Huomenna olen virallisesti yh-äiti..

Eli huomenna se sitten tapahtuu.. olen siis virallisesti yh-äiti. Mieheni muuttaa Kreikkaan (kotikyläänsä) ja minä jään hoitamaan kahta lastamme tänne koto-Suomeen..

toisaalta olo on helpottunut, toisaalta itkettää niin mahottomasti.. tunteet heittävät vuoristorataa ihan jatkuvasti.

Päätös oli yhteinen, mitään dramatiikkaa siihen ei liity. Emme vain enää jaksa miehen työttömyyttä. Mies lähtee kotimaahansa töihin.

Me katsomme lasten kanssa nyt elämää kolmistaan täällä ainakin vielä kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen päätämme missä tulemme elämään.. Muutto Kreikkaan on suunnitteilla, mutta 3 vuotta on pitkä aika.. mitä vain voi tapahtua ja mieli muuttua moneen kertaan..

Raha-asiat huolettavat. Minullakin on nyt 3 hakemusta Kelaan vireillä ja sos.toimiston toimeentulotuki hakemus siihen päälle. En vielä tiedä, miten sitä pärjää näillä tuilla. Sen näkee varmaankin nyt helmikuun aikana..

Eniten huolestuttaa kuitenkin lasten käyttäytyminen. Miten he tämän muuton ottavat? Isompi, 13 v jo tajuaa miksi näin teemme, mutta ei tästä tilanteesta tietenkään nauti.. pienempi ei varmasti ymmärrä, mihin isi meni (2v)..

:hug: ja :flower: kaikille meille.. olemme varmasti nuo ansainneet..<br><br>

 

Harmi että asiat ovat menneet noin. Mutta teillä on kuitenkin sopuisa ero ja lapsikin varmasti ymmärtää ettei ole huonot välit tai riitaa. 13v on jo iso ja tajuaa asiat. Pienelle on varmasti kovempi paikka.

Kovasti voimia ja jaksuja.

 

\

Harmi että asiat ovat menneet noin. Mutta teillä on kuitenkin sopuisa ero ja lapsikin varmasti ymmärtää ettei ole huonot välit tai riitaa. 13v on jo iso ja tajuaa asiat. Pienelle on varmasti kovempi paikka.

Kovasti voimia ja jaksuja.

kiitos sinulle.. :flower: =) eiköhän tämä tästä. ensin tunti kerrallaan, sitten päivä ja ehkäpä joskus jopa jo viikko kerrallaan..