Huoltajuuskiistaa...

[Marianne82]

Heip!

Nyt tarvis kokemuksia/mielipiteitä...

Meillä tilanne tämä:

Erottiin lasten isän kanssa vuodenvaihteessa. aluksi tuntu että se haluais lapsiaan nähdä mutta sitten ei halunnutkaan, koska en antanut hänen uuden perheensä tulla heti katsomaan poikia. sanoin että totuttelee ensin itse ja että pojat saavat rauhassa taas tutustua isäänsä. Mutta ei kelvannut että myöhemmin olisi voineet tulla joten päätti ettei tule itsekään ja ettei hänellä enää lapsia ole.

Nyt on sitten laittanut suoraan käräjäoikeuteen tapaamisoikeudesta hakemuksen ja haluaa yhteishuoltajuuden vaikka siitä itse halus sillon luopua.
Valehtelee käräjäoikeuteen että en ole antanut hänen huom Hänen nähdä poikia ja että kiristin häneltä yksinhuoltajuuden!

Nyt sitten mennään käräjille. Itse haluan poikien parasta. kyseessä on 3 v ja 1,5 v pojat joita elämä on koetellut viime talvena. he menenttivät isän. isän omasta toimesta. Vanhemman pojan kanssa tein kovasti töitä että sain hänet takaisin tasapainoon. Näki painajaisia ja huusi isiä.

unohti kuitenkin tai ainakin luulin niin. Mutta ex anoppi jäi sitten kiinni kun oli kuulemma pojille aina heidän siellä ollessaan puhunut isästä ja kertoillut satuja mutta sanonut ettei äidille saa kertoa!
nyt on taas pojan pää sekaisen että voiko äitiin luottaa? lähteekö sekin jne. en pääse edes vessaan yksin saati sitten suihkuun ku vanhempi poika pelkää että minäkin jätän.


Onko kokemuksia/neuvoja!?

Asiallisia kiitos. Meillä on todella vaikea tilanne. eikä ex-mies olisi edes mitään alkanut vaatimaan ellei ex-anoppi olisi ottanut asiaa hoitaakseen.

:attn: :/

 

[jaana]

Hyvä että isä haluaa olla mukana lastensa elämässä. En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit ettei hän saanut tulla uuden perheensä kanssa katsomaan lapsia - eikö hän saanut viedä lapsensa omaan kotiinsa?

Jos vaikka voisitte nyt sopia jostain ylimenokaudesta että isä tapaa lapsia tiheään aluksi että lapset taas tutustuvat häneensä ja sen jälkeen sitten jotkut normaaalimmat tapaamiskuviot. Kiva että mummi oli pitänyt edes puhetasolla yllä lasten suhdetta isäänsä. Suhde isään on tärkeää lapsen kehitykselle ja näin ollen tätä pitää edistää - lasten takia.

Jos kerran isä nyt haluaa olla mukana lapsensa elämässä niin varmaan järkevintä olisi yhteishuolto. Sinuun elämään se ei pahemmin vaikuta mutta isälle ja lapsille se voi olla tärkeä asia.

 

[peuhu]

Mä olen jaanan kanssa samoilla linjoilla ja kerrompa vähän omaa tarinaa.

Aviomieheni poika oli 1.5 vuotias kun me tavattiin ja alettiin styylaamaan. Sen ikäinen lapsi on tosi avoin uusille ihmisille ja otti minut vastaan avo sylin ja vieläkin tullaan tosi hyvin toimeen vaikka on jo yhdeksän vanha.Mieheni ja hänen silloinen puolisonsa olivat eronneet kaksiviikkoa ennen kuin me tapasimme.Pienet lapset ei ajattele asioita samalla lailla kun aikuiset. Mielestäni lapsen pitää antaa muodostaa oma mielipide isän uudesta- kyllä pienikin lapsi jo tietää kenestä tykkää ja kenestä ei.Lapselle on kuitenkin isä myös todella tärkeä.

Jos isässä ei kerran ole mitään vikaa (väkivaltaisuutta tai alkoholismia) niin miksi et antaisi lasten tavata hänen uutta perhettään ja suostuisi yhteis huoltajuuteen.Mietippä asiaa nyt oikein juurtajaksain ja lasten etua ajatellen :flower:

 

[äippä]

Miehille aika tyypillistä käytöstä haluta alkaa leikkiä perhettä kun tapaa uuden Pidä puolesi vaan, kyllä sinä teidät mikä lapsillesi on parasta. Varsinkin kun lapset ovat noin pienet, eivätkä ilmeisesti?ole viettäneet paljon aikaa isänsä kanssa. Voithan vaatia valvottuja tapaamisa alkuun. Jos niihin suostuu ja menee hyvin pikkuhiljaa laajentaa tapaamisia. Mutta anna rauhassa ajan kulua ja pidä puolesi :hug:

 

[taustalla]

Eräs miesystäv
äni omasta aloitteestaan halusi ensin nähdä, miten meillä menee, ennen kuin esittelee pojilleen, ettei lapsille tulisi pettymyksiä ja tutustumisia "turhaan". Ja tapasi lapsiaan yksin. Minusta se oli ok, lapset edelle. Eli teit aivan oikein, että isä tapaa ensin lapsiaan ja asettuu uusperheensä kanssa aloilleen ja sitten pojat ja uusi perhe vähitellen yhteen.

