Huomenna raskauden keskeytys - Kuinka jaksan jatkaa elämää?

  • Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti
surullinen
Kirjoittelin täällä n. parinsen vkoa sitten otsikolla " Sikiö pahoin sairas - Keskeytyskö? ".

Tänään rv 17+6.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että ekat lääkkeet on eilen otettu ja huomenna, viimestään perjantaina tämä koko raskaus on fyysisesti ohi.
Otimme selvää niin pitkälle kuin mahdollista vauvamme tilasta ja selvisi, että hän on niin pahoin sairas että saattaa kuolla kohtuun hetkenä minä hyvänsä, toivoa ei annettu. :'(

Suru on suuri, vaikka pahimpaan valmistautuminen alkoi heti siitä pvästä kun tästä kuuli. Mutta eihän tällaiseen ole koskaan kukaan valmis.

En tiedä miten selviän huomisesta... Voi ku voisin jättää koko pvän elämättä.
Esikoinen pitää onneks arjessa kiinni, muuten tää elämä onkin yhtä sumua.

Ja tuntuu että kukaan ei ymmärrä, läheisimmät ystävät jotka asiasta tietää kuittaa asian "kyllä se siitä, onneks kaikki on kohta ohi", niin lapsettomat kuin lapsellisetkin ystävät.
Mutta kai se on vaan niin että vain toinen saman kokenut voi tietää tai edes kuvitella, miltä tuntuu. :'(

Niinhän sitä sanotaan; mikä ei tapa se vahvistaa. Toivon vaan että mut olis tapettu jo monta kertaa... tämä kaikki alkaa olla vaan liian raskasta jaksaa... :'(
 
:'( :hug: :hug: :hug: Voimia ihan hirveesti!!! Vain aika helpottaa. Nyt on vain vastaanotettava suru ja käytävä sitä läpi. En voi edes kuvitella miten raskasta se on. Olen todella pahoillani. :snotty: Enkeleitä teille.
 
HelloShitty
en löydä sanoja eikä mulla oo kokemusta enikä hyviä neuvoja. mutta tukemalla toinen toisiaan ja antamalla aikaa surra niin ehkä ajan kanssa se helpottaa. voimia kovasti. :hug: :hug: :hug: :hug:
 
Olen todella pahoillani puolestanne :hug:

Itse en ole vastaavaa joutunut kokemaan. Tuolla keskenmeno-osiossa voisit paremmin löytää vertaistukea. Valitettavan moni kun on tälläkin palstalla vastaavaan tilanteeseen joutunut.

Jaksamista :hug:
 
mois
voimia ja jaksamista. ikinä et varmasti unohda kokemaasi mutta opit elämään sen surun kanssa! vaikka aluksi kaikki tuntuu kurjalta jne. mutta tilanteeseen ei varmasti auta mikään muu kuin aika!
 
Meiän ensimmäinen vauva kuoli rv23 :'( .
Se oli aivan kamalaa aikaa, siihen ei auta kun se että antaa itsensä surra, itket kun itkettää. Unohda sitä ei koskaan, suru muuttaa muotoaan ajan kuluessa.
Mulle voit laittaa yv:tä jos haluat jutella.
:hug: :hug:
 
ikinä et tule tätä unohtamaan, mutta varmasti opit surun kanss elämään. ainakin näin on, kun omaisen menettää ja tämä on siihen verrattavissa. suret nyt sitten siis ihan rauhassa, elä koitakaan vielä olla positiivinen. voimia.
 
:hug: :hug:
Voimia kovasti!
Mulle tehtiin raskauden keskeytys 90-luvulla ja mua helpotti asian konkretisoiminen eli pidettiin muistojuhla vauvalle,kirjoitin hänelle kirjeenkin jne.Monissa isommissa kaupungeissa ainakin on mahdollista haudata keskeytetty sikiö/vauva/pieni ihminen sellaseen lehtoon jossa muitakin ja sitten se suru saa paikan jossa surra,monille kirkkoon kuuluvilla tuo kuulemma lohtua viedä kynttilöitä ja kukkia sinne...
Itse kirkkoon kuulumattomana tein pienelle ihmiselle oman kukkapenkin metsän siimekseen johon talvisin vien kynttilöitä ym.ym.
Voimia kovasti! :hug:
 
Hiljaa miettien
Iso halaus sinulle ja voimia tulevaan. Muista, että sinä selviät. Jos päivä kerrallaan tuntuu vaikealta ajatella - ota vaikka tunti kerrallaan. Jokainen ilta siitä eteenpäin voit ajatella, että sinä selvisit aamusta iltaan saakka. Pikku hiljaa suru muuttaa muotoaan, se ei aina satu niin lujaa kuin sinuun tänään sattuu. Koeta jaksaa. Olen läpi käynyt saman asian. Pieni valkoinen enkeli istuu hyllyn reunalla keittiössä. Joka päivä vieläkin katselen enkeliä. Enää ei vain tarvitse itkeä sitä katsellessa.
 

Yhteistyössä