Meillä on lähes kaikki vanhaa ja kierrätettyä. Ei siksi, ettei olisi varaa ostaa uutta, vaan siksi että halutaan aina ensisijaisesti katsastaa löytyykö tarvitsemaamme käytettynä.
Meillä on poikien sängytkin käytettyjä, ainoastaan patjat on uudet. Esikoisella on semmoinen helkkarin kallis Iskun Space- parvisänky (ostettiin osto-ja myyntiliikkeestä 120:n hintaan) ja kuopuksella on vanha talonpoikaissänky.
Sohvat meillä on kierrätyskeskuksesta. Tai siis kolmen istuttava sohva ja 2 nojatuolia. Meidän oli tarkoitus ostaa uudet tänne uuteen kotiin. Käytiin katsomassa vaihtoehtoja miehen kanssa ja oltiin tosi pettyneitä. Uudet sohvat on aivan karmean hintaisia ja typeriä rimpuloita. Kun taas nuo meidän kalusteet on todella tukevat ja laadukkaat. Niinpä ne meneekin uudelleen verhoiltavaksi kunhan tuo pikkumies vähän kasvaa.
Keittiön pöytä ja tuolit on uusina hommattu. Ja ne onkin aivan surkeat. Haaveilen (ja vielä hankin) ihanan talonpoikaispöydän appiukon autotallista ja siihen ostan kierrätyskeskuksesta tuolit. Täytyy vaan ensin saada autotalli vierashuoneineen valmiiksi, jotta saan käyttötarkoituksen keittiön pöytäryhmälle
.
Kaikki muut mööpelit meillä on talonpoikaisantiikkia. Ne on päätyneet meille lähinnä appiukon kautta. Hän on esitellyt uusimman löytönsä ja mä olen sitten ostanut. Ja kotona keksinyt just oikean paikan ja käyttötarkoituksen kalusteelle.
Tänne uuteen kotiin haaveilin eteiseen talopoikaiskaappia vaatekaapiksi. Etsin ja hain, mutta en löytänyt. Appiukkokin etsi, mutta ei löytänyt hänkään. Lopulta oli luovutettava ja tilattava Ikeasta kaappi eteiseenkin. Ja tilauksesta suunnilleen viikon päästä soitti appiukko että nyt on kaappi löytynyt. Se harmitti oikein urakalla.
Astiat meillä on ostettuna uusina. Mies halusi yhtenäiset astiastot. Mä taas haaveilen iloisen kirjavasta pikkuhiljaa kerätystä astiakokoelmasta
.
Verhotkin on enimmät uutena. Ja matot. Ihan vaan siksi, etten ole löytänyt mieleisiä käytettynä. Keittiön verhot sentään on kirppikseltä. Niin ja esikoisen matto kierrätetty sekin.