Kurja lähteä käräjöimään, miksi tehdä kiusaa sinulle, kostautuu myös lapsille.

 

[lapsen paras]

\

Miehille aika tyypillistä käytöstä haluta alkaa leikkiä perhettä kun tapaa uuden Pidä puolesi vaan, kyllä sinä teidät mikä lapsillesi on parasta. Varsinkin kun lapset ovat noin pienet, eivätkä ilmeisesti?ole viettäneet paljon aikaa isänsä kanssa. Voithan vaatia valvottuja tapaamisa alkuun. Jos niihin suostuu ja menee hyvin pikkuhiljaa laajentaa tapaamisia. Mutta anna rauhassa ajan kulua ja pidä puolesi :hug:

Onko aina automaattisesti niin, että ÄITI ajattelee lapsen parasta ja isä ei???
Väittämä että miehille on tyypillistä alkaa leikkiä perhettä kun tapaa uuden kumppanin - tämä on loukkaava, ala-arvoinen kommentti silloin, kun ei tiedä asioista muuta kuin tapaamista hankaloittavan äidin yksipuolisen kommentin.
Isän mielipidettä ja näkökantaa tähän asiaan ei siis olla täällä kuultu.

Voidaan spekuloida niinkin, että eron jälkeen isä on halunnut rauhoittaa oman tilanteensa ja kun siinä on asiat olleet kunnossa, on ollut valmis tapaamaan lapsia.
En ymmärtänyt ap:n kommenttia että tulla tapaamaan lapsia. Onko tapaamiset ollut tarkoitus järjestää niin, että isä ja tämän uusi elämänkumppani tulevat lasten kotiin, ap on paikalla ja mukana tapaamisessa? Miksi isä ei saanut tavata lapsia jossain muulla kuin lasten kotona / entisessä kodissaan? Miksi ei edes yksi päivä kerran viikossa, niin että yöt ovat kotona?

3 vuotias joka itkee ja huutaa isäänsä, on itkenyt ihan vaan ikäväänsä. Tasapainoon pääseminen olisi voinut tapahtua niinkin, että lapsi tapaa isäänsä.

Ex-anoppi on kuitenkin toiminut väärin kun kieltänyt lapsia puhumasta äidille niitä asioita, mitä on lapsille puhunut. Isommallekaan lapselle ei tuommoista taakkaa saa laittaa, menevät sekaisin isommatkin, ei ihme että pieni sitten.

Jos yhteistyö ei toimi, jos kaikki sanomiset ymmärretään väärin eikä tapaaminen onnistu, on minun näkemys että isän ainoa keino on tämä: käräjöinti. Silloin ikävä kyllä mennään isoilla panoksilla liikkeelle.
Tuskinpa isän tarkoitus on vahingoittaa ketään. Minusta kuulostaa että isä haluaa vain kunnollisen tapaamisoikeuden lapsiinsa. Sihen hänellä isänä on oikeus.


Yhteishuoltajuutta on turha pelätä, siihen littyvät velvoitteet ja rajoitteet ovat minimaalisia eivätkä rajoita lähivanhemman elämää juuri lainkaan.

 

[Rotta]

\

Miehille aika tyypillistä käytöstä haluta alkaa leikkiä perhettä kun tapaa uuden

Ja naisille aika tyypillistä käytöstä haluta kontrolloida miestä vielä eron jälkeenkin hamaan ikuisuuteen asti. Suhteen aikana pidetään tarkasti huolta, että mies hoitaa lapsia vähintään puolet mutta erotessa lapset on kuitenkin aina vähän enemmän äidin ja näinollen äiti vie lapset, isä jää yksin ja näkee lapsiaan vain jos on "kiltti" ja tekee mitä ex-nainen sanoo. Kun mies alkaa rakentaa uutta elämää, on se naisen mielestä vain perheen leikkimistä, ikäänkuin tämä exän perhe olisi vain ja ainoastaan oikea ja todellinen. Ikäänkuin naisella olisi joku lapsellinen toive olla miehelle korvaamaton, aina pikkuisen enemmän kuin kukaan muu koskaan voi olla.

 

[Myös uusperheen äiti]

\

\

Miehille aika tyypillistä käytöstä haluta alkaa leikkiä perhettä kun tapaa uuden

Ja naisille aika tyypillistä käytöstä haluta kontrolloida miestä vielä eron jälkeenkin hamaan ikuisuuteen asti. Suhteen aikana pidetään tarkasti huolta, että mies hoitaa lapsia vähintään puolet mutta erotessa lapset on kuitenkin aina vähän enemmän äidin ja näinollen äiti vie lapset, isä jää yksin ja näkee lapsiaan vain jos on "kiltti" ja tekee mitä ex-nainen sanoo. Kun mies alkaa rakentaa uutta elämää, on se naisen mielestä vain perheen leikkimistä, ikäänkuin tämä exän perhe olisi vain ja ainoastaan oikea ja todellinen. Ikäänkuin naisella olisi joku lapsellinen toive olla miehelle korvaamaton, aina pikkuisen enemmän kuin kukaan muu koskaan voi olla.

