Huoltajuus kyssäri!!!

[alottaja]

Pitääkö mun olla naimisissa mun poikaystäväni kanssa jotta hän saisi lapseni huoltajuuden vai riittääkö että on avoliitossa? Entä lapsen isä joka ei ole tunnustanut isyyttä (eikä meinaa tulla sitä tekemäänkään) ja muutenkin hän asuu ulkomailla, että näkee lasta n.2kertaa vuodessa, niin pystyykö hän jotenkin puuttumaan tähän asiaan?

 

["vieras"]

biologisen isän suostumus täytyy olla jos haluaa toisen miehen lapsen huoltajaksi.

 

[ABCD]

Tarkoitatko nyt oheishuoltajuutta, vai adoptiota, jonka kautta poikaystävästäsi tulee lapsen virallinen huoltaja?

Oheishuoltajuuden voi saada ilman avioliittoakin, sillä oheishuioltajuus voidaan myöntää vaikka mummolle, äidin siskolle, kummille tai lapselle muutoin läheiselle ihmiselle.

Mutta varsinaista adoption kautta haettavaa huoltajuutta ei voi saada ilman avioliittoa.

Oheishuoltajuuden voitte saada ilman biologisen isän suostumusta, mutta adoption kohdalla tilanne on hieman hankalampi. En menisi varmaksi lupaamaan, että adoptio onnistuu ilman biologisen isän suostumusta.

 

[alottaja]

[QUOTE="vieras";25750424]biologisen isän suostumus täytyy olla jos haluaa toisen miehen lapsen huoltajaksi.[/QUOTE]

Niistä sitten varmaan pitää mennä ihan jonnekkin allekirjottelemaan jotain papereita? Tässä on vaan semmonen ikävä tilanne, että lapsen biologinen isä ei varmastikkaan suostu tähän mikä taas on minusta niin väärin koska tosiaan näkee lastansa n.2kertaa vuodessa ja poikaystävästäni lapsi saisi erinomaisen isän.

 

[ABCD]

[QUOTE="vieras";25750424]biologisen isän suostumus täytyy olla jos haluaa toisen miehen lapsen huoltajaksi.[/QUOTE]

Ei välttämättä. Nämä eivät ole aivan yksiselitteisiä asioita, mutta lähtökohta on lapsen etu ja sitä pohtien asiaa sitten käräjillä harkitaan.

 

[alottaja]

Tarkoitatko nyt oheishuoltajuutta, vai adoptiota, jonka kautta poikaystävästäsi tulee lapsen virallinen huoltaja?

Oheishuoltajuuden voi saada ilman avioliittoakin, sillä oheishuioltajuus voidaan myöntää vaikka mummolle, äidin siskolle, kummille tai lapselle muutoin läheiselle ihmiselle.

Mutta varsinaista adoption kautta haettavaa huoltajuutta ei voi saada ilman avioliittoa.

Oheishuoltajuuden voitte saada ilman biologisen isän suostumusta, mutta adoption kohdalla tilanne on hieman hankalampi. En menisi varmaksi lupaamaan, että adoptio onnistuu ilman biologisen isän suostumusta.

Lähinnä meinasin tuota oheishuoltajuutta, mutta olisihan tuo adoptiokin tietenkin yksi vaihtoehto.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25750424]biologisen isän suostumus täytyy olla jos haluaa toisen miehen lapsen huoltajaksi.[/QUOTE]

No, ei se nyt noin voi mennä, jos kerran isyyttä ei ole edes tunnustett. :O Noita "isättömiä" muksuja kun suomen maassakin riittää... Ja epäilen, että jos ap nyt menis naimisiin poikaystävänsä kanssa, niin samasta syytä saattais saada automaattisesti huoltajuuden. Juu en tiedä, miten oikeesti (lakipykälien mukaan) on asia, mutta näin yht' äkkiä järkeiltynä..

 

[ABCD]

Niistä sitten varmaan pitää mennä ihan jonnekkin allekirjottelemaan jotain papereita? Tässä on vaan semmonen ikävä tilanne, että lapsen biologinen isä ei varmastikkaan suostu tähän mikä taas on minusta niin väärin koska tosiaan näkee lastansa n.2kertaa vuodessa ja poikaystävästäni lapsi saisi erinomaisen isän.

