Huomasin tänään et olen ihan eri elämäntilanteessa kuin kaverit ja mun elämäni on sitä oudompaa(niiden mielestä)

[eri elämänvaiheessa]

Muut on suhteissa,minä eronnut(jätetty toisen takia,tosin mitä väliä sillä on eronnut kuin eronnut).Muut on mun tapaan myös perheettömiä(ei siis lapsia) mutta muuten ei muuta yhteistä enää oikein olekaan.Mä elän nyt nuoruutta jota mulla ei oikeestaan ole ollut siis sitä meno vaihdetta,kävinhän mä baareissa ja viihteellä pari kolme vuotta ennen kun rupsesin seurustelee vakavissani mutta kun ero tuli niin nyt sit olen aika ahkeraan käynyt viihteellä.Kavereista se on kai sitten säälittävää(ainakin joistakin) mutta esim.mun veljestä ja sen vaimosta on hyvä vaan et nyt menen ja pidän hauskaa. Onhan se kai vähän onnetonta käydä tän ikäsenä viihteellä mutta en mä kyllä ole ainoa,mua vanhempiakin siellä on,jotkut perheellisiä jotkut sinkkuja. Mutta kun tänään esim.puhuin kaverille et paikallinen kesätapahtuma kun tulee ajankohtaseksi niin sinne sitten ni sepä oli vaan et enpä tiedä....kyllä mä tajuan et ei niin sitä esim .kiinnosta mutta tuli itelle tunne et ollaan nykysin niin eri aaloilla kuin olla ja voi. Mitä mun sitten pitäs tehdä?! enkö nyt sit saa käydä missään viihteellä kun se on jotenkin ei toivottavaa tai säälittävää tän ikäselle...(olen 31v ei miestä ei lapsia).

 

[Sarjavamma]

Jokainen käy viihteellä sen verran kun haluaa. Viel parivuotta sitten, mä en voinu ees kuvitella olevani kotona perjantai ja lauantai iltana. Joka viikonloppu pyörin baarissa ja olin kännissä kun käki. Aina saman ihmisen kanssa. Oltiin kun paita ja perse pitkän aikaa. Tiedettiin kokoajan mitä toinen tekee ja oli ihan itsestäänselvyys, että vietettiin aikaa yhessä. Sit kävi niin, että mä rakastuin ja lähdin pois kotipaikkakunnaltani, sain lapsen ja ostin talon. Mulla jäi se nuoruus vanhalle paikkakunnalle ja nyt koen eläväni aikalailla "aikuisen" elämää. Nähtiin tossa noin kuukausi sitten tuon saman ystäväni kanssa ja totesin, että hänen elämänsä ei ollut miksikään muuttunut. Edelleen asuu vanhempiensa kanssa, ei seurustele, juoksee baareissa, vanhemmat maksaa kaiken jnejne. Ei siinä paljon ollu keskustelemista sit enää, kerta ei vaan enää oo mitään yhteistä.

 

["Mie vaan"]

Et oo omituinen! Musta on kyllä erikoista, että kaverisi eivät käy enää missään, vaikka heillä ei ole lapsiakaan :O

 

["vieras"]

Hanki uusia ystäviä. Älä siis hylkää vanhoja, mutta hanki myös uusia ystäviä kenen kanssa voit tehdä niitä uusia asioita.

 

[eri elämänvaiheessa]

Jokainen käy viihteellä sen verran kun haluaa. Viel parivuotta sitten, mä en voinu ees kuvitella olevani kotona perjantai ja lauantai iltana. Joka viikonloppu pyörin baarissa ja olin kännissä kun käki. Aina saman ihmisen kanssa. Oltiin kun paita ja perse pitkän aikaa. Tiedettiin kokoajan mitä toinen tekee ja oli ihan itsestäänselvyys, että vietettiin aikaa yhessä. Sit kävi niin, että mä rakastuin ja lähdin pois kotipaikkakunnaltani, sain lapsen ja ostin talon. Mulla jäi se nuoruus vanhalle paikkakunnalle ja nyt koen eläväni aikalailla "aikuisen" elämää. Nähtiin tossa noin kuukausi sitten tuon saman ystäväni kanssa ja totesin, että hänen elämänsä ei ollut miksikään muuttunut. Edelleen asuu vanhempiensa kanssa, ei seurustele, juoksee baareissa, vanhemmat maksaa kaiken jnejne. Ei siinä paljon ollu keskustelemista sit enää, kerta ei vaan enää oo mitään yhteistä.

Enkä minäkään joka viikonloppu käy,esim en käynyt tänä viikonloppuna vaikka olis voinut mennä kun huomennakin vielä vapaata ni ei olis haitannut jos tänään olis mennyt vähän väsyksissä.Enkä mä juo itteeni totaaliseen jurriin. Ehkä mulla on nyt tällänen vaihe,en usko että tää nyt ikuisuuksia kestää mutta vuosia suhteessa oltiin exän kanssa ja jos nyt kerran vuodessa käytiin jossain,ei aina sitäkään eikä sitä sillon kaivannutkaan niin joten ymmärrän kyllä tavallaan ihan kavereitakin.

 

[eri elämänvaiheessa]

[QUOTE="Mie vaan";26040490]Et oo omituinen! Musta on kyllä erikoista, että kaverisi eivät käy enää missään, vaikka heillä ei ole lapsiakaan :O[/QUOTE]

No ymmärrän kyllä niitäkin enhän mäkään käynyt kovin usein kun olin suhteessa,yhessä exän kans ehkä kerran vuodessa käytiin ja sit yksinään käytiin ehkä kerran pari koko yhessä olon aikana.
Mutta mun on ees turha kysyy et lähteekö joku johonkin kun tiedän jo vastauksen etukäteen ja mä olen kysynyt,niin laivalle kuinbaariin kuin ihan vaan vaikka johonkin konserttiin tai muuhun niin aina vastaus on et ei nyt kerkee tai on sitä ja tätä tai ei jaksa.Enää ees viitti kysyä,menen sit suosiolla yksin.

 

[eri elämänvaiheessa]

[QUOTE="vieras";26040536]Hanki uusia ystäviä. Älä siis hylkää vanhoja, mutta hanki myös uusia ystäviä kenen kanssa voit tehdä niitä uusia asioita.[/QUOTE]

Ei oo helppoa hankkia uusia,en vaan osaa...mutta en hylkää ketään ennmmin mut on hylätty.Kerran baarissa tapasin naisen jota en tuntenut,oltiin molemmat eronneita ja suurinpiirtein samanikäsiä,biletettiin yhessä ja juteltiin vaikka ei entuudestaan tunnettu,pyys mun numeron illan päätteeks et jos vaikka joskus biletettäis uudestaan tai jotain mutta se oli kuin miehet ,pyys numeron mutta ei koskaan soittanut.Ja enhän mä sillon tajunnut siinä pyytää sen numeroa kun siinä oli jos jonkinmoista menoa ja melskettä.Olis voinut olla vaikka kuinka mukava uus tuttavuus,siitäkin aikaa jo varmaan 3kk enkä oo sitä nähnyt enää.

 

[Heinekeeni]

Mäkin olen sitä mieltä että hanki uusia kavereita jotka ovat samassa elämäntilanteessa kanssasi. Itselleni on kertynyt ystäviä lapsuudesta, koulusta, opiskeluajoilta, harrastuksesta ja naapureista. Helmet ovat aina jääneet ystäviksi, mutta elämäntilanteista riippuen ollaan ajoittain enemmän, ja ajoittain vähemmän yhteyksissä.