Aika suoria sanankäänteitä käytit mutta täytyy sanoa että lähipiirissäni on useampi ero tapaus mihin sanasi sopivat kuin nenä päähän.Ei ne uudet halua mitään äitejä olla näille lapsille ja jos on vaan muuten mukava ihminen ja pitää miehensä lapsesta ja haluaa viettää aikaa hänen kanssa niin ex leimaa heti kodin leikkimiseksi . Musta olisi vaan kiva jos exäni uusi pitäisi omista lapsistani ja viettäisi aikaa heidän kanssaan perheenä. Kyllä lapsillani riittää rakkautta monille ihmisille eikä vain minulle.

 

[vierailija_]

\

\

\

Miehille aika tyypillistä käytöstä haluta alkaa leikkiä perhettä kun tapaa uuden

Ja naisille aika tyypillistä käytöstä haluta kontrolloida miestä vielä eron jälkeenkin hamaan ikuisuuteen asti. Suhteen aikana pidetään tarkasti huolta, että mies hoitaa lapsia vähintään puolet mutta erotessa lapset on kuitenkin aina vähän enemmän äidin ja näinollen äiti vie lapset, isä jää yksin ja näkee lapsiaan vain jos on "kiltti" ja tekee mitä ex-nainen sanoo. Kun mies alkaa rakentaa uutta elämää, on se naisen mielestä vain perheen leikkimistä, ikäänkuin tämä exän perhe olisi vain ja ainoastaan oikea ja todellinen. Ikäänkuin naisella olisi joku lapsellinen toive olla miehelle korvaamaton, aina pikkuisen enemmän kuin kukaan muu koskaan voi olla.

Aika suoria sanankäänteitä käytit mutta täytyy sanoa että lähipiirissäni on useampi ero tapaus mihin sanasi sopivat kuin nenä päähän.Ei ne uudet halua mitään äitejä olla näille lapsille ja jos on vaan muuten mukava ihminen ja pitää miehensä lapsesta ja haluaa viettää aikaa hänen kanssa niin ex leimaa heti kodin leikkimiseksi . Musta olisi vaan kiva jos exäni uusi pitäisi omista lapsistani ja viettäisi aikaa heidän kanssaan perheenä. Kyllä lapsillani riittää rakkautta monille ihmisille eikä vain minulle.

mä luulen (tai tiedän omasta kokemuksesta) että tuo tunne kodin leikkimisestä on lähtöisin siitä että kokee että joutuu jakamaan paikkansa lasten elämässä toisen naisen kanssa. ex-Miehelleni en ole korvaamaton, luojan kiitos, mutta lapsilleni olen ja jos joku nainen haluaa kaksi viikkoa eron jälkeen asettaa minulle käskyjä ja sääntöjä miten lasteni kanssa toimitaan on se minusta ehdottomasti minun reviirilleni astumista. Minusta näissä kuvioissa tulee minun (exä) ottaa huomioon etten vahingossakaan anna kuvaa että nyxän "reviirille" lähtisin millään lailla säätämään. Reviirillä tarkoitan sitä että lasteni isä on nyt hänen miehensä eikä minun. käytökselläni en saa millään lailla osoittaa väheksyntää tuota suhdetta kohtaan. Myös oletan nyksän pysyvän poissa minun "reviiriltäni" lapset ovat minun (ja ex-miehen tietenkin) eikä hänen. Kiltti aikuinen toki toivon hänen olevan.

 

[Rotta]

\

Minusta näissä kuvioissa tulee minun (exä) ottaa huomioon etten vahingossakaan anna kuvaa että nyxän "reviirille" lähtisin millään lailla säätämään. Reviirillä tarkoitan sitä että lasteni isä on nyt hänen miehensä eikä minun. käytökselläni en saa millään lailla osoittaa väheksyntää tuota suhdetta kohtaan. Myös oletan nyksän pysyvän poissa minun "reviiriltäni" lapset ovat minun (ja ex-miehen tietenkin) eikä hänen.

Minä taas käsitän reviirillä oman kotini ja pihapiirini. Jos minun kotonani vierailee jonkun muun lapsia, oli ne sitten mieheni, ystäväni tai vaikka sukulaiseni lapsia, heihin meidän seinien sisällä pätee samat säännöt kuin omiinikin. Ristiriitoja meillä on lähinnä tullut K-16 pleikkapeleistä, elokuvista, nukkumaanmenoajoista, pöytätavoista (tuodaanko lehtiä, leluja tms. ruokapöytään jne.) Sitä mitä ei sallita omille, ei sallita muillekaan. Tietenkin ikä huomioiden. Muuten jokainen saa kasvattaa omat mukulansa ihan miten parhaaksi näkee ja jos joku tahtoo koittaa onneaan "vokotella" miestäni, saa yrittää ihan vapaasti

 

[vierailija_]

\

\

Minusta näissä kuvioissa tulee minun (exä) ottaa huomioon etten vahingossakaan anna kuvaa että nyxän "reviirille" lähtisin millään lailla säätämään. Reviirillä tarkoitan sitä että lasteni isä on nyt hänen miehensä eikä minun. käytökselläni en saa millään lailla osoittaa väheksyntää tuota suhdetta kohtaan. Myös oletan nyksän pysyvän poissa minun "reviiriltäni" lapset ovat minun (ja ex-miehen tietenkin) eikä hänen.

