikaa. sinun on kuitenkin mahdollista saada vahvaa tukea sosiaalipuolelta jaksamiseen, joten ota yhteyttä niin sinulle järjestetään apua.

 

["hmmm"]

Minun tuttujani on tukiperheinä. En osaa sanoa miten pitkään ovat tukiperhettä jonottaneet, siis lasten omat perheet, mutta yhdelläkin perheellä on jo vuosia käynyt sama lapsi ( nyt jo kohta nuori) viettämässä 1-2 vkl kuukaudessa ja välillä lomilla pidempiä jaksoja.
Kysy tukiperhettä sieltä sosiaalivirastosta. Tiedän, että ainakin Helsingissä sinun kaltaisesti väsynyt äiti voi päästä lepäämään lapsen kanssa vaikkapa ensikotiin viikoksi tai pariksi, koska olen itse ollut siellä 3 pienen ( yksi vauva) kanssa aikanaan viikon eron jälkeen, kun olin ihan puhki. Toki hoidin sielläkin lapsiani, mutta siellä oli apua ja juttukaveria jos halusin puhua.
Luulen, että voit saada lapsesi pariksi viikoksi myös vaikka hoitolaitokseen, jos katsovat sinun olevan avun tarpeeessa. Ja tämän avun hakeminen ei mitenkään tarkoita, että olisit huono äiti ja jäisit sossun hampaisiin, minä en ainkaan jäänyt, vaikka apua silloin hainkin.

 

[äiti kuitenkin]

En sitten taidakkaan ottaa yhteyttä mihinkään.. Siis jos ei viikkoa/kahta viikkoa voi ottaa lasta. Olen äärimmäisen stressaantunut ja henkisesti aivan loppu. Ei siinä auta että perjantaina lapsen vien hoitoon ja ajatuksena on että pitää muistaa katsoa kelloa ksoka haen taas pois. Ongelmana on etten pystyisi hellittää hetkeksikään, rentoutua. Siihen jo itsessään menisi muutama päivä, että tajuaa voivansa oikeasti vaan olla.

Vaikea on tätä selittää. Kyllähän minä jaksan varmasti taas seuraavat puoli vuotta lapsen kanssa, mutta sitten on kai jo auroora lähellä äitiä. Sitten menetän lapsen kokonaan. Joten kaksi viikkoa olisi pienempi paha..

Kiitos kuitenkin vielä kaikille, jotka yititte auttaa.

 

[Äiti kuitenkin]

[QUOTE="hmmm";25342143]Minun tuttujani on tukiperheinä. En osaa sanoa miten pitkään ovat tukiperhettä jonottaneet, siis lasten omat perheet, mutta yhdelläkin perheellä on jo vuosia käynyt sama lapsi ( nyt jo kohta nuori) viettämässä 1-2 vkl kuukaudessa ja välillä lomilla pidempiä jaksoja.
Kysy tukiperhettä sieltä sosiaalivirastosta. Tiedän, että ainakin Helsingissä sinun kaltaisesti väsynyt äiti voi päästä lepäämään lapsen kanssa vaikkapa ensikotiin viikoksi tai pariksi, koska olen itse ollut siellä 3 pienen ( yksi vauva) kanssa aikanaan viikon eron jälkeen, kun olin ihan puhki. Toki hoidin sielläkin lapsiani, mutta siellä oli apua ja juttukaveria jos halusin puhua.
Luulen, että voit saada lapsesi pariksi viikoksi myös vaikka hoitolaitokseen, jos katsovat sinun olevan avun tarpeeessa. Ja tämän avun hakeminen ei mitenkään tarkoita, että olisit huono äiti ja jäisit sossun hampaisiin, minä en ainkaan jäänyt, vaikka apua silloin hainkin.[/QUOTE]

Kiitos viestistäsi. Minkälaiseen hoitolaitokseen? Ja mistä kysyn tuota vaihtoehtoa? Sosiaalivirastostako?

 

["Sirkkeli"]

Meillä on täällä sellainen tilapäiskoti kehitysvammaisille noiden kehareiden yksiköiden joukossa, mistä varataan aika. Siis ihan minkäpituinen aika, ja milloin vaan. Itse olen ollut tuuraajana siellä.

Toiset saattoi olla viikon, toiset lapset viikonlopun ja ihan siis miten vanhemmat halus. Tosin sen puitteissa, ettei sinne mahdu kuin 5-6 yht'aikaa. Oiskos teillä? Tässä yksikössä on hoidossa niin aikuiset kuin pikkuisetkin kehitysvammaiset.