Ei huoltajaksi tilanteessanne ihan pelkkien paperien allekirjoituksella pääse. Kyllä se vaatii adoptioprosessin läpikäymisen ja puoltavat lausunnot useammalta taholta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25750451]No, ei se nyt noin voi mennä, jos kerran isyyttä ei ole edes tunnustett. :O Noita "isättömiä" muksuja kun suomen maassakin riittää... Ja epäilen, että jos ap nyt menis naimisiin poikaystävänsä kanssa, niin samasta syytä saattais saada automaattisesti huoltajuuden. Juu en tiedä, miten oikeesti (lakipykälien mukaan) on asia, mutta näin yht' äkkiä järkeiltynä.. [/QUOTE]

siinä vaiheessa kun biologinen isä saa tietää että toinen mies lapsen huoltajana niin jos hän sen jälkeen menee tunnustamaan isyytensä ja vaatii testit niin tuskin kovin kauaa tämä toinen mies saa huoltajuutta pitää

 

[ABCD]

Lähinnä meinasin tuota oheishuoltajuutta, mutta olisihan tuo adoptiokin tietenkin yksi vaihtoehto.

Oheishuoltajuus todennäköisesti onnistuu, mutta toki aina parempi, jos olette avioliitossa.

Mutta käytännön elämässä oheishuoltajuus on mielestäni hieman turha. Se kun ei loppukädessä kuitenkaan anna sille oheishuoltajalle ja huollettavalle samaa asemaa, kuin itse huoltajuus.

Se on ihan kätevä silloin, jos lapsi vaikka muuttaa 300 km päähän isovanhemmilleen, jotta isovanhemmat voivat hoitaa lapsen lääkärissäkäyntejä yms. mutta mikäli oheishuoltaja asuu lapsen kanssa samassa perheessä, on oheishuolto vähän niin ja näin. En koe, että se antaa mitään, enkä koe että sitä mihinkään oikein tarvitaankaan.

 

[alottaja]

[QUOTE="vieras";25750469]siinä vaiheessa kun biologinen isä saa tietää että toinen mies lapsen huoltajana niin jos hän sen jälkeen menee tunnustamaan isyytensä ja vaatii testit niin tuskin kovin kauaa tämä toinen mies saa huoltajuutta pitää[/QUOTE]

apauksessani nyt ei ole kyllä pelkoa, että biologinen isä tunnustaisi missään vaiheessa isyyttään.

 

[ABCD]

[QUOTE="vieras";25750451]No, ei se nyt noin voi mennä, jos kerran isyyttä ei ole edes tunnustett. :O Noita "isättömiä" muksuja kun suomen maassakin riittää... Ja epäilen, että jos ap nyt menis naimisiin poikaystävänsä kanssa, niin samasta syytä saattais saada automaattisesti huoltajuuden. Juu en tiedä, miten oikeesti (lakipykälien mukaan) on asia, mutta näin yht' äkkiä järkeiltynä.. [/QUOTE]

Ei tosiaan mene noin, miten asiaa järkeistelet.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25750469]siinä vaiheessa kun biologinen isä saa tietää että toinen mies lapsen huoltajana niin jos hän sen jälkeen menee tunnustamaan isyytensä ja vaatii testit niin tuskin kovin kauaa tämä toinen mies saa huoltajuutta pitää[/QUOTE]

No, mutta eikös ap jo ekassa viestissä sanonut, että isä ei tule lastaan tunnustamaan... No joo, voihan se tietysti alkaa kettuttaan tekemään kiusaa ja vaatiakin isyyttä, mutta kuinka todennäköistä se sitten olis, niin sen tietää vaan ap, kun kerran miehen tuntee. Mutta muutenhan mun mielestä isällä ei pitäs olla mitään noka koputtamista, jos ei kerran halua virallisesti isä olla, niin pitäköön mölyt mahassaan ja antakoon huoltajuuden sille, joka sen haluaa ja oikeesti lapsesta välittää.

 

[ABCD]

apauksessani nyt ei ole kyllä pelkoa, että biologinen isä tunnustaisi missään vaiheessa isyyttään.

Miksi lapsen isä ei sitten suostuisi, jos hän ei ole lapsestaan kiinnostunut?

Ja jos on, niin miksi sitten edes yrittäisit katkaista hänen ja lapsensa edes sitä ohutta sidettä joka heidän välillään on?

