Huono äiti ja vielä huonompi vaimo

[vieras paska]

Hermoni ovat riekaleina. Sain juuri vajaan vuoden ikäisen poikamme nukkumaan. Huusinkin hänelle naama punaisena ja käskin pitää päänsä kiinni. Poika katsoi minuun peloissaan. Järkyttävä nähdä pelko oman poikansa silmissä ja nimeomaan pelko omaa äitiään kohtaan.

Mieheni on ulkona pitkästä aikaa ja hänellä on täysi oikeus joskus jossain käydä. Hän on erinomainen isä ja hyvä mies. Minä olen täysi sika. Sain kiukuttelullani miehelle huononomantunnon lähtemisestään ja olin vielä naama norsunvitulla hänen lähtiessään. Mikä mua vaivaa. Saan raivareita ihan tyhjästä. Olen ihan räähkä, vaikka poika nukkuu yönsä ja on kiltti vauva. Hieno pieni poika. Minä olen puolikuollut ja ihan ilman syytä. Elämä tätä elämää.

Meidän perheellä on kaikki hienosti, on työt, asunnot, autot, terveyttä ja kaikkea. Mutta minä olen sekopää. Olen ihan täysin sairas paska. En jaksa enää yhtään enempää tätä. Vaikka tiedän, että huomenna on uusi päivä ja varmasti parempi kuin tämä. Nyt vain tuntuu niin äärettömän vaikealta, mutta miksi? EI mitään syytä, kaikki on hienosti.

Mieli on maassa ja entisenä psykoterapian kävijänä tiedän, että tämä on lievää masista, mutta ei mitään vakavaa. Siis siihen verrattuna mitä on joskus ollut. Olen vain tällainen. Osa päivistä on todella hankalia ja osa hienoja. Mulla on varmaan joku tuplapersoonallisuus. Toinen puoli on herttainen, hyvä äiti ja vaimo. Toinen on pelkkä piru, joka haluaa pahoittaa kaikkien mielen sen vuoksi, että itsellä on vaikeaa.

Tällainen itsesääliä pursuva yksinpuhelu vain. Jos nyt yrittäisi katsoa vaikka telkkaa, kun poikakin vihdoin nukahti. Äitiä pelokkaasti katsellen .

 

[Alma Puunaula]

Mita jos yrittaisit ottaa joka paivan vaikka 15 minuuttia kerrallaan. Asetat itsellesi sellaiset tavoitteet, etta 15 minuuttin et turhaan hermoile. Ja palkitset itsesi jotenkin vaikka joka tunnin jalkeen jollain.

Kun mies tulee kotio, halaat ja pyydat anteeksi. Sanot hanelle tuon saman, etta han ansaitsi vapaahetkensa, ja sa kiukkusit turhasta.

Alaka syyllista enempaa itseasi tasta paivasta, vaan tee paatos toisenlaisesta huomisesta

 

[Farouk]

:hug:
Äläs nyt soimaa itseäsi. Hyvä puoli on, ettet käynyt lapseesi käsiksi!

Poika on vielä pieni ja perhe-elämä välillä tosi stressaavaa.

Kyllä tuo minun mielestäni masennukselta kuulostaa, tai sitten hormonit heittää kuperkeikkaa (imetätkö vielä?).
Jos et vielä syö, suosittelen hankkimaan mieltä tasoittavia ja piristäviä masennuslääkkeitä.. helpottaa kummasti

 

[vieras paska]

Mita jos yrittaisit ottaa joka paivan vaikka 15 minuuttia kerrallaan. Asetat itsellesi sellaiset tavoitteet, etta 15 minuuttin et turhaan hermoile. Ja palkitset itsesi jotenkin vaikka joka tunnin jalkeen jollain.

Kun mies tulee kotio, halaat ja pyydat anteeksi. Sanot hanelle tuon saman, etta han ansaitsi vapaahetkensa, ja sa kiukkusit turhasta.

Alaka syyllista enempaa itseasi tasta paivasta, vaan tee paatos toisenlaisesta huomisesta

Voisinkin halata ja pyytää anteeksi, mutta en osaa, enkä pysty. Hyvitän nämä jutut aina toisin eli teoilla, kuten miehet. Ja mies kuitenkin alkaa luetella puutteitani, kun huomaa minun katuvan. En jaksa sitä nyt. Tiedän kyllä mikä olen.