 

["hmmm"]

Sosiaaliviraston kautta minusta voivat järjestää ns periodipaikan joko lastenkotiin tai sairaalan / vammaistenlasten laitokseen. Ota vaan sinne sosiaalivirastoon yhteyttä ja kerro, että olet niin väsynyt, että tarvitsisit kipeästi apua päästäksesi eteen päin. Siellä sitten tietävät kyllä kaikki mahdolliset tukitoimet. Kun saat alun uupumisen pois, on tuo tukiperhe varmasti paras apu, koska silloin saat säännöllisesti levätä.
Sekin on sitten mahdollista, jos joudut jaksamisinesi ihan umpikujaan, niin hakautua itse hoitoon, jos väsymys johtuu myös masennuksesta, niin silloinhan lapsi sijoitetaan sairaalajaksosi ajaksi. Mutta on parempi saada sitä apua muuten, ole vaan rohkeasti yhteydessä sosiaalitoimistoon ja kerro väsymyksestäsi.

 

["Sirkkeli"]

[QUOTE="Sirkkeli";25342209]Meillä on täällä sellainen tilapäiskoti kehitysvammaisille noiden kehareiden yksiköiden joukossa, mistä varataan aika. Siis ihan minkäpituinen aika, ja milloin vaan. Itse olen ollut tuuraajana siellä.

Toiset saattoi olla viikon, toiset lapset viikonlopun ja ihan siis miten vanhemmat halus. Tosin sen puitteissa, ettei sinne mahdu kuin 5-6 yht'aikaa. Oiskos teillä? Tässä yksikössä on hoidossa niin aikuiset kuin pikkuisetkin kehitysvammaiset.[/QUOTE]

Ja tämä on siis tällainen tavallinen omakotitalo, niin kuin nuo muutkin yksiköt. Eli kodinomainen paikka.

 

[Näkymätön Ninni]

Minä ehdottaisin yhteydenottoa perheneuvolaan ja/tai vammaispalvelun sosiaalipuoleen. Uskon että perheneuvolan kautta osaavat neuvoa apua eteenpäin, mistä hakea ja millaista apua olisi saatavilla.

Väsymys kannattaa ajoissa hoitaa, mahdollisuuksia varmasti löytyy! Omituista ettei neuvolassa jo ole ohjattu jonnekin tai kerrottu mistä apua voi hakea, vielä uuvuttavampaa on se että on erityinen lapsi. Kannattanee myös liittyä leijonaemoihin, yv voin kertoa enemmän, sieltä saa vertaistukea ja neuvoa mistä hakea apua, siellä löytyy ihmisiä joilla paljon kokemusta ja tietoa.

Tsemppiä!

 

[äitiminäkin]

no voih...rankka tilanne sulla jos väsymys painaa noin kovin. Sulla taitaa kuitenkin olla hieman ristiriitaiset ajatukset tuosta lapsen toisten hoitoon antamisesta hetkeksi. Eli kerros vielä tarkemmin mitä sinä tarvitset? Mulla on saman ikäinen poikavauveli, hän on muuten terve, mutta tarvitsee tällä hetkellä fysioterapiaa viikoittain.

todella kurjaa että sulla ei ole tukiverkostoa. Mä ottaisin mielelläni tyttösi hetkeksi meille hoitoon. Muistathan, että sinun hyvivointisi on edelletys sille että lapsikin voi hyvin. Siinä mielessä on siis hyvä olla itsekäs ja todellakin lähteä kartoittamaan mahdollisia tukitoimia.

 

[rohkeasti]

Ap ota vaan rohkeasti yhteyttä noihin tahoihin mitä täällä on ehdotettu niin saat apua. Turha täällä palstalla lukea kommentteja ja "totuuksia" asioista. Luulen kanssa että lapsesi nuoren iän vuoksi teille voitaisiin ensisijaisesti tarjota ensikoti tms. paikkaa missä saisit itse levätä mutta ette olisi kuitenkaan kokonaan erossa toisistanne. Mutta varmasti paras ratkaisu löytyy. Ei kannata jäädä kotiin yksin vain näiden palstaneuvojen takia, eiköhän siellä perheneuvolassa/sosiaalitoimistossa tms osata löytää teille paras ratkaisu jotta saisit levättyä ja itsesi kuntoon jotta jaksat olla hyvä äiti tyttärellesi. Tsemppiä, kyllä asiat järjestyvät!

