Huomaa, että sektio ottaa toisten itsetunnolle...

[Äiti vaan]

En ymmärrä, miksi siitä täytyy niin vouhkata ja puolustella. Pääasia, että lapsi syntyy turvallisimmalla tavalla (mulla se oli viime synnytyksessä sektio erinäisten ongelmien vuoksi).

Itse olen siis synnyttänyt kaksi kertaa alakautta ja kerran tehty sektio. En koe sektiossa "synnyttäneeni", makasin vain ja minua leikeltiin. Alatiesynnytyksissä olen ollut hyvin aktiivisesti mukana loppuun asti. Silti asia ei herätä minussa suuria tunteita tai tarvetta puolustella mitään.

 

[no]

Johan puolustelet: En koe sektiossa "synnyttäneeni", makasin vain ja minua leikeltiin. Alatiesynnytyksissä olen ollut hyvin aktiivisesti mukana ...
Muista, että kaikki eivät voi alateitse synnyttää, äläkä vähättele sektiota ollenkaan! Sektio on aina riskisynnytys!

 

[vieras]

Minulla kaksi sektioota atkana, enkä vouhkaa enkä pulustele. Minulle se vain on ollut tapa saada lapset. Ja mitä siitä? Olen onnellisempi, että minut on leikattu mutta en sitä suureen ääneen missään kailota, sillä sitä kantaa saa olla aina ja joka paikassa puolustamassa. esim kaverini on täysin luomu (kaikessa ) ja ihan itse lakkasi pitämästä yhteyttä sen jälkeen kun vauvani syntyikin leikattuna. Karua mutta niin totta!!

 

[ninaTT]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

 

[Harmaa]

Minulle on tehty sektio (kiireellinen) sekä olen synnyttänyt alakautta. Muistan esikoisen äitinä, kuinka pahalta tuntui kun tuntemattomat ihmiset totesi että en tiedä synnytyksestä mitään yms. todella kivoja kommentteja.

koen kuitenkin synnyttäneeni, enkä vain 'maanneeni pöydällä' kestäessäni helvetillisiä supistuksia puoli vuorokautta, ja tehneeni kaikkeni, että avautuminen nopeutuisi. Kuinka ollakkaan avautuminen pysähtyi 9cm eikä mitään tapahtunut moneen tuntiin. Supistukset heikkeni vaikka oksitosiinia annettiin ja ravasin portaita edes taas.

Lopulta olin niin väsynyt että itkin. Lääkäri totesi että sektioon on pakko mennä, koska vauva ei ole laskeutunut tarpeeksi alas, ja lopulta huomattiin että lapsen napanuora oli 3x kaulan ympäri.

Ensimmäinen loukkaava kommentti oli kun anoppi totesi kun vauvaa tuli katsomaan että kyllä sinä vielä joskus voit synnyttää 'oikeasti'.

Koska tahansa ennemmin koen alatie synnytyksen kuin sektion. Että niin.

 

[vieras]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

Milloin sektio mielestäsi on pakollinen?

Kun löytyy näitä tilanteita joissa alatiesynnytykseen liittyy riskejä, vaikka se perätila, ja lääkäri antaa äidin itse valita synnytystavan. Ymmärrätkö tuolloin äitiä joka valitsee sektion?

Entäs silloin jos lääkäri vakavasti suosittelee sektioa, mutta antaa yhä mahdollisuuden alatiesynnytykselle mikä äiti sitä ehdottomasti haluaa?

Tarkoitan tässä tilanteita joissa alatiesynnytys on tietoinen riski lapselle, pitäisikö silloinkin äidin viimeiseen asti pysyä luonnollisen synnytyksen kannalla.

 

[larvae]

Minä en ymmärrä, mitä väliä sillä on, miten lapsi syntyy. Pääasia, että syntyy... tuskinpa sillä synnytystavalla on enää mitään väliä siinä vaiheessa, kun lasta hoitaa. Enkä usko, että sitä lastakaan pahemmin vaivaa se, miten hän on tähän maailmaan tullut. Tuskinpa tilittää aikuisena, että kamalaa, olen sektiolla syntynyt ja siitä jäi traumoja minulle. Jotenkin vaan niin hassua, että yksi tapahtuma ihmiselämässä saa (ainakin tällä palstalla) niin kamalan isot mittasuhteet.