Minä taas käsitän reviirillä oman kotini ja pihapiirini. Jos minun kotonani vierailee jonkun muun lapsia, oli ne sitten mieheni, ystäväni tai vaikka sukulaiseni lapsia, heihin meidän seinien sisällä pätee samat säännöt kuin omiinikin. Ristiriitoja meillä on lähinnä tullut K-16 pleikkapeleistä, elokuvista, nukkumaanmenoajoista, pöytätavoista (tuodaanko lehtiä, leluja tms. ruokapöytään jne.) Sitä mitä ei sallita omille, ei sallita muillekaan. Tietenkin ikä huomioiden. Muuten jokainen saa kasvattaa omat mukulansa ihan miten parhaaksi näkee ja jos joku tahtoo koittaa onneaan "vokotella" miestäni, saa yrittää ihan vapaasti

Juu kirjoituksesi perusteella et ole ollenkaan tuollainen ihminen mistä minulla on kokemusta. Tuo ei ole reviirille astumista vaan oikeaa käytöstä, mutta kun exän avokki katsoo aiheelliseksi mollata kaikkia minun toimiani lasten kanssa, kaikki hän tekee kuulemma lasteni kanssa paremmin ja lapset hänestä (kuulemma) enemmän pitävät, hän ostaa paremmat lahjat ja minua ei kuulemma heidän perheeseensä ollenkaan kaivattaisi Hän kutsuukin itseään äidiksi, vaikkei omia lapsia omista. Tuo on mielestäni minun reviirille astumista. Vaikka toki ymmärrän ettei tuolla naisella ihan kaikki ole kotona.

 

[Rotta]

\

exän avokki katsoo aiheelliseksi mollata kaikkia minun toimiani lasten kanssa, kaikki hän tekee kuulemma lasteni kanssa paremmin ja lapset hänestä (kuulemma) enemmän pitävät, hän ostaa paremmat lahjat ja minua ei kuulemma heidän perheeseensä ollenkaan kaivattaisi Hän kutsuukin itseään äidiksi, vaikkei omia lapsia omista. Tuo on mielestäni minun reviirille astumista. Vaikka toki ymmärrän ettei tuolla naisella ihan kaikki ole kotona.

Kuulostaa ihan pimeeltä
No, kyllä lapset aina tietää kuka niiden äiti on.
Ja niinhän sitä sanotaan että "parhaita" lastenkasvattajia on ne, joilla ei itsellä ole lapsia..

 

[Tessu]

Voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa että oikeus-salissa valehtelut eivät mene läpi.Tuomari on väistämättä pätevä ja erikoistunut huoltajuuskiistoihin.
lapsen etu otetaan huomioon ja myös se asia punnitaan isän osuudessa.
Koko tapaamisoikeutta kovin helpoilla perusteilla ei isältä tulla eväämään jos hän kuitekin on ollu lapsen maailmassa mukana pitkään ja hoitannut tapaamiset hyvin,pieniä lipsumiset eivät asiaan vaikuta vaan täytyy olla jo vuosi-vuosien ero isästä tai joku muu ettei isä pysty tai halua olla lapsen elämässä.
myöskään anoppien ym,ulkopuolisten kommentit,tekemiset eivät vaikuta päätökseen.
ikävä tosiasia,että lapset joutuvat riitakapuloiksi vaikka ovat täysin ulkopuolisia niissä,eivätkä syyt johdu heistä mutta isommat saattavat sen taas niinkinymmärtää.
Uudet ihmis-suhteet,erot ym vastoinkäymiset aiheuttavat myös äitien/isien mielentilaan ja siinä saatetaan hyvinkin sanoa sellaista mitä ei todellisuudessa ehkä tarkoiteta.

Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää toivotan

 

[Kaunis Aamu]

Jos yhteistyö ei toimi, jos kaikki sanomiset ymmärretään väärin eikä tapaaminen onnistu, on minun näkemys että isän ainoa keino on tämä: käräjöinti. Silloin ikävä kyllä mennään isoilla panoksilla liikkeelle.
Tuskinpa isän tarkoitus on vahingoittaa ketään. Minusta kuulostaa että isä haluaa vain kunnollisen tapaamisoikeuden lapsiinsa. Sihen hänellä isänä on oikeus.

En aina oikein ymmärrä, kuinka täällä on aina niin isä myönteistä porukkaa.Minusta taas kuulostaa siltä, että isä ei juurikaan ajattele lapsiaan, jos heti uuden naisensa kanssa pitää lapsia nähdä. On se vaan todella kumma, miksi ne uudet eivät voi pysyä taka-alalla edes jonkun aikaa.

On aivan liikaa vaadittu, sekä lapselta, että exältä, sulattaa tämä uusi heti. Ja sen verran voisi mieskin kunnioittaa ja ajatella muita kuin itseään. Minusta eroon pitää antaa aikaa sopeutumiseen ennenkuin uudet pöllähtävät kuvioihin.