Kuten jo kerroin, huoltajuusasiat eivät ole ihan yksiselitteisiä. Niissä lähtökohtana on lapsen etu ja oikeus todennäköisesti katsoo, että lapsen etu on se, ettei lapsen suhdetta biologiseen isään katkaista, vaikka biologinen isä tapaisi lasta vain kahdesti vuodessa, mikä on hyvin vähän.

 

[alottaja]

Oheishuoltajuus todennäköisesti onnistuu, mutta toki aina parempi, jos olette avioliitossa.

Mutta käytännön elämässä oheishuoltajuus on mielestäni hieman turha. Se kun ei loppukädessä kuitenkaan anna sille oheishuoltajalle ja huollettavalle samaa asemaa, kuin itse huoltajuus.

Se on ihan kätevä silloin, jos lapsi vaikka muuttaa 300 km päähän isovanhemmilleen, jotta isovanhemmat voivat hoitaa lapsen lääkärissäkäyntejä yms. mutta mikäli oheishuoltaja asuu lapsen kanssa samassa perheessä, on oheishuolto vähän niin ja näin. En koe, että se antaa mitään, enkä koe että sitä mihinkään oikein tarvitaankaan.

Me kyllä haluttais, että mun poikaystävällä olisi ihan samat oikeudet lapsenn, kun mulla.

 

[dglgsd]

Miksi lapsen isä ei sitten suostuisi, jos hän ei ole lapsestaan kiinnostunut?

Ja jos on, niin miksi sitten edes yrittäisit katkaista hänen ja lapsensa edes sitä ohutta sidettä joka heidän välillään on?

Kuten jo kerroin, huoltajuusasiat eivät ole ihan yksiselitteisiä. Niissä lähtökohtana on lapsen etu ja oikeus todennäköisesti katsoo, että lapsen etu on se, ettei lapsen suhdetta biologiseen isään katkaista, vaikka biologinen isä tapaisi lasta vain kahdesti vuodessa, mikä on hyvin vähän.

Siis eihän side bioisään katkea vaikka toinen mies olisi lapsen huoltaja. Nyt lapsella on yksi huoltaja, äiti, ja sitten olisi kaksi huoltajaa mutta isä voisi edelleen nähdä lasta.

 

[ABCD]

Me kyllä haluttais, että mun poikaystävällä olisi ihan samat oikeudet lapsenn, kun mulla.

No sitten teidän pitää mennä naimisiin ja käydä adoptioprosessi läpi. Ja saada joko biologiselta isältä lupa, tai saada oikeus vakuuttuneeksi siitä, että on lapsen edun mukaista katkaista välit biologiseen isään.

Ja tuo jälkimmäinen lienee kyllä hyvin vaikeata.

 

[alottaja]

Miksi lapsen isä ei sitten suostuisi, jos hän ei ole lapsestaan kiinnostunut?

Ja jos on, niin miksi sitten edes yrittäisit katkaista hänen ja lapsensa edes sitä ohutta sidettä joka heidän välillään on?

Kuten jo kerroin, huoltajuusasiat eivät ole ihan yksiselitteisiä. Niissä lähtökohtana on lapsen etu ja oikeus todennäköisesti katsoo, että lapsen etu on se, ettei lapsen suhdetta biologiseen isään katkaista, vaikka biologinen isä tapaisi lasta vain kahdesti vuodessa, mikä on hyvin vähän.

Vaikka ihan vaan siksi ei suostuisi, että tekisi siinä kiusaa. Enkä mä halua katkaista lapsen ja biologisen isän suhdetta. Mun mielestä lapsen etu on se, että hänellä on kaksi huoltajaa. Jos lapsen isä pystyy tosta vain muuttamaan ulkomaille naisen perässä, niin eihän sillon minusta hirveästi lapsestaan välitä ja muutenkin lähettää pojalle ehkä tekstarin parissa kuukaudessa, minusta se ei ole kovin hyvää välittämistä.

 

[alottaja]

No sitten teidän pitää mennä naimisiin ja käydä adoptioprosessi läpi. Ja saada joko biologiselta isältä lupa, tai saada oikeus vakuuttuneeksi siitä, että on lapsen edun mukaista katkaista välit biologiseen isään.

Ja tuo jälkimmäinen lienee kyllä hyvin vaikeata.