 

["vieras"]

Olet todella uupunut, mutta on positiivista, että näet oman tilanteesi. Hae siis apua juurikin esim. neuvolasta tai jostakin, minne sinulla on valmiiksi hoitokontakti (jos sellainen on). Toki voit ottaa muuallekin yhteyttä, jos jokin taho tuntuu sopivalta.

Onko sinulla mahdollisesti synnytyksen jälkeinen masennus? Toisaalta elämäntilanteesikin on hyvin stressaava ja kuormittava, joten sekin jo aiheuttaa uupumusta. En yleensä ehdota päivähoitoa ratkaisuksi mihinkään tilanteeseen, mutta ehkä noin rankassa tilanteessa yh:lle voisi olla hyötyä töihin palaamisesta, mikäli työpaikka on joustava ja mukava ja lapsi saa hyvän päivähoitopaikan.

Jaksamista! Uskalla ja jaksa hakea apua! Sano suoraan uupumuksesi äläkä vähättele sitä yhtään, kun puhut asiasta ammattilaisten kanssa. Rahat on kuitenkin kunnilla tiukilla, joten jos sanot jotain "mua vähän väsyttää..." tai muuta epämääräistä, niin kukaan ei välttämättä tajua siihen tarttua.

 

[niiin]

minä luulen myös, että se, että saisit lapsen hoitoon siksi pariksi viikoksi ei siinä mielessä ratkaise ongelmaa, että sinä jäisit itse kuitenkin yksin. Sinä tarvitset nyt myös levon lisäksi toisia ihmisiä, vertaistukea, ystäviä jne.

 

[äiti kuitenkin]

no voih...rankka tilanne sulla jos väsymys painaa noin kovin. Sulla taitaa kuitenkin olla hieman ristiriitaiset ajatukset tuosta lapsen toisten hoitoon antamisesta hetkeksi. Eli kerros vielä tarkemmin mitä sinä tarvitset? Mulla on saman ikäinen poikavauveli, hän on muuten terve, mutta tarvitsee tällä hetkellä fysioterapiaa viikoittain.

todella kurjaa että sulla ei ole tukiverkostoa. Mä ottaisin mielelläni tyttösi hetkeksi meille hoitoon. Muistathan, että sinun hyvivointisi on edelletys sille että lapsikin voi hyvin. Siinä mielessä on siis hyvä olla itsekäs ja todellakin lähteä kartoittamaan mahdollisia tukitoimia.

Tarvitsen aikaa olla yksin. Kuulostaa aivan järjettömältä, kun olen muutenkin täysin yksin, mutta siis ilman lasta. Tarvitsen jonkun auttavan käden, joka rakkaudella hoitaa lastani jonkun aikaa, kunnes itse olen taas tarpeeksi vahva ottamaan lapsen kotiin. Toivoisin auttavan käden myös pysyvän meidän/etenkin lapsen elämässä, minulla kun ei ainakaan vielä ole sosiaalista verkostoa lapselle tarjota. Kuitenkin niin, että muistaa myös minun tärkeyden lapsen elämässä hänen ainoana ja oikeana äitinä.

Uskon, että minun täytyisi käydä myös psykiatrilla/lääkärillä/jossain. Vaikka en tiedä miten puhuminen auttaisi käytännössä minua. Tuskin osaisin yhtä lausetta edes aloittaa, mistä saakka edes aloittaisin kertomaan ja itkisinkö sittenkin vaan enkä osaisikaan puhua.

En pari vuotta sitten kuvitellut, että minusta saisi näin säälittävän ihmisraunion tekemälläkään. Täällä internetissä nyt sitten vollotetaan omaa elämää vaikka avaimet elämänoviin on jokaisella itsellään.

Soitanpas siis maanantaina sinne sosiaalivirastoon. Mutta mitä ihmettä sanon? "Hei, en nyt jaksaisi hoitaa lastani, niin mitäs mitäs.." Miten sen voi järkevästi sanoa, että on väsynyt? Eikös me kaikki olla, enemmän tai vähemmän.

 

[tsemppiä]

En sitten taidakkaan ottaa yhteyttä mihinkään.. Siis jos ei viikkoa/kahta viikkoa voi ottaa lasta. Olen äärimmäisen stressaantunut ja henkisesti aivan loppu. Ei siinä auta että perjantaina lapsen vien hoitoon ja ajatuksena on että pitää muistaa katsoa kelloa ksoka haen taas pois. Ongelmana on etten pystyisi hellittää hetkeksikään, rentoutua. Siihen jo itsessään menisi muutama päivä, että tajuaa voivansa oikeasti vaan olla.

