huoltajuus kiista

onkos kellään ollut huoltajuus kiistaa? ja miten teillä on siinä käynyt?

ku minulla on tällä hetkel menossa ollaan pari kertaa käyty käräjillä ja nyt odotetaan olosuhde selvitystä ennen lopullista käräjöintiä...

ku minusta vain tuntuu että tässä tapauksessa ei mietitä lasten parasta. pelkästään lasten "äidin" parasta ja minun pitäisi antaa joka asiassa periksi ja tehdä melkein kaikki asiat niin kuin tämä kysyinen ihminen haluaa...
johtuukos se siitä että olen mies vai.....?
 
nöppäri
Joo, jotenkin tuntuu, että mies lähtee aina muutaman tason alempaa näihin taistoihin/selvittelyihin, vaikkei välttämättä olis siihen aihetta, mikä sinäänsä jo on minusta epäreilua.

Meilläkin kun mies yritti omiaan tavata (ei siis meidän yhteisiä, vaan entisen vaimonsa lapsia), sanottiin kyllä kokoajan, että lapsilla on oikeus tavata isäänsä, mutta isällä ei ollut tätä samaa oikeutta, ja lasten äitihän ei myöntänyt että lapset olisivat halunneet isälleen tulla, eikä sitä miltään viralliselta taholta ruvettu kyseenalaistamaan, liki 2 vuoteen, kunnes vaihtui virkaatekevä henkilö, johan alkoi tapahtua ja reilussa kuukaudessa oli tapaamiset sovittuina, kaikki onnellisia, paitsi lasten äiti, ihme touhua sanompa vaan, no tästä on jo vuosia, mutta kuitenkin.
 
Valitettavasti mies on Suomen oikeusjärjestelmässä edeleen altavastaava.. Se on väärin, mutta miten sen korjaisi. Meille lastenvalvojakin sanonut ihan suoraan, ettei ymmärrä miksi äidin puolta ymmärretään jos esim. tapaamis asioissa, mutta jos isä poikkeaa jotenkin niistä on se rikkomus?

Älä anna periksi koska sille tielle lähdettyä niin nälkä kasvaa syödessä, joten pidä kiinni kunnes säännöt on selvät, niin jatkossa elämä on helpompaa kaikille kun ei ole turhia odotuksia ja luuloja toisellakaan osapuolella.. ja pystyt jotenkin rakentamaan myös omaa elämääsi eteenpäin..
 
olen itsekkin huomannut et melkein joka asiassa mies on naista alempana jos lapsista on kyse.. varsinkin noille sosiaali tantoille pitää sitä "selitelle" miksi minä olen lasten kanssa eikä äiti.. tai ainakin minä olen joutunut..


muoks. ja jos tämä tilanne olisi toisinpäin niin tuskinpa edes käräjille asti olisi mennyt.. siis jos minä olisin lähtenyt hakemaan huoltajuutta samassa tilanteessa ku tuo "äiti"
 
bee
Itsekin olen kyllä huomannut, että viranomaiset asettuvat helposti äidin puolelle. Itselleni tilanne on hankala, koska lapset eivät IHAN AIDOSTI halua esim. puhua isänsä kanssa puhelimessa, tapaamisesta ei ole edes ollut puhetta koska isä ei suostu keskustelemaan sosiaalitoimen kanssa. Yritän sitten puoliväkisin saada lapset puhumaan isälleen silloin pari kertaa kuukaudessa kun hän suvaitsee soittaa. Aion hakea lasten yksinhuoltajuutta jota minulla ei vielä siis ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bee:
Itsekin olen kyllä huomannut, että viranomaiset asettuvat helposti äidin puolelle. Itselleni tilanne on hankala, koska lapset eivät IHAN AIDOSTI halua esim. puhua isänsä kanssa puhelimessa, tapaamisesta ei ole edes ollut puhetta koska isä ei suostu keskustelemaan sosiaalitoimen kanssa. Yritän sitten puoliväkisin saada lapset puhumaan isälleen silloin pari kertaa kuukaudessa kun hän suvaitsee soittaa. Aion hakea lasten yksinhuoltajuutta jota minulla ei vielä siis ole.

meillä sama tilanne että ei halua puhua puhelimessa.. vaikka kuinka olen yrittänyt tyrkyttänyt puhelinta.. niin minulle sosiaali tantta sanoi että pitäisi melkein pakottaa lapsi puhumaan... mut miten senkin tekee jos lapsi ei halua?!? ja soittaa ehkä kerran kuussa jos sitäkään
 
