Huoli vauvasta! Millaisia teidän 5 kk vauvat on olleet?

["huolestunut"]

Mulla on suuri huoli meidän 5 kk tytöstä.
Taustana se, että lähisuvusta löytyy kaksi autistia ja nyt näen meidän tytössä autistisia piirteitä ihan koko ajan.

Tässä lyhykäisyydessään:
Tyttö hymyilee minulle harvoin, muutkaan eivät saa hymyjä usein
Ei vastaa hymyyn kuin harvoin
Ei pyydä hellyyttä
Ei ilmoita, jos on herännyt
Välillä säikkyy yllättäviä ääniä, välillä ei
Ottaa katsekontaktia, mutta välillä ei pysy siinä
Pitää kieltä ulkona ja kuolaa valtavasti (hampaita?)
Pärisee suurimmaksi osaksi mutta jutteleekin välillä.
Ei matki ilmeitä
Nauraa kyllä ääneen kun päristetään mahaa tms.
Juttelee reilun vuoden ikäiselle serkulleen ja meidä kissalle
Motorinen kehitys normaalia. Kääntyy molempiin suuntiin, tavoittelee lelua, seuraa katseellaan ihmisiä ja esineitä
Tarkkailee kasvoja ja katsoo silmiin

Mulle on jo yhden autistin äiti sanonut, että ei ole meidän tyttöstä yhtään huolissaan ja terveydenhoitaja sanoo samaa. Mutta mä vaan en pääse tästä yli. Pelottaa ihan kamalasti.

Millaisia teidän samanikäiset vauvat on/on olleet?

 

["huolestunut"]

Lisäyksenä vielä, että tyttö tekoyskii usein ja päästää siihen päälle kummallisen kiekauksen.
Hakkaa käsillään kylkiin kun innostuu.

 

[ihan]

normaalilta vauvalta kuulostaa. Itse murehdin jatkuvasti samanlaisia asioita ja taustalta paljastui oma masennus.

 

["ninni"]

En olisi vielä huolissani. Lapset ovat kivin erilaisia. Meillä kuopus nauroi vasta 8kk ikäisenä ekan kerran. Kovin olin huolissani. Nyt kuitenkin 1.5v ja hyvin on sosiaalinen ja iloinen kirppu. Kuitenkin kun teilläkin ottaa katsekontaktia ja katsoo silmiin niin en näkisi mitään hätää.

 

["Vieras"]

Ihan normaalilta sun vauva kuulostaa =)
Älä ole huolissasi.
Ja vaikka mun vauva olis ollut tuossa iässä ihan erilainen, ei se tee sun vauvasta autistia.
Jokainen vauva on oma persoonansa.

 

["Vieras"]

[QUOTE="huolestunut";28832168]Lisäyksenä vielä, että tyttö tekoyskii usein ja päästää siihen päälle kummallisen kiekauksen.
Hakkaa käsillään kylkiin kun innostuu.[/QUOTE]

Virkayskä kuuluu tuohon ikään. Ja kiekuminen.
Ainakin meidän 4 kk tekee niitä molempia. Ja hakkaa itseään kylkiin kun oikein innostuu .

 

[satutytti]

Munkin mielestä sun vauva kuulostaa ihan normaalilta vauvalta. Tiedän et helpommin sanottu mutta älä turhaa murehdi.

 

[ööh]

Ihan normaialeja vauvan juttuja. Mutta mitä tarkoitat että hymyilee harvoin? Hymyiletkö itse usein vauvalle, hymyileekö silloin sinulle? On normaalia että vauva kääntää katseensa pois kun haluaa "omaa rauhaa". Vauvahan on ihminen, ei lelu eikä se jaksa koko ajan tuijottaa jotakuta eikä hymyilläkään.
Kiekaukset on ihan normaaleja, ihania vauvan "jokellusjuttuja"

Koita rentoutua ja päästä peloistasi ja nauttia vauvasta!