Eipäs nyt heitetä hanskoja tiskiin näin helposti! Nämä palvelut ovat kuntakohtaisia, niitä voi hakea montaa kautta, niitä myös tarjotaan vaihtelevasti jne. joten me täällä emme voi tietää, mitä juuri sinulle juuri sinun kunnassasi tarjotaan ja on pyytämällä saatavilla. On ihan mahdollista, että pidempikin jakso järjestyy. Ota rohkeasti vain yhteyttä, kerro tilanteestasi ja kysele mahdollisuuksista. Olet nyt juuri oikeilla jäljillä, kun olet hakemassa apua ennen kuin tilanne menee pahemmaksi.

Ja jos kävisi niin, että saisit alkuun vain lyhyitä pätkiä, niin eihän sitä tiedä, miten ne menevät ennen kuin kokeilette. Jos lyhyistä pätkistä ei ole apua, sitten voidaan siirtyä pitkiin pätkiin, kokeilla jotain muuta jne. Lopulta se avun hakeminen kyllä kannattaa, vaikkei oikeat jutut tulisikaan sieltä aivan heti. Täytyy antaa niille ammattilaisille myös aikaa tutustua sun tilanteeseesi, vaikka itse oletkin jo itsellesi tuttu.

Pienin askelin, jossain vaiheessa sitä aukeaa taas joku uusi ovi (esim. sitten kun ei enää ole niin uupunut niin voi yrittää tutustua samassa tilanteessa oleviin) jne.

Ja pois turhat itsesyytökset. Tuossa ei ole mitään väärää tai noloa. Eikä ole tullut mieleenkään, ettetkö olisi hyväksynyt tytön kehitysvammaisuutta, päin vastoin vaikuttaa että olet pystynyt rakastamaan lastasi todella ehdoitta! Joskus elämä yllättää meidät kaikki ja silloin on hyvä hakea tarvitsemaansa tukea.

 

["Minttu"]

Auttaisiko sinua parhaiten lepo esim. Kriisiosastolla? Kuulostat masentuneelta..

 

["Sirkkeli"]

Kun lähtee noiden kehitysvammaisten palvelujen piiriin, niin käsittääkseni sulla on jatkuva taustatuki siellä. Ja hoitopaikkoja ihan lapsen koko eliniän. Varmasti ne sulle soskussa avaa tämän puolen.
Tosin erot kunnissa on valtavat. Se mitä on yhdessä paikassa on, niin toisessa paikkakunnalla siihen verrattuna taso on kun Venäjään vertaisi. Mutta minä vaikka muuttaisin palvelujen perässä. Itse ole Uudenmaan piiristä.

 

["vieras"]

En sitten taidakkaan ottaa yhteyttä mihinkään.. Siis jos ei viikkoa/kahta viikkoa voi ottaa lasta. Olen äärimmäisen stressaantunut ja henkisesti aivan loppu. Ei siinä auta että perjantaina lapsen vien hoitoon ja ajatuksena on että pitää muistaa katsoa kelloa ksoka haen taas pois. Ongelmana on etten pystyisi hellittää hetkeksikään, rentoutua. Siihen jo itsessään menisi muutama päivä, että tajuaa voivansa oikeasti vaan olla.

Tiedätkö, nuo tunteet ovat aivan normaaleja ja yleisiä esikoisen äideillä. Se liittyy siihen äidiksi kasvamiseen ja toisesta vastuunottamiseen. Siis vanhemmuus on tylsää ja sitovaa ja täynnä vastuuta ja velvollisuuksia. Sikäli siis painit aivan tavanomaisten asioiden kanssa. MUTTA sinulla on erityislapsi ja olet ihan liian yksin ja ehkä masentunutkin ja nämä ajatukset ovat saaneet liikaa tilaa.

Voisiko nyt ensiapuna äitisi ottaa lapsen hoitoon yhdeksi yöksi? Saisit levätä edes tuon ajan. Ja kerätä voimia elämäsi kasaamiseen ja tuen hakemiseen.