Ja jos isä on suin päin lähdössä käräjille, niin silloin ei ainakaan lapsen etu ole ensimmäisenä tainnut mieleen tulla. Sen jälkeen yhteishuolto ei taatusti toimi. Raadollinen tosiasia. Ja miksi sen pitäisikään enää toimia.

Minä kyllä tiedän, kuinka sekaisin 3-vuotias voi mennä isän lähdön takia. Varsinkin jos isä siinä tilanteessa ei juuri alkuun pidä yhteyttä. Se ei ole vain pientä ikävää...
Ja on todella inhottavaa, kuinka joku alentaa lapsen tunteita sanomalla: että se on vain ikävää, ei sen kummempaa.

Minusta tällä ap:lla on täysi oikeus tunteisiinsa. Kyllä mieskin voisi hiukan joustaa ja pitää tämän uuden naisensa taustalla, kunnes tilanne rauhoittuu. Olkoot sitten loppuelämänsä miten lystää.

:flower: :hug:

 

[hyvä kymysys]

Niin....enpäs tiedä olisinko kauhean iloinen jos ex-avomieheni nyt n. kohta kahden viikon eron jälkeen tulisi hoitamaan lapsiamme entiseen kotiinsa (ei ole ottanut lapsia luokseen) uusi yky kainalossa.Hmmm.En tiedä olisinko katkera, mutta kyllä siinä tilanteessa kaikessa outoudessaan olisi sulattelemista....en kyllä kykenisi kaffetta laittelemaan ja niitä näitä rupattelemaan!Pitäisikö edes kyetä?
En tiedä, mutta jotenkin tuollainen uuden tyttöystävän esittely kuulostaa joltain näyttämisen tarpeelta.Kyllähän sitä itse on odotellut uuden suhteen alkaessa aikansa ennen kuin on miehen vienyt "näytille" ystäville,vanhemmille jne. Että kestääkö ihastumisen tunne ylipäätään...mutta en kai sitten ole kauhean impulsiivinen ihmissuhdeasioissa ja ehkä taas jotkut on!!!????

 

[Rotta]

\

Jos yhteistyö ei toimi, jos kaikki sanomiset ymmärretään väärin eikä tapaaminen onnistu, on minun näkemys että isän ainoa keino on tämä: käräjöinti. Silloin ikävä kyllä mennään isoilla panoksilla liikkeelle.
Tuskinpa isän tarkoitus on vahingoittaa ketään. Minusta kuulostaa että isä haluaa vain kunnollisen tapaamisoikeuden lapsiinsa. Sihen hänellä isänä on oikeus.

En aina oikein ymmärrä, kuinka täällä on aina niin isä myönteistä porukkaa.Minusta taas kuulostaa siltä, että isä ei juurikaan ajattele lapsiaan, jos heti uuden naisensa kanssa pitää lapsia nähdä. On se vaan todella kumma, miksi ne uudet eivät voi pysyä taka-alalla edes jonkun aikaa.

On aivan liikaa vaadittu, sekä lapselta, että exältä, sulattaa tämä uusi heti. Ja sen verran voisi mieskin kunnioittaa ja ajatella muita kuin itseään. Minusta eroon pitää antaa aikaa sopeutumiseen ennenkuin uudet pöllähtävät kuvioihin.

Ja jos isä on suin päin lähdössä käräjille, niin silloin ei ainakaan lapsen etu ole ensimmäisenä tainnut mieleen tulla. Sen jälkeen yhteishuolto ei taatusti toimi. Raadollinen tosiasia. Ja miksi sen pitäisikään enää toimia.

Minä kyllä tiedän, kuinka sekaisin 3-vuotias voi mennä isän lähdön takia. Varsinkin jos isä siinä tilanteessa ei juuri alkuun pidä yhteyttä. Se ei ole vain pientä ikävää...
Ja on todella inhottavaa, kuinka joku alentaa lapsen tunteita sanomalla: että se on vain ikävää, ei sen kummempaa.

Minusta tällä ap:lla on täysi oikeus tunteisiinsa. Kyllä mieskin voisi hiukan joustaa ja pitää tämän uuden naisensa taustalla, kunnes tilanne rauhoittuu. Olkoot sitten loppuelämänsä miten lystää.

:flower: :hug:

Isämyönteistä porukkaa?
Sekö sinua häiritsee, että jotkut ajattelevat asioita täällä sen toisenkin puolen kantilta, isät täällä harvemmin ovat kertomassa omaa kantaansa asiaan, niin ei ole tässäkään ketjussa niin kuin ei muissakaan. Jos isä haluaa nähdä lapsiaan, yksin tai uuden kumppaninsa kanssa, niin ketäs se isä silloin ajattelee jos ei lapsiaan? Valitettavasti ap:n kirjoituksesta ei tule ilmi miten pitkä aika se heti on ollut, mikä se sopiva aika sitten on ja ennenkaikkea kuka sen päättää? Miehen exäkö? En oikein jaksa uskoa, että kukaan ehtii perustaa uuden perheen kahdessa viikossa.
Ja sitä en ymmärrä, miksi lapset eivät ole saaneet mennä isän luokse, vaan tapaaminen alunalkaen olisi pitänyt järjestää äidin luona? Miksi ihmeessä?
Varmasti lapsella vie aikaa sulattaa uusi kumppani, toisilla se vie viisi vuotta, toisilla koko elämän. Mitä exään tulee, en todellakaan osaa kuvitella, että joku kysyisi exältään " Hei kuule, onko meidän erosta kulunut jo sen verran aikaa että sinulle sopisi, että minä alan seurus
tella?"
Asia erikseen on, miten uusi ihminen esitellään lapselle. On täysin eri asia esitelläänkö lapselle uusi ihminen uutena kumppanina/äitipuolena vai kaverina. Lapset tapaavat uusia ihmisiä joka tapauksessa. Erosta huolimatta. Eikä lapset ajattele asioita samalla tavalla kuin aikuiset.
Typerää on, että isän on tässä tapauksessa pitänyt lähteä käräjille, mutta typerää on myös se, miksi äiti on alunalkaen katsonut voivansa evätä lasten tapaamisen sen takia, että isällä on uusi kumppani. Ei sekään ole lasten edun ajattelemista sen enempää kuin käräjöinti.
Ja miksi yhteishuollon tulisi toimia? Koska se on lapsen etu.
Oliko tässäkin sittenkin taustalla loppujen lopuksi ensimmäisenä ne äidin tunteet ja äidin etu? Sitten vasta lasten.
Sinäkin, Kaunis Aamu, kirjoitit moneen otteeseen, että uusien tulisi pysytellä taka-alalla ja äitien tunteista.
Lasten etua ajatellen...

 

[peuhu]

Rotan kanssa samaa mieltä. Olen juuri samoja asioita miettinyt ja päivitellyt mutten jaksanut kirjoittaa kun ois tullut niin pitkät jorinat :ashamed:

 

[Kaunis Aamu]

Oliko tässäkin sittenkin taustalla loppujen lopuksi ensimmäisenä ne äidin tunteet ja äidin etu? Sitten vasta lasten.
Sinäkin, Kaunis Aamu, kirjoitit moneen otteeseen, että uusien tulisi pysytellä taka-alalla ja äitien tunteista.
Lasten etua ajatellen...


Minusta se, että otetaan huomioon myös äidin/isän tunteet, ainakin alussa, on lapsen edun ajattelemista. Ei se, että uusi puolisko pitää ottaa heti kuvioihin, vaikka pieni lapsi hänet helposti hyväksyisikin.

Jos isä ei voi siinä asiassa joustaa, ja siten vanhempien välille tulee riitaa, on lapsi se joka kärsii. Jotta yhteishuoltajuuden saa toimimaan, on kummankin pakko joustaa ja ottaa myös toinen vanhempi tunteineen huomioon.

Uskon, että syitä on miksi juuri eronneen on vaikea antaa lasta pois tapaamisiin. Ja mielestäni ne tunteet tulee myös huomioida. Ei lasten etua ole se, että unohdetaan kokonaan vanhempien ikävät tunteet, eikä välitetä niistä laisinkaan. Se lisää katkeruutta ja vihaa.

 

[uskonnoton]

\

Oliko tässäkin sittenkin taustalla loppujen lopuksi ensimmäisenä ne äidin tunteet ja äidin etu? Sitten vasta lasten.
Sinäkin, Kaunis Aamu, kirjoitit moneen otteeseen, että uusien tulisi pysytellä taka-alalla ja äitien tunteista.
Lasten etua ajatellen...


Minusta se, että otetaan huomioon myös äidin/isän tunteet, ainakin alussa, on lapsen edun ajattelemista. Ei se, että uusi puolisko pitää ottaa heti kuvioihin, vaikka pieni lapsi hänet helposti hyväksyisikin.

Jos isä ei voi siinä asiassa joustaa, ja siten vanhempien välille tulee riitaa, on lapsi se joka kärsii. Jotta yhteishuoltajuuden saa toimimaan, on kummankin pakko joustaa ja ottaa myös toinen vanhempi tunteineen huomioon.

Uskon, että syitä on miksi juuri eronneen on vaikea antaa lasta pois tapaamisiin. Ja mielestäni ne tunteet tulee myös huomioida. Ei lasten etua ole se, että unohdetaan kokonaan vanhempien ikävät tunteet, eikä välitetä niistä laisinkaan. Se lisää katkeruutta ja vihaa.

Tavallaan ymmärrän kantasi, toisaalta en. Ensinnäkin, eroprosessi harvoin alkaa vain yksinkertaisesti siitä, että toinen (mies?) vaan eräänä päivänä päättää lähteä menemään, ja seuraavana päivänä tulee uuden kumppanin kanssa pyytämään että saisi nähdä lapsiaan, vai?
Vieläkään en ole saanut vastausta, että mikä se sitten on se oikea ja sopiva aika löytää se uusi kumppani/alkaa seurustella eron jälkeen.
Toisilla kun se eroprosessin käsitteleminen omassa päässä vie kauemmin aikaa kuin toisilla...ehkä niin kauan että molemmat sitten löytää ne uudet kumppanit...???
Niinpä niin,MOLEMPIEN on kyettävä joustamaan.

