HUONO ÄITI!

Mikä mulla on, kun hermoja ei ole laisinkaan..

Kamala päivä.
Olen ollut niin hermostunut ettei mitään rajaa.
Kaikki vituttaa, siis ihan todella on sellainen olo että voisin hakata päätäni seinään!! itkettää, ahdistaa, sellainen tuskainen ja paha olla.
Harjasin aamulla tytöltä hiuksia ja ronskimmin ottein, sitten harja tökkäsi ja tyttö alkoi itkeä. Huusin että nyt suu tukkoon( typerää, niin typerää...)
Tuntui että nyt räjähtää pää, ihan sellainen itku-potku-raivari olo.
Melkein vapisin raivosta, vihasta ja vitutuksesta. Tuntui että päässä sumenee!
En tajua, siis voiko pms oireet olla välillä näin rajuja??
nyt sitten päivemmällä helpotti, nyt onkin vähän sellainen olo
kuin ois eri ihminen. Ja nyt mietin olenko ajoittain joku raivohullu, sekopää
mielenvikainen ja sitten ajoittain ns. tavallinen ihminen.
Vai millä tämä on selitettävissä.

Ja pahinta on, että pelkään vieläjoku kerta satuttavani lasta oikeasti
tälläisten raivokohtausten aikana!

 

eikö olisi ketään jonka kans jutella ko. aiheesta.?

 

Hermoheikko olen minäkin. Pinna menee saman tien, kun lapsi alkaa oikein hankalaksi. Tulee siinä tiuskittua, mutta en pelkää satuttavani lasta. Tiedän, että tämä pysyy korkeintaan sanallisella tasolla. Toki sitten kun lapsi on isompi niin pitää harkita sanojakin ja vissiin vain kihistä kiukusta.

 

nostaa edelleen

 

Olenko todella ainoa?
Olisi niin kiva saada joku keskustelu kaveri.
Aihe on arka, mutta...

 

No mulla on ollut tänään suoraan sanottuna niin paskamainen päivä ettei tosikaan. Muksut on 3v(tyttö) ja 4v(poika).
Jokusen aikaa ne on ollut jatkuvasti toistensa kurkussa ja hiuksissa kiinni, jatkuvaa repimistä ja tuuppimista. Mä myönnän että oon tehny virheen sen jälkeen ku aloin yyhooksi, että oon antanu liikaa periksi ja se rupee kostautumaan.
Tänään paloi hermot totaalisesti kun ruokapöydässä poika heitteli haarukkaa päin seinää kiljuen samalla ettei todellakaan syö yhtään mitään ruokaa ja muuttaa isän luo yms. Karjaisin niin paljon kun kurkusta lähti että painu hel*ettiin siitä sitten, ja poika lähti itkien pois ja mä purskahdin parkumaan myös.
Tyttö kiljui ja parkui ja huusi ilman kunnon syytä koko päivän, ja löi veljeään ja vei tavaroita kädestä...meni hermo ja käskin painumaan sänkyyn jo kuuden maissa, koska mä en yksinkertasesti jaksanu enää kuunnella.
Poika meni nukkumaan joskus puol kasin maissa, ja kasin aikoihin rupes huutelee huoneestaan et äiti...mun tulee sua kyllä ikävä jos muutan isän luo. Tehtiin siinä sitten sovinto molemmat itkien ja likan kans kävin halailemassa ja parkumassa myös. Mutta tein myös selväksi et mun yli ei enää kävellä ja sitä rataa. Eli kovia aikoja tiedossa, mut kai se joskus palkitsee.
Ja ennen ku kaik rupiaa haukkumaan ja kauhistelemaan mun tunteen purkauksia, niin voin kertoa et on eka kerta ku oikeasti suutuin, ensimmäisen kerran tuli sellanen olo että en yksinkertasesti enää jaksa...no, kait se tästä...

 

Ennen menkkojen alkua olen juuri tuollainen, ne hormonit tekee minusta hullun, apua ei saa mistään kun on vain pari päivää kuukaudessa. Pelkää välillä itseänikin tuolloin.

 

Sankkulille ja ap:lle :hug: Rankkaa on välillä lasten kanssa, mulla kanssa 3v tyttö ja poika 4v. Ne osaa ottaa mehut irti.

 

Mulla on ihan samanlainen olo aika useinkin kun ap:llä! Välillä pistää niin vihaksi että pää ihan tutisee. Kiljun myös välillä kun menee oikein hermo. Minäkin pelkään että satutan lapsiani vielä ja joskus tartunkin kovakouraisesti esim. käsivarresta ja työnnän johonkin..
Yritän halailla ja helliä ja jutella mukavia mahdollisimman paljon, mutta pelkään kyllä kans, että oonko tulossa ihan hulluksi..
Ootko ap kotona vielä vai työelämässä? Ite oon kotona ja mietin että helpottaisko töihinlähtö..

 

täällä kans..

aivan karseen huono äiti ja karmee aamu. erinäisistä syistä myöhästyin töistä sen vajaa 3 tuntia. huusin pojalle kun se repii hanskoja kädestä ja juoksee karkuun..kumpparit oli päiväkodilla, samoin kuravaatteet ja jopa haalari.. eikun liian pienet kumpparit jalkaan,liian isot kuravaatteeet ja huudolla päiväkotiin..
jäipä hyvä mieli.

sitä se tekee kun on töissä, raskaana ja yrittää vielä hoitaa kodin ja kaikki.. :headwall:

olispa huominen parempi.

 

Ap, ehditkö kadota?

 

suomessa ei osata vieläkään suhtautua kiukkuun ja negatiivisiin tunteisiin vaan -50 luvun sodanjälkeinen naismalli elää vieläkin sisällämme..tukahduta pidä sisälläsi ja KÄYTTÄYDY.... no en toki tarkoita että lapsiaan pitäisi hakata ja piiskata raivopäisenä mutta kyllä aikuinenkin voi huutaa ja suuttua eikä aina onnistu kanavoida kiukkuaan kovinkaan rakentavasti ja juuri se pidättely ja sisälle patoaminen aiheuttaa sitten näitä isoja purkauksia kun vielä hormooneilla on osansa asiassa ja niihin kukaan meistä ei voi tahdolla vaikuttaa....tarttis vissiin perustaa tänne sellanen " Punaisten päivien raivotarten kerho" jossa sais käydä haukkumassa kaikki ja vittuilemassa niin paljo kun sielu sietää ja purkamassa kuormaa ja itkeä päälle.....
Aikuinenkin on ihminen ja erehtyväinen ja lapsilta voi pyytää anteeksi ja he ovat hyvin armahtavaisia.Ehkä se helpottaa lapsenkin oman kiukun ymmärtämistä ja auttaa hahmottamaan keinoja hillitä ja kanavoida ja purkaa kiukkua ja käsitellä ja ymmärtää omia tunteitaan kun lapsi näkee ettei se ole mikään helppo juttu aina aikuisellekaan.

 

Kannatetaan! PPR-kerhoo. kaikki ainakin ymmärtäs moisen tuuletuksen

 

Mut pääsenkö mä kerhoon ku mulla tää on ihan hormoneista riippumatonta, eli väh. jokatoinen päivä..
Ja tota huutohommaa oon miettiny kans, että kun mä oon ollu tällänen kiljukaula aina, niin lapset on ikään kuin tottuneet siihen, niin eihän se silloin oo niin traumaattista? Kun eivät enää edes säikähdä..