 

[tsemppiä]

Tarvitsen aikaa olla yksin. Kuulostaa aivan järjettömältä, kun olen muutenkin täysin yksin, mutta siis ilman lasta. Tarvitsen jonkun auttavan käden, joka rakkaudella hoitaa lastani jonkun aikaa, kunnes itse olen taas tarpeeksi vahva ottamaan lapsen kotiin. Toivoisin auttavan käden myös pysyvän meidän/etenkin lapsen elämässä, minulla kun ei ainakaan vielä ole sosiaalista verkostoa lapselle tarjota. Kuitenkin niin, että muistaa myös minun tärkeyden lapsen elämässä hänen ainoana ja oikeana äitinä.

Uskon, että minun täytyisi käydä myös psykiatrilla/lääkärillä/jossain. Vaikka en tiedä miten puhuminen auttaisi käytännössä minua. Tuskin osaisin yhtä lausetta edes aloittaa, mistä saakka edes aloittaisin kertomaan ja itkisinkö sittenkin vaan enkä osaisikaan puhua.

En pari vuotta sitten kuvitellut, että minusta saisi näin säälittävän ihmisraunion tekemälläkään. Täällä internetissä nyt sitten vollotetaan omaa elämää vaikka avaimet elämänoviin on jokaisella itsellään.

Soitanpas siis maanantaina sinne sosiaalivirastoon. Mutta mitä ihmettä sanon? "Hei, en nyt jaksaisi hoitaa lastani, niin mitäs mitäs.." Miten sen voi järkevästi sanoa, että on väsynyt? Eikös me kaikki olla, enemmän tai vähemmän.

Se, että pelkäät että itkisit lääkärillä etkä saisi puhuttua, on merkki siitä, että luultavasti kannattaisi mennä. Kyllä ne lääkärit on nähneet itkeviä, väsyneitä ihmisiä ennenkin, se on itse asiassa tosi tavallista hirmu väsyneenä hetkeksi romahtaa, kun viimein pääsee puhumaan jollekin. Pahempana juttuna pidän sitä, että jos ei saa mitään sanottua, koska silloin asiasi ei välity lääkärille. Kannattaa kirjoittaa etukäteen paperille ne asiat, mitä haluaa sanoa. Mitä sulle kuuluu, miten voit, minkälainen elämäntilanne sulla on, minkälainen sun olo on pahimpina hetkinä, kauan tätä on jatkunut, mitä itse toivoisit, minkä uskoisit auttavan jne. Se paperi auttaa kertomaan ne jutut. Sama sinne sosiaalipuolelle soittaessa, voit kirjoittaa paperille etukäteen. Ei sun sinnekään tarvitse saada asiaa avattua ekalla lauseella, vaan voit kertoa tilanteestasi pidemmin. Ja vaikka kaikki ehkä ovat enemmän tai vähemmän väsyneitä, sä olet nyt sieltä enemmän väsyneestä päästä. Kerrot vain rehellisesti, minkälainen sun tilanne on, että olet tosi uupunut ja pelkäät, ettet kauaa jaksa näin. Ja voit kertoa myös, mitä itse toivoisit. Kyllä ne sitten kyselee lisää, kertoo mikä on mahdollista ym.

Itsellesi voit varata esim. terveyskeskuslääkärille ajan, hänen pitäisi sitten ohjata eteenpäin sen mukaan, minkälaisia palveluita teidän kunnassa on. Harvoin saa suoraan aikaa ainakaan psykiatrille ilman että käy ensin jollain muulla lääkärillä, psykiatriselle sairaanhoitajalle saattaa saada ajan suoraan halutessaan. Nää vaihtelee tosi paljon paikkakuntakohtaisesti.

Et ole säälittävä ihmisraunio, se on vain se, mitä itsestäsi ajattelet. Uupumus ja masennus voivat värittää maailmaa niin, että syytät itseäsi aivan turhaan. Huono itsetunto, syyllisyydentunteet, huonommuudentunteet jne. ovat kaikki masennuksen oireita. Sulla on ollut rankkoja kokemuksia (mies ei osannut suhtautua lapseen jne., sosiaaliset ympyrät kutistuneet) ja vaikka olet selvinnyt niistä hienosti, nyt alkaa kuorma olla liikaa. Siinä ei ole mitään väärää, nyt on vain aika hakea apua. Vähä vähältä se alkaa siitä vielä helpottua, usko mua. Siinä voi mennä aikaa, mutta joskus myöhemmin tulet muistelemaan tätä aikaa niin, että onneksi tuli haettua apua.

Vaadit itseltäsi tosi paljon. Olet väsynyt, nyt on aika höllätä ja antaa muiden auttaa. Olet hyvä äiti, vaikka haet apua. Ehkä oletkin hyvä äiti myös juuri siksi, että haet apua.