Mä oon kyllä miettinyt sitä, että onko se oikeasti lapsen edunmukaista jos hän näkee isäänsä n.2kertaa vuodessa n.2päivän ajan.

 

[dglgsd]

No sitten teidän pitää mennä naimisiin ja käydä adoptioprosessi läpi. Ja saada joko biologiselta isältä lupa, tai saada oikeus vakuuttuneeksi siitä, että on lapsen edun mukaista katkaista välit biologiseen isään.

Ja tuo jälkimmäinen lienee kyllä hyvin vaikeata.

Millä logiikalla bioisältä pitäs saada lupa tuohon kun HÄN EI OLE LASTA TUNNUSTANUT, ts. paperilla lapsella EI OLE ISÄÄ?!

 

[ABCD]

Siis eihän side bioisään katkea vaikka toinen mies olisi lapsen huoltaja. Nyt lapsella on yksi huoltaja, äiti, ja sitten olisi kaksi huoltajaa mutta isä voisi edelleen nähdä lasta.

Lain mukaan katkeaa. Jos ap:n mies adoptoi lapsen omakseen (se on ainoa keino saada huoltajuus) niin siinä kohtaa lapsen side lain edessä katkeaa siihen biologiseen isään ja tämän sukuun.

Biologinen isä voi edelleen nähdä lasta, mikäli lapsen äiti tähän suostuu, mutta minkäänlaisia oikeuksia tällä entisellä isällä ei lapseen enää ole. Joten jos äiti päättääkin, ettei hän anna biologisen isän enää lasta tavata, ei biologisella isällä ole siihen mitään sanavaltaa.

Ja lain mukaan sidettä ei saa katkaista, ellei se ole lapsen edun mukaista. Eikä se tässä kohtaa sitä välttämättä ole.

 

[ABCD]

Vaikka ihan vaan siksi ei suostuisi, että tekisi siinä kiusaa. Enkä mä halua katkaista lapsen ja biologisen isän suhdetta. Mun mielestä lapsen etu on se, että hänellä on kaksi huoltajaa. Jos lapsen isä pystyy tosta vain muuttamaan ulkomaille naisen perässä, niin eihän sillon minusta hirveästi lapsestaan välitä ja muutenkin lähettää pojalle ehkä tekstarin parissa kuukaudessa, minusta se ei ole kovin hyvää välittämistä.

Jos poikaystäväsi adoptoi lapsesi, lapsen ja bioisän suhde katkeaa lain edessä. Koska adoption jälkeen bioisä ei enää ole lapsen isä.

Ymmärrän kyllä sinua, usko pois. Olen itse joutunut pohtimaan hyvin samantapaisia asioita. Mutta ymmärrän kyllä sen tarinan kääntöpuolenkin.

Vaikka isä ei sinun näkemyksesi mukaan lapsestaan hirveästi välitä, niin välittää hän sitten kuitenkin sen vertaa, että laittaa muutaman kerran vuodessa tekstiviestin ja tapaa kahdesti. Tiedän kyllä että se on kovin vähän, mutta se ei siltikään poista sitä faktaa, että lapsella on biologinen isä joka välittää. Vaikkakin vain sitten vähän.

Ja tämä on se oleellinen asia. Niin kauan, kun lapsen biologinen isä osoittaa lasta kohtaan edes jonkin tason välittämistä, oikeus mitä suurimmalla todennäköisyydellä katsoo tilannetta niin, ettei ole lapsen edun mukasta katkaista biologisen isän ja lapsen välistä suhdetta.

Ymmärrän kyllä, että se tuntuu tietyllä tapaa hyvinkin epäreilulta, mutta jos yhtään osaat ottaa tilanteeseen etäisyyttä, niin tälläkin tarinalla on kuitenkin se toinen puoli.

Bioisää ei tosiaan lapsi kiinnosta siinä määrin mitä toivoa saattaa, mutta kiinnostaa silti vähän. Ja se vähä voi muuttua vielä joku päivä paljoksi. Tai sitten pysyä aina vähänä, mutta tämäkin vähä voi olla sille lapselle tärkeää.

En nyt tiedä saatko yhtään ajatuksestani kiinni, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää.

 

[dglgsd]

Lain mukaan katkeaa. Jos ap:n mies adoptoi lapsen omakseen (se on ainoa keino saada huoltajuus) niin siinä kohtaa lapsen side lain edessä katkeaa siihen biologiseen isään ja tämän sukuun.