 

[Harmaa]

Lisäisin vielä tuohon ylempään, että voitte varmaan uskoa, että esikoisen äitinä, kun muutenkin kaikki epävarmaa ja uutta, nuo kommentit todella loukkasi ja pidinkin itseäni vajavaisena pitkän aikaa, ennekuin tajusin että ei sillä ihan oikeasti ole väliä.

 

[pipanan äiti]

Ja taas joku haluaa aloittaa tän keskustelun... Mä ihmettelen mikä oli ap:n motiivi tälle aloitukselle....

 

[HOH HOIJAA]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

sektio on synnyts siinä missä alatie!
SULLA NYT ON NIIN OUTOJA MIELIPTEITÄ KAI LAITAT ISTUKANKIN KOHTA KIRAJHYLLYYN KUN EI NAPANUORAA SAA KATKASTA...HOH HOIJAAA

 

[leijona76]

En ymmärrä, miksi siitä täytyy niin vouhkata ja puolustella. Pääasia, että lapsi syntyy turvallisimmalla tavalla (mulla se oli viime synnytyksessä sektio erinäisten ongelmien vuoksi).

Itse olen siis synnyttänyt kaksi kertaa alakautta ja kerran tehty sektio. En koe sektiossa "synnyttäneeni", makasin vain ja minua leikeltiin. Alatiesynnytyksissä olen ollut hyvin aktiivisesti mukana loppuun asti. Silti asia ei herätä minussa suuria tunteita tai tarvetta puolustella mitään.

Kumminkin teit alotuksen...

 

[shenda81]

Mä olisin halunnut kokea alatiesynnytyksen mutta ei alettu leikkiä lapsen hengellä.Jospa sais vielä toisen mahdoliisuuden joskus.

 

[Emppu788]

Mulle tehtiin sectio koska neiti oli perätilassa ja mulla ahdas lantio...Ihan samanlaisia ihmisiä ne sectiolla synnyttäneet on kun alateitse

 

[AnniHelena]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

NinaTT: kerrotko/määritteletkö mulle synnytinkö minä vai enkö, kun neljä viikkoa sitten puskin kuopusta maailmaan (vieläpä vain parin ilokaasuhenkäyksen turvin) ja tukka jo näkyi kunnes minut heivattiin leikkausaliin hätäsektioon. Ainoa osa mistä jäin alatiesynnytystä paitsi oli pään ja hartoiden syntyminen ja tietty 3. vaihe...

 

[ap]

Johan puolustelet: En koe sektiossa "synnyttäneeni", makasin vain ja minua leikeltiin. Alatiesynnytyksissä olen ollut hyvin aktiivisesti mukana ...
Muista, että kaikki eivät voi alateitse synnyttää, äläkä vähättele sektiota ollenkaan! Sektio on aina riskisynnytys!

Puolustelen? Millä tavalla? Totesin vaan, että en koe sektiossa varsinaisesti synnyttäneeni itse, mutta se on mulle aivan sama. Pääasia on kulloinkin turvallisin synnytys mulle ja lapselle =)

 

[tiina]

En ymmärrä, miksi siitä täytyy niin vouhkata ja puolustella. Pääasia, että lapsi syntyy turvallisimmalla tavalla (mulla se oli viime synnytyksessä sektio erinäisten ongelmien vuoksi).

Itse olen siis synnyttänyt kaksi kertaa alakautta ja kerran tehty sektio. En koe sektiossa "synnyttäneeni", makasin vain ja minua leikeltiin. Alatiesynnytyksissä olen ollut hyvin aktiivisesti mukana loppuun asti. Silti asia ei herätä minussa suuria tunteita tai tarvetta puolustella mitään.

Voisin peesailla tätä, paitsi että sektio on herättänyt minussa suuria tunteita lähinnä helpotuksen muodossa, todella vaikean ja traumaattisen eskoisen (alatie/imukuppi) synnytyksen jälkeen olen ollut aina onnellinen siitä että sektio on yleensä keksitty, kaksi lasta olen saanut sektiolla. Olen kai siinä mielessä "erilainen" sektioäiti etten ole koskaan ennen tälle palstalle tuloa edes tajunnut hävetä sektioitani, olen ollut niistä vain onnellinen.
Suuria tunteita minussa kylläkin herättää alatiesynnytys joka on mielestäni brutaalia, pelottavaa, ällöttävää, kammottavaa.

