Huomenta kaikille adhd asiaa

[9MM]

Millaisia kokemuksia teillä on adhd tyypeistä? Oletko seurustellut tyypiin kanssa tai kuuluuko kaveripiiriin?.
Huomasin eilen ärsyyntyneeni kun adhd ta kehuttiin et se innokkuus puhua toisten päälle on hyve.
Mä tunsin pitkään adhd tyypin ja siis tykkään paljon vain kuunella mitä toisella on asiaa. Mut adhd tyyppi oli just sellainen kun itelle tuli asiaa ni se kuitattiin joo sanalla ja sit taas puhuttiin itsestä ja sen huomasi ettei se ollut kuunnellut sanaakaan mitä sanoi se oli tosi raskasta koska keskustelu ei ollut tasaveroista.
Esim skitsofreenikot saattavat kuulla kovaakin ääntä ja olen tavannut monia mut nekin pystyi monesti keskittymään toisen puheeseen vaikka siis kuulevat ääniä mitä adhd tyyppi ei kuule. Ja silti pystyvät normaaliin vuorovaiktukseen vaikka oma maailma voi olla erilainen. Ja pystyvät taustasta huolimatta keskittymään niin en ymmärrä miksi adhd ei pystyisi
Pakko oli saanoo kun jäin miettimään eilen yöllä adhd tyyppei. Mut sit adhd plussat on sponttaaneita ja tapahtumia riittää.
Mut mua ärsyttää se keskustelun vaikeus et ei kuunnella muita ja se imee toisen energiat.

 

[9MM]

Ja joo kyl kun mäkin kun kiivastun puhun monesti toisen päälle.

 

[vierailija]

Ja joo kyl kun mäkin kun kiivastun puhun monesti toisen päälle.

Ei se ole kiivastumista vaan jos on asian jo kertaalleen kuullut, ei viitsisi samaa asiaa jatkaa loputtomiin

 

[vierailija]

Ja joo kyl kun mäkin kun kiivastun puhun monesti toisen päälle.

Se tulee chateista: kun pitäisi ehtiä lukea ne muiden viestit... Kaikkihan ei lue täälläkään

 

[9MM]

Ei se ole kiivastumista vaan jos on asian jo kertaalleen kuullut, ei viitsisi samaa asiaa jatkaa loputtomiin
[/QUOTE
Siis tarkotitko kun adhd kuulee kerran ni sitä ei tarvii enään toistaa? Mulla on lähellä sellaisia jotka hermostuu niiin sitkun sanon vastaan ne luulee et mä huudan joka on sillä hetkellä vale mutkun toinen korottaa ääntä niin mäkin korotan ja sit oikeesti huudan. Ja joo joskus innostun jostain asiasta ja haluun selittää sen asian heti enkä malta et toinen lopettaa. Et on mullakin hiomista keskustelu taidoissa.

 

[vierailija]

Puoliso on. Ja pakko tunnustaa että useinkin ärsyttää. Yritän kuunnella, keskustella, jaksaa innostua ja hyväksyä. Mutta aina ei jaksa. Sitten vain huomautan että käyt ylikierroksilla, keksi jotain järkevää tekemistä itsellesi, minä tarvitsen omaa aikaa. Olen itsekin aika helposti innostuva, mutta rajansa kaikella.
Asiat mitkä alkaa pidemmän päälle ärsyttää: impulsiivisuus, alkaa tehdä jotain sata mittarissa, kaikki muu jää kesken ja muita ihmisiä ei silloin ota huomioon. Puheliaisuus, hänellä riittää juttua eikä todellakaan kerro samoja asioita kahdesti, tietää paljon ja innostuu väittelemään. Unohtelee, kun ei ota pikku asioita huomioon, kuten kännykkää, rahapussia, avaimia, työkassia, joskus jopa lapset tai vaimo unohtuu hakea. Ja minä sitten joudun etsimään ja juoksemaan perään ja paikkaamaan unohduksia, tai muuten perhe-elämä olisi yhtä kaaosta.
Hyviä puolia: kun hän on rauhallinen niin on tosi iloinen ja levittää hyväntuulisuutta ympärilleen. Koskaan ei ole tylsää. Hän on nopea oppimaan silloin kun itse haluaa. Seksi on mahtavaa. Hän on hyväkuntoinen kun on aina liikkeessä.
Mutta ehdottomasti tämän hetken tunnelmissa ottaisin puolisoni mieluummin ilman tuota lisäpiirrettä (hänen parin tunnin takainen töihinlähtöepisodi ilman kassia on vielä vahvasti mielessäni). Ei ollut silloin diagnosoitu kun tavattiin, ja on pahentunut vuosien mittaan, mutta ei halua lääkitystä kun työssään pärjää hyvin. En sitten tiedä millainen oikeasti olisi ilman adhd:ta, voisiko olla hiljainen hyssykkä jota en olisi edes huomannut.

 

[vierailija]

Teinilläni on useampikin adhd-kaveri. Ja meno ja meininki sen mukaista. Hermo kuulema menee sivustaseuraajan roolissa, kun kaverit ovat levottomia lääkityksestä huolimatta: käyvät ylikierroksilla, puhuvat päälle, ovat impulsiivisia ja - teinin sanoin - tarvitsevat 24/7 lapsenvahtia.
Varmasti noiden kavereiden käytökseen ja olemukseen vaikuttaa myös energiajuomat ja niiden vaikutukset, viikonloppukännäämisistä puhumattakaan. Ja mikä nyt on unen määrä sekä päivän aikana nautittu ruoka, kaikki ruokkivat toisiaan. Kännipäissään tämä kaverisakki on kuulema katastrofitapausta, jota ei viitsi katsoa eikä kuunnella ollenkaan mutta lapseni, joka kuuluu selväpäisten porukkaan, ei uskalla muutaman kaverinsa kanssa jättää heitä valvomatta, koskapa heitteillejättöönhän sitä silloin syyllistyy. Monta kertaa on ollut pelastavana enkelinä adhd-tyypeille. Monta kertaa on myös huokaissut, että kun ovat kipeinä sängynpohjalla, niin sekä koulussa että vapaalla voi muu jengi hengittää kevyemmin ja rentoutua huoletta.