Huono äiti :(

[raivo]

Kaduttaa ja tuntuu pahalta, että päivittäin korotan ääntä lapselleni. Olen miettinyt asiaa, yrittänyt opetella hillitsemään itseni, mutta silti hermo menee päivittäin niin pahasti, että huudan lapselleni, kun hän ei tottele, vaikka olen monta kertaa nätisti huomauttanut asiasta.
Koen tekeväni väärin ja pyydän lapseltani heti anteeksi ja päätän, että nyt en enää huuda. Aina kuitenkin viimeistään seuraavana päivänä tulee tilanne, että korotan ääntäni.
Olenko huono äiti? Miten pääsisin eroon huutamisesta?

 

[tar]

Itse otin itteäni niskasta kiinni huutamisen suhteen ja huomattavasti olen saanut sitä kitkettyä. Tarvittaessa kun menee muksuilla ihan yli, niin varmasti rääkäisen =)
Eli, aina siinä vaiheessa kun huomasin vetäväni jo henkeä että kohtaa kitarisat näkyy, lähdin pois, menin siis toiseen huoneeseen tai jos iskä oli kotona, menin ulos.

 

[raivo]

Kiitos vinkistä, täytyy yrittää itselläni tuota samaa keinoa!

 

[Raivotautinen apina]

Mä olen raivonnut uhmiksen lisäksi jopa meidän pienelle vauvalle kurkku suorana. Meidän perheessä on ollut surua ja olen ollut tosi väsy, joten pinna on ollut olematon huutavan vauvan kanssa. Mulla huutaminen on loppunut vasta kun tuo vauva on lopettanut huutamisvaiheen.. :-(

 

[rage]

jos mahdollista ottaa omaa aikaa/lepoa tai että löytäisit jonkun hetken itsellesi (isä/tuttu/sukulainen/perhetyöntekijä ym. hoitaa). Itsellä raivon nouseminen kertoo siitä, että oma jaksaminen on finaalissa eli olisi saatava lepoa tms. Vaikka sitä yrittää järjellä estää, niin jos on tarpeeksi väsynyt niin eipä siihen pysty vaikka tahtoisikin. Kannattaa kuunnella itseä.

 

[juu ei ole ihan reilua]

voisi auttaa... jos ei sugeestio tepsi. Aikuinen kaiketi olet.