 

[tiina]

En ymmärrä, miksi siitä täytyy niin vouhkata ja puolustella. Pääasia, että lapsi syntyy turvallisimmalla tavalla (mulla se oli viime synnytyksessä sektio erinäisten ongelmien vuoksi).

Itse olen siis synnyttänyt kaksi kertaa alakautta ja kerran tehty sektio. En koe sektiossa "synnyttäneeni", makasin vain ja minua leikeltiin. Alatiesynnytyksissä olen ollut hyvin aktiivisesti mukana loppuun asti. Silti asia ei herätä minussa suuria tunteita tai tarvetta puolustella mitään.

Voisin peesailla tätä, paitsi että sektio on herättänyt minussa suuria tunteita lähinnä helpotuksen muodossa, todella vaikean ja traumaattisen eskoisen (alatie/imukuppi) synnytyksen jälkeen olen ollut aina onnellinen siitä että sektio on yleensä keksitty, kaksi lasta olen saanut sektiolla. Olen kai siinä mielessä "erilainen" sektioäiti etten ole koskaan ennen tälle palstalle tuloa edes tajunnut hävetä sektioitani, olen ollut niistä vain onnellinen.
Suuria tunteita minussa kylläkin herättää alatiesynnytys joka on mielestäni brutaalia, pelottavaa, ällöttävää, kammottavaa.

Ja ennen kuin joku takertuu; en siis edelleenkään häpeä sektioitani pätkääkään!

 

[ap]

Minulla kaksi sektioota atkana, enkä vouhkaa enkä pulustele. Minulle se vain on ollut tapa saada lapset. Ja mitä siitä? Olen onnellisempi, että minut on leikattu mutta en sitä suureen ääneen missään kailota, sillä sitä kantaa saa olla aina ja joka paikassa puolustamassa. esim kaverini on täysin luomu (kaikessa ) ja ihan itse lakkasi pitämästä yhteyttä sen jälkeen kun vauvani syntyikin leikattuna. Karua mutta niin totta!!

Uskomatonta kaveriltasi! :O
Tätä minäkin ajoin takaa. Ilmaisit itseäsi paremmin =)
Meillä on vaan se ero, että itse valitisisin mielummin alatiesynnytyksen. Vouhkaamatta siitäkään =)

 

[ap]

Minulle on tehty sektio (kiireellinen) sekä olen synnyttänyt alakautta. Muistan esikoisen äitinä, kuinka pahalta tuntui kun tuntemattomat ihmiset totesi että en tiedä synnytyksestä mitään yms. todella kivoja kommentteja.

koen kuitenkin synnyttäneeni, enkä vain 'maanneeni pöydällä' kestäessäni helvetillisiä supistuksia puoli vuorokautta, ja tehneeni kaikkeni, että avautuminen nopeutuisi. Kuinka ollakkaan avautuminen pysähtyi 9cm eikä mitään tapahtunut moneen tuntiin. Supistukset heikkeni vaikka oksitosiinia annettiin ja ravasin portaita edes taas.

Lopulta olin niin väsynyt että itkin. Lääkäri totesi että sektioon on pakko mennä, koska vauva ei ole laskeutunut tarpeeksi alas, ja lopulta huomattiin että lapsen napanuora oli 3x kaulan ympäri.

Sulla tilanne aivan eri kuin mulla. Olet synnyttänyt puoli vuorokautta (huh huh), vaikka synnytys lopulta päätyikin sektioon. Mulla leikattiin suoraan ennen kuin synnytys ehti käynnistyä, koska istukka oli irtoamassa.

Ensimmäinen loukkaava kommentti oli kun anoppi totesi kun vauvaa tuli katsomaan että kyllä sinä vielä joskus voit synnyttää 'oikeasti'.

Koska tahansa ennemmin koen alatie synnytyksen kuin sektion. Että niin.

 

[Alalla]

Aika moni näyttää olevan täysin tietämätön siitä tosiasiasta että suurin osa sektioon päätyvistä synnytyksistä on ensin alkanut alatiesynnytyksinä kestäen jopa useita vuorokausia. Usein kohdunsuu on avautunut täysin ja jopa lapsen päälaki näkyy mahdollistaen imukuppisynnytysyrityksen. Episiotomiakin on saatettu jo ehtiä tehdä ennenkuin päätäös sektioon siirtymiseen tehdään. Ja kaikki tuoko muka ei ole synnyttämistä?