Biologinen isä voi edelleen nähdä lasta, mikäli lapsen äiti tähän suostuu, mutta minkäänlaisia oikeuksia tällä entisellä isällä ei lapseen enää ole. Joten jos äiti päättääkin, ettei hän anna biologisen isän enää lasta tavata, ei biologisella isällä ole siihen mitään sanavaltaa.

Ja lain mukaan sidettä ei saa katkaista, ellei se ole lapsen edun mukaista. Eikä se tässä kohtaa sitä välttämättä ole.

Eihän bioisällä ole tähänkään mennessä ollut mitään oikeuksia ja hän on sen itse valinnut kun ei lasta ole halunnut tunnustaa. Luitko edes mihin vastasit alunperin?

 

[alottaja]

Jos poikaystäväsi adoptoi lapsesi, lapsen ja bioisän suhde katkeaa lain edessä. Koska adoption jälkeen bioisä ei enää ole lapsen isä.

Ymmärrän kyllä sinua, usko pois. Olen itse joutunut pohtimaan hyvin samantapaisia asioita. Mutta ymmärrän kyllä sen tarinan kääntöpuolenkin.

Vaikka isä ei sinun näkemyksesi mukaan lapsestaan hirveästi välitä, niin välittää hän sitten kuitenkin sen vertaa, että laittaa muutaman kerran vuodessa tekstiviestin ja tapaa kahdesti. Tiedän kyllä että se on kovin vähän, mutta se ei siltikään poista sitä faktaa, että lapsella on biologinen isä joka välittää. Vaikkakin vain sitten vähän.

Ja tämä on se oleellinen asia. Niin kauan, kun lapsen biologinen isä osoittaa lasta kohtaan edes jonkin tason välittämistä, oikeus mitä suurimmalla todennäköisyydellä katsoo tilannetta niin, ettei ole lapsen edun mukasta katkaista biologisen isän ja lapsen välistä suhdetta.

Ymmärrän kyllä, että se tuntuu tietyllä tapaa hyvinkin epäreilulta, mutta jos yhtään osaat ottaa tilanteeseen etäisyyttä, niin tälläkin tarinalla on kuitenkin se toinen puoli.

Bioisää ei tosiaan lapsi kiinnosta siinä määrin mitä toivoa saattaa, mutta kiinnostaa silti vähän. Ja se vähä voi muuttua vielä joku päivä paljoksi. Tai sitten pysyä aina vähänä, mutta tämäkin vähä voi olla sille lapselle tärkeää.

En nyt tiedä saatko yhtään ajatuksestani kiinni, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää.

Ymmärrän kyllä, mutta se tuntuu tosi epäreilulta koska lapsi voisi saada oikeasti ihmisen joka välittää hänestä niin paljon että olisi valmis ruveta hänen isäkseen. Jos poikaystäväni saisi adoptoitua lapsen, niin voisihan lapsi silti nähdä biologista isäänsä? Kyllä se ainakin minulle on ihan ok.

 

[ABCD]

Mä oon kyllä miettinyt sitä, että onko se oikeasti lapsen edunmukaista jos hän näkee isäänsä n.2kertaa vuodessa n.2päivän ajan.

Tämä tuskin on ideaalitilanne, mutta se saattaa silti olla lapselle parempi kuin se, ettei lapsi saisi koskaan tutustua biologiseen isäänsä.

Jos miettii tilannetta eteenpäin vaikka noin 10-20 vuotta. Todennäköisesti lapsi osaa arvostaa sitä, että on saanut tutustua biologiseen isäänsä edes sen kaksi päivää vuodesta.

Vaikka poikaystäväsi olisikin ihan huippu isä lapsellesi, kannattaa silti vaalia sitä, että lapsi saa edes pienen kosketuksen juuriinsa, mikäli se vain on mahdollista.

Jos poikaystäväsi toimii lapsellesi isänä, siitä tuskin on mitään haittaa että lapsella on side myös biologiseen isäänsä. Tällä haen lähinnä sitä, että tuskin siitä mitään haittaa lapselle koituu, että hän tapaa silloin tällöin myös biologista isäänsä. Ennemmin näkisin sen hyvänä, kuin huonona asiana.