bee
Niinpä. Pityää väkisin puhelinta korvalla? =D olishan se kivaa jos lapset olis tekemisissä isänsä kanssa mutta eihän ne raukat edes tiedä kuka se tyyppi on joka kerran kuussa soittelee. Sitten lässyttää rakastavansa ja sanoo lapsille että soittaa huomenna ja sitten se huominen taas soittaa muutaman viikon kuluttua.. Mutta kuten sanottua, ilmeisesti satun olemaan "oikeaa" sukupuolta kun sosiaali-ihmiset tuntuvat olevan aika samalla kannalla asioista kanssani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bee:
Niinpä. Pityää väkisin puhelinta korvalla? =D olishan se kivaa jos lapset olis tekemisissä isänsä kanssa mutta eihän ne raukat edes tiedä kuka se tyyppi on joka kerran kuussa soittelee. Sitten lässyttää rakastavansa ja sanoo lapsille että soittaa huomenna ja sitten se huominen taas soittaa muutaman viikon kuluttua.. Mutta kuten sanottua, ilmeisesti satun olemaan "oikeaa" sukupuolta kun sosiaali-ihmiset tuntuvat olevan aika samalla kannalla asioista kanssani.
minä taas teen kaikki väärin. tai siis ainakin jos on noita sosiaali tanttoja uskominen.. mutta jos nainen olisin niin varmaan tekisin kaikki oikein..eikä minua haittaa vaikka lapset olisi tämän "äidin" kanssa tekemisissä mut tällä hetkellä lapset ei tunne edes sitä se on vain joku nainen joka soittaa... mulle eniten ahdistaa se että kun tämä "äiti" soittaa niin se selittää sellaisia asioita puhelimes mitä ei tarvisi...
esim. että mitä jos "äiti" kävisi hakemasse teidät tänne jnejne

 
bee
Joo, tuttu juttu.. Huoh. Viimeksi kun annoin puhelimen 3-vuotiaalle (puoliväkisin) että puhuisi isänsä kanssa, niin hän oli tyynesti laittanut puhelimen sohvalle ja leikki omia leikkejään. =D Tää kertoo varmaan hyvin että miten kiinnostavaa se puhuminen isän kanssa on. =D Täytyy myöntää, että mua ahdistaa, kun en kanssa aina tiedä, että mitä siellä jutellaan, joskus toinen lapsi on tuonut puhelimen minulle selvästikin kiusaantuneena ja sanonut ettei halua puhua enää.. Kun oltiin reissussa viime viikolla, ja kysyin lapsilta, että haluatteko soittaa isille, niin toinen rupesi hetken mietinnän jälkeen hihkumaan, että vaarille, ´vaarille!! Soitimme vaarille. Mä en vaan jaksais aloittaa tota huoltajuustappelua ollenkaan.. Ajatuskin tuntuu niin.. plääh!
 
Alkuperäinen kirjoittaja bee:
Joo, tuttu juttu.. Huoh. Viimeksi kun annoin puhelimen 3-vuotiaalle (puoliväkisin) että puhuisi isänsä kanssa, niin hän oli tyynesti laittanut puhelimen sohvalle ja leikki omia leikkejään. =D Tää kertoo varmaan hyvin että miten kiinnostavaa se puhuminen isän kanssa on. =D Täytyy myöntää, että mua ahdistaa, kun en kanssa aina tiedä, että mitä siellä jutellaan, joskus toinen lapsi on tuonut puhelimen minulle selvästikin kiusaantuneena ja sanonut ettei halua puhua enää.. Kun oltiin reissussa viime viikolla, ja kysyin lapsilta, että haluatteko soittaa isille, niin toinen rupesi hetken mietinnän jälkeen hihkumaan, että vaarille, ´vaarille!! Soitimme vaarille. Mä en vaan jaksais aloittaa tota huoltajuustappelua ollenkaan.. Ajatuskin tuntuu niin.. plääh!
no mitä olen lukenut noita sun kirjoituksia niin tuskinpa siinä nyt isoa tappelua tulee... oletkos kysynyt mieheltä että mitä mieltä se olisi asiasta?`
siis tuosta yksinhuoltajuudesta?
 
Juups, minä täällä taas, äskeinen bee siis! Löysin viimein tunnukseni ihan omalle nicille! Sama ihminen siis kuin äskenkin, olin vaan vierailijana äsken.. sori tää sekaannus. Juu siis en ole kysynyt. Olen kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä niin vähän kuin suinkin vaan mahdollista. Eikä se suostu. Kun lapset on sille niin tärkeitä. :LOL:
 
no meillä ei sitä ongelmaa ollut silloin ku minulle yksinhuoltajuus "laitettii"
mutta nyt 2v jälkeen nainen haluaaki olla "äiti"... tuona aikana nähnyt lapsia about 10 kertaa.. tuo on niin hauskaa lapset on sille niin tärkeitä samaa täälläkin kuuluu koko ajan...
tai sit et lapset on sille kaikki kaikessa.... joopa joo :D
 
Juu kyllä mä tykkään että meilläkin on se pullon henki aika usein ajanut lapsien edelle.. Mutta sitten selvänä päivänä ollaankin niin hyvää isää.. Hmm. Siis meilläkin on ilman muuta niin, että lapset on mun hoidossa ja huostassa, isällä on oikeus valvottuihin tapaamisiin mikäli hoitaa omat asiansa. Eli tuo yhteishuoltajuus on lähinnä muodollisuus ja siksi sen haluaisinkin purkaa. :p
 
:eek: Oh noh. Siis ehdottomastihan sä olet huono vanhempi kun ei sulla ole.. sanonko mitä jalkojen välissä. :D No kyllä täytyy myöntää että meitäkin varmaan vähän tarkemmin kyylätään mutta en oo ottanut siitä itseeni, meillä on kuitenkin kaksi aika pientä lasta, ja silloin kun jäin yksin niiden kanssa, olivat molemmat alle kahden.. Mutta juu, ei tee lapsen synnyttäminen ihmisestä kelvollista äidistä, vähän muuhunkin täytyy pystyä.. Mä olen sanonut neuvolassa että mä pärjään lasten kanssa ihan hyvin kunhan ei tartte sitä niiden isää hoitaa. Meillä menee loistavasti kolmestaan
 

Yhteistyössä