 

[ninaTT]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

NinaTT: kerrotko/määritteletkö mulle synnytinkö minä vai enkö, kun neljä viikkoa sitten puskin kuopusta maailmaan (vieläpä vain parin ilokaasuhenkäyksen turvin) ja tukka jo näkyi kunnes minut heivattiin leikkausaliin hätäsektioon. Ainoa osa mistä jäin alatiesynnytystä paitsi oli pään ja hartoiden syntyminen ja tietty 3. vaihe...

No puoliks Tai ehkä vähän enemmän ku puoliks, kun avautumisvaihe yleensä kestää aika kauan vrt ponnistukseen. Mutta tietenkin osa synnytystä jäi siinä kokematta =/ Onnea uudesta tulokkaasta!! :flower: :flower: :flower:

 

[ninaTT]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

Milloin sektio mielestäsi on pakollinen?

Kun löytyy näitä tilanteita joissa alatiesynnytykseen liittyy riskejä, vaikka se perätila, ja lääkäri antaa äidin itse valita synnytystavan. Ymmärrätkö tuolloin äitiä joka valitsee sektion?

Entäs silloin jos lääkäri vakavasti suosittelee sektioa, mutta antaa yhä mahdollisuuden alatiesynnytykselle mikä äiti sitä ehdottomasti haluaa?

Tarkoitan tässä tilanteita joissa alatiesynnytys on tietoinen riski lapselle, pitäisikö silloinkin äidin viimeiseen asti pysyä luonnollisen synnytyksen kannalla.

Jos alatiesynnytys on sen verran riskialtis että sitä voi verrata sektioon ja lääkäri antaa äidin valita, ymmärrän sektion valinnan. Saattaisin itsekin siinä vaiheessa ottaa mieluummin sektion, riippuu olosuhteista ja lääkärin/kätilön mielipiteestä.

Ei luomusynnytys ole mielestäni se itsetarkoitus, vaan lapsen paras, jos sitä kysyt...? Lapsen paras kuitenkin useimmiten on luomu. Riskisynnytyksessä ei välttämättä...

 

[sektioitu]

Viimeisin 'synnytys' oli sektio.
Osaltaan horror, mutta edellisen synnytyksen (alatie) koettelemukset ja vammat liittyen rajuun ulostuloon niin lääkäritkään eivät edes epäröineet laitta sektio-leimaa papereihin...

P.S. tästä tulee taas piiiiiitkä ketju...

 

[Keikas]

Sektiossa äiti ei synnytä vaikka laps syntyykin. Jos sektio on paras valinta, tuen äitiä ja nostan hattua niille jotka ilman sen pahempia pelkoja kohtaavat pakollisen sektion.

Niille, joiden mielestä sektio on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto ja puhuvat siitä ihan kun se olisi normaali synnytystapa... Niitä kohtaan tunnen ärtymystä ja sääliä.

Milloin sektio mielestäsi on pakollinen?

Kun löytyy näitä tilanteita joissa alatiesynnytykseen liittyy riskejä, vaikka se perätila, ja lääkäri antaa äidin itse valita synnytystavan. Ymmärrätkö tuolloin äitiä joka valitsee sektion?

Entäs silloin jos lääkäri vakavasti suosittelee sektioa, mutta antaa yhä mahdollisuuden alatiesynnytykselle mikä äiti sitä ehdottomasti haluaa?

Tarkoitan tässä tilanteita joissa alatiesynnytys on tietoinen riski lapselle, pitäisikö silloinkin äidin viimeiseen asti pysyä luonnollisen synnytyksen kannalla.

Jos alatiesynnytys on sen verran riskialtis että sitä voi verrata sektioon ja lääkäri antaa äidin valita, ymmärrän sektion valinnan. Saattaisin itsekin siinä vaiheessa ottaa mieluummin sektion, riippuu olosuhteista ja lääkärin/kätilön mielipiteestä.

Ei luomusynnytys ole mielestäni se itsetarkoitus, vaan lapsen paras, jos sitä kysyt...? Lapsen paras kuitenkin useimmiten on luomu. Riskisynnytyksessä ei välttämättä...

Niin, siis tietäähän kaikki, että sektio on lapselle turvallisempi, mutta äidille vaarallisempi vaihtoehto =) . En kyllä yleensä näihin keskusteluihin osallistu...