Vasta eronneiden (edelleen..kauanko se vasta eronnut on 2 viikkoa..2 kk...2 vuotta...?) on joo vaikea antaa lapsia pois tapaamisiin...tässähän juuri on kysymys siitä LASTEN OIKEUDESTA TAVATA MOLEMPIA RAKKAITA VANHEMPIAAN.
Miksi ihmeessä näillä palstoilla ainoastaan niiden uusien puolisoiden pitäsi joustaa tai kasvaa aikuiseksi tai kypsyä tai pysyä taka-alalla riittävän kauan jne. jne.

 

[Kaunis Aamu]

Tavallaan ymmärrän kantasi, toisaalta en. Ensinnäkin, eroprosessi harvoin alkaa vain yksinkertaisesti siitä, että toinen (mies?) vaan eräänä päivänä päättää lähteä menemään, ja seuraavana päivänä tulee uuden kumppanin kanssa pyytämään että saisi nähdä lapsiaan, vai?

Asia onkin aivan eri jos erosta on keskustelu ja pariskunta on sitä käsitellyt. Mutta valitettavasti ei ole ollenkaan harvinaista, että mies vain lähtee. Silloin minusta jätetyn osapuolen tunteita tulee kunnioittaa myös.

Mitään aikarajoja ei kai voi valmiiksi sanoa. Jokainen ero on omanlaisensa. Mutta kyllä 2kk tuntuu aika nopealta toiminnalta.

 

[Rotta]

\

Asia onkin aivan eri jos erosta on keskustelu ja pariskunta on sitä käsitellyt. Mutta valitettavasti ei ole ollenkaan harvinaista, että mies vain lähtee. Silloin minusta jätetyn osapuolen tunteita tulee kunnioittaa myös.

Totta, mutta on myös niitä joiden kanssa järkevä keskustelu on täysin mahdotonta. Yleensäkin molemminpuolinen tunteiden huomioonottaminen on hyvä asia, mutta siitä huolimatta, ei lasten kustannuksella (=lapselle) saa kostaa, jos kokee tunteitaan loukatun, oli vastapuoli minkälainen älykääpiö tahansa.

 

[äiti]

\

Jos yhteistyö ei toimi, jos kaikki sanomiset ymmärretään väärin eikä tapaaminen onnistu, on minun näkemys että isän ainoa keino on tämä: käräjöinti. Silloin ikävä kyllä mennään isoilla panoksilla liikkeelle.
Tuskinpa isän tarkoitus on vahingoittaa ketään. Minusta kuulostaa että isä haluaa vain kunnollisen tapaamisoikeuden lapsiinsa. Sihen hänellä isänä on oikeus.

En aina oikein ymmärrä, kuinka täällä on aina niin isä myönteistä porukkaa.Minusta taas kuulostaa siltä, että isä ei juurikaan ajattele lapsiaan, jos heti uuden naisensa kanssa pitää lapsia nähdä. On se vaan todella kumma, miksi ne uudet eivät voi pysyä taka-alalla edes jonkun aikaa.

On aivan liikaa vaadittu, sekä lapselta, että exältä, sulattaa tämä uusi heti. Ja sen verran voisi mieskin kunnioittaa ja ajatella muita kuin itseään. Minusta eroon pitää antaa aikaa sopeutumiseen ennenkuin uudet pöllähtävät kuvioihin.

Ja jos isä on suin päin lähdössä käräjille, niin silloin ei ainakaan lapsen etu ole ensimmäisenä tainnut mieleen tulla. Sen jälkeen yhteishuolto ei taatusti toimi. Raadollinen tosiasia. Ja miksi sen pitäisikään enää toimia.

Minä kyllä tiedän, kuinka sekaisin 3-vuotias voi mennä isän lähdön takia. Varsinkin jos isä siinä tilanteessa ei juuri alkuun pidä yhteyttä. Se ei ole vain pientä ikävää...
Ja on todella inhottavaa, kuinka joku alentaa lapsen tunteita sanomalla: että se on vain ikävää, ei sen kummempaa.

Minusta tällä ap:lla on täysi oikeus tunteisiinsa. Kyllä mieskin voisi hiukan joustaa ja pitää tämän uuden naisensa taustalla, kunnes tilanne rauhoittuu. Olkoot sitten loppuelämänsä miten lystää.

:flower: :hug:

Olen samaa mieltä kanssasi.
Muistan lapsuudesta miten KAMALALTA tuntui kun pienen lapsen silmin seurasin tilannetta jossa isä lähti, äiti itki illat ja yöt, isä haki tuttut tavarat nurkista ja minä vaan kiljuin ja huusin isää jäämään. Kyllähän sitä koitettiin selittää mutta 5v. ei oikein kyennyt niitä asioita käsittelemään. Muuta en ymmärtämään kuin, että jotenkin on asiat nyt tosi huonosti.
Isän haettua tavaransa hän tuli seuraavana päivänä hakemaan minua "kylään".Isän uudessa kodissa oli vieras nainen jolla oli suunnilleen minun ikäinen pikku poika.Isä oli iloinen ja lämmin, ihan erillainen kuin kotona minun ja äidin luona(niin pitkältä ajalta kuin itse kykenin muistamaan). Vieras nainen oli tehnyt ruokaa ja nyt olisi pitänyt käydä pöytään istumaan kuin perhe.
Minulla oli isää suunnaton ikävä. Muistan vain kuinka sekaisin tilaanteesta olin ja kuinka olisin halunnut löytää syyn tähän kamalaan tilanteeseen jotta olisin voinut korjata kaiken ennalleen. Kun näin nämä vieraat ihmiset lapsen päässä ajattelin välittömästi, että nyt löysin syyn. Ajattelin myös, että minussa oli jokin vika kun isä halusi vaihtaa minut toiseen lapseen. Kun näin vahingossa isäni suukottavan tätä uutta naista, muistan kuinka maailma romahti ja juoksin huutaen isän kimppuun.

Voin sanoa, että ero oli minulle rankka ja se olisi voinut olla helpompikin jos isäni olisi osannut yhtään ajatella enemmän lapsen ajatuksin tilannetta.
Tein kaikin voimin vierailuistani isän uudessa kodissa täyttä helvettiä. Uutta naista vihasin samoin hänen lastaan.
Isä erosi hänestä vuoden seurustelun jälkeen ja on myöhemmin sanonut, että taisi kysymyksessä olla sellainen lohdutus suhde eroon.

Luulen, että maltti on todellakin valttia näisäkin tilanteissa. Se on varmasti etu kaikkien kannalta tulevaisuutta ajatellen.
Lapsi suhtautuu paremmin isän uuteen puoliskoon sekä kotiin ja kyllähän se varmaan isän ex-vaimokin suhtautuu paremmin uuteen tuttavuuteen kun kaikki ei tapahdu yhteen syssyyn. Eihän tahdikkuudesta aikuistenkaan kesken mitään haittaa ole. Varmasti hyvällä alulla on suuri merkitys jatkolle. Kuitenkin tilanne on kipeä alkuunsa isälle ja exälle. Voi tietenkin olla uudelle vaikea ymmärtää miksi ei voida vaan käyttäytyä kuin aikuiset ilman mitään pelleilyä ja katkeruutta. Ei se vaan ole niin helppoa kun tilanne on vielä niin tuore.
Itseänikin naurattaa ja nolottaa tuo alkuaikojen(omassa erossa) pelleilyt ja tällä hetkellä on vaikea käsittää miksi silloin sanoi niin, teki niin jne..

Mikä sitten on sopiva aika? En minä ainakaan osaa tarkkaa aikaa sanoa. Se on varmaan lapsi kohtaista. Ehkä niin kauan kun lapsi "oireilee" eroa eniten olisi hyvä pyhittää sille, että lasta totetaan ajtukseen erosta ja siihen, että isä ei ole kadonnuut mihinkään elämästä. kun lapsi vaikuttaa siltä, että perusturvallisuus on palautunut voisi lapsi tutustua uuteen "ystävään". Sitten jonkun ajan päästä voisi hellästi valaista tämän uuden ystävän roolia isän elämässä.

Aikaahan nämä erot vaatii joka tapauksessa joten hiljaa hyvä tulee..
Tietty jos ero on tapahtunut jo kauan ennen on tilanne erillainen..

 

[äiti]

vielä lisäisin, että en nyt tarkoita, että mielestäni isä ei saisi aloittaa suhdetta ollenkaan ennenkuin se äidille ja lapsille sopii.
Suhde alkaa kun se alkaa ja voihan siitä äidille kertoa ja uusi käydä esittäytymässäkin, mutta turha kai sen kummemmin vielä alkuunsa odottaa, että asiat rullaisi heti mukavasti. Lapsille en uutta edes esittelisi ennen kuin toipuvat pahimmasta.

 

[taustalla]

\

vielä lisäisin, että en nyt tarkoita, että mielestäni isä ei saisi aloittaa suhdetta ollenkaan ennenkuin se äidille ja lapsille sopii.
Suhde alkaa kun se alkaa ja voihan siitä äidille kertoa ja uusi käydä esittäytymässäkin, mutta turha kai sen kummemmin vielä alkuunsa odottaa, että asiat rullaisi heti mukavasti. Lapsille en uutta edes esittelisi ennen kuin toipuvat pahimmasta.

Samaa mieltä. Hyvä katsella miten suhde etenee, ennenkuin esittelee lapsille. Kai moni meistä tietää, että jokaqinen tuttavuus ei kestä edes vuotta saatikka edes kuukausia? Turha pienille lapsille alkaa eistellä joka tuttavuutta.

Itse voin sanoa myös erolapsena, että en muista esitellyn kuin yhden naisen lapsuudessa, joka pysyi pidempään. Ja tätä ennen vanhemmat olleet jo erossa VUOSIA. Ja hyvin tultiin kaikki, lapset ja vanhemmat ja uudet ja vanhat toimeen.

 

[ukko]

En oikein ymmärrä että miksi sille lapselle ei voisi esitellä uuttakumppania kaverina vai pidättekö te ihmiset kaveritkin piilossa omalta lapseltanne? Voisi sitten myöhemmin sanoa että nyt me seukataan.