Pelkään eniten, että poikani saa mallia minusta ja alkaa paiskoa tavaroita, vähätellä muita jne, kuten minä. Toivoisin niin, että hänestä tulisi isänsä kaltainen. En nyt tavaroita nakkele jatkuvasti, ehkä pari kertaa vuodessa, mutta sekin on liikaa, eikä se ole aikuisen ihmisen käytöstä. Miten ihmeessä ihminen voi muuttaa tempperamenttiaan ja luonnettaan. Itseään ei voi kukaan muu muuttaa kuin ihminen itse, mutta miten. Ei mitenkään. Olenhan tässä vuosia yrittänyt.

Mikä ihana rauha nyt on kotona, täydellinen hiljaisuus. Tätä kaipaan ja tarvitsen äärettömästi.

 

[vieras paska]

:hug:
Äläs nyt soimaa itseäsi. Hyvä puoli on, ettet käynyt lapseesi käsiksi!

Poika on vielä pieni ja perhe-elämä välillä tosi stressaavaa.

Kyllä tuo minun mielestäni masennukselta kuulostaa, tai sitten hormonit heittää kuperkeikkaa (imetätkö vielä?).
Jos et vielä syö, suosittelen hankkimaan mieltä tasoittavia ja piristäviä masennuslääkkeitä.. helpottaa kummasti

Imetän vielä muutaman kerran päivässä. Masennuslääkkeitä olen miettinyt, mutta en mielelläni niitä alkaisi syödä. Haluaisin elää tämän elämäni ns. selvinpäin. Mutta pitää katsoa miltä tämä elämä alkaa maistua.

 

[XXS]

Jos tunnistat kerran itsessäsi masennuksen oireita -vaikka vain lieviäkin- niin olisiko syytä harkita esim terapiaan hakeutumista, ettei masennuksesi ainakaan pahene. :hug:

 

[vieras paska]

Jos tunnistat kerran itsessäsi masennuksen oireita -vaikka vain lieviäkin- niin olisiko syytä harkita esim terapiaan hakeutumista, ettei masennuksesi ainakaan pahene. :hug:

Olen miettinyt asiaa ja minulla on kyllä terapeuttikin, jonka luona kävin monta vuotta vuosia sitten. Rahatilanne ei vain anna nyt myöten ja aikakin on kortilla. Päivisin en hänen luokseen pääse. TOSIN ainahan nämä asiat saa järjestettyä, jos tarve on kova. Eli en koe tilannetta vielä niin pahana, että jaksaisin terapiaan lähteä. Mutta olen miettinyt sitä kyllä ja pidän yhteyttä terapeuttiini. Hän on joskus ehdottanut myös lyhyempää jaksoa tarpeen vaatiessa.

Kiitos kaikille vastanneille. Olen lukenut tätä palstaa pitkään, mutta yleensä tuntuu, että kommentoinnit keskusteluihin on sen verran ala-arvoisia, että en ole uskaltanut lähteä kirjoittelemaan, mutta nyt rohkenin. Kiitos teille kannustuksesta ja ajatuksistanne!

 

[Nappi82]

Mulla oli tossa keväällä vähä samanlainen juttu, ku tuntu, että kaikki kaatuu mun niskaan ja kauheen kiukkunen kaikille perheenjäsenille. Mutta sit yhtäkkiä tajusin, että tarvin arjesta irtioton ja viimein annoin periksi ja soitin äidilleni ja pyysin, että ottaisi lapset yökylään, samalla päästiin miehen kans juhliin 1-vuotis hääpäivää ja kummasti helpotti. Joten voisin suositella pientä irtiottoa arkeen.

 

[Lunatic]

:hug: Katsele nyt töllöä ja koita rentoutua.
Ei toi ole maailmanloppu, ihan tuttua mullekin toi huuto-juttu, ja senjälkeinen tosi paha mieli.
Mutta elämässä sattuu ja tapahtuu, ei olla ohjekirjojen hahmoja, vaan verta ja lihaa.
Huomenna on uus päivä, ja poikakin varmasti hangon keksinä. B)

 

[Lunatic]

Mulla oli tossa keväällä vähä samanlainen juttu, ku tuntu, että kaikki kaatuu mun niskaan ja kauheen kiukkunen kaikille perheenjäsenille. Mutta sit yhtäkkiä tajusin, että tarvin arjesta irtioton ja viimein annoin periksi ja soitin äidilleni ja pyysin, että ottaisi lapset yökylään, samalla päästiin miehen kans juhliin 1-vuotis hääpäivää ja kummasti helpotti. Joten voisin suositella pientä irtiottoa arkeen.

Samoin minäkin suosittelisin.
Kyllä sun täytyy saada olla ihan itsekses tai kaverien kanssa (mitä haluatkin), saada omaa aikaa ja hengähdystauko. Tekee gutaa!