 

["vieras"]

Kuulostaa ihan mun esikoiselta, paitsi hän ei juurikaan liikkunutkaan, ei kääntynyt kuin autettuna molempiin suuntiin. Nyt 2,5 vuotiaana neuvolan tädit pitävät häntä poikkeuksellisen viisaana, osaa puhua todella hyvin, on taiteellisesti lahjakas (jos nyt alle 3 vuotias voi olla), edelleen ei ole kovin ketterä liikkeissään, mutta koko ajan paranee sekin.

 

["huolestunut"]

Käyn juttelemassa masennuksen vuoksi. Todennäköisesti siinä on osasyy tälle valtavalle huolelle.

Oon yrittäny toitottaa itelleni, että ei kaikki vauvat oo samanlaisia kikattelijoita ja aina hymy korvissa. Sitä on vaan niin hankala muistaa, kun ympärillä on niin paljon niitä kikattelijoita.

 

["huolestunut"]

[QUOTE="vieras";28832214]Kuulostaa ihan mun esikoiselta, paitsi hän ei juurikaan liikkunutkaan, ei kääntynyt kuin autettuna molempiin suuntiin. Nyt 2,5 vuotiaana neuvolan tädit pitävät häntä poikkeuksellisen viisaana, osaa puhua todella hyvin, on taiteellisesti lahjakas (jos nyt alle 3 vuotias voi olla), edelleen ei ole kovin ketterä liikkeissään, mutta koko ajan paranee sekin.[/QUOTE]

Oliko vauvasi totinen?
Se mua tässä eniten huolettaa...

Hymyilen, juttelen, loruttelen ja laulan vauvalle. Varmaan yritän liikaakin!

 

["jenni"]

Minulla lapsi jolla lievä autismi.Ja sen huomasi äitinä kyllä jo tosi varhain,paljon ennenku muut(suku,neuvola yms).Normaaliksi väittivät,mut äidinvaisto sanoi muuta.Diagnoosin sai kun oli kouluikäinen vasta! Sinun lapsesi kuulostaa täysin normaalilta!!Mutta muista että äidinvaisto on monasti pettämätön.Mutta mun mielestä kuulostaa normaalilta vauvalta.

 

["Mariska"]

Monet vauvat ja lapset on aika totisia, varsinkin noin pienet.

 

["huolestunut"]

[QUOTE="jenni";28832259]Minulla lapsi jolla lievä autismi.Ja sen huomasi äitinä kyllä jo tosi varhain,paljon ennenku muut(suku,neuvola yms).Normaaliksi väittivät,mut äidinvaisto sanoi muuta.Diagnoosin sai kun oli kouluikäinen vasta! Sinun lapsesi kuulostaa täysin normaalilta!!Mutta muista että äidinvaisto on monasti pettämätön.Mutta mun mielestä kuulostaa normaalilta vauvalta.[/QUOTE]

Millainen sinun lapsesi oli vauvana?

 

[miunmau]

Meidän vanhimmalla lapsella oli vauvana aina kieli ulkona. Joskus työnsin sen sormella takaisin suuhun, mutta heti kohta vauva laittoi sen takaisin pihalle.

Olisiko ollut niitä aikoja kun lähti liikkumaan, kieli kin alkoi pikkuhiljaa pysymään suussa.

 

["jenni"]

[QUOTE="huolestunut";28832295]Millainen sinun lapsesi oli vauvana?[/QUOTE]

Voi,niin paljon oli kaikkea.Pelkäsi ääniä,valoja ja kaikki meni pitemmän kaavan mukaan.Tutkijaluonne joka syventyi vaikka kengän nauhoihinkin tutkimaan.Toisaalta autismissahan on usein erityislahjakkuutta ja lapsi voi vaikuttaa pikkuvanhalta.Meillekin lasta kehuivat viisaaksi ja fiksu lapsi.Äitinä näin paljon syvemmälle,ja se viisaus oli pois paljosta muusta.Lasta ei kiinnostanu muut lapset,saattoi jopa pelätä niitä.Tässä vain osan mainitakseni.Ja kuten sanoin muilta ei kannata kysyä,autiatinen saattaa vauvana ja taaperonakin vaikuttaa ulkopuolisen näkökulmasta täysin normilapselta.Itse tiedät parhaiten ja tunnet lapsesi.

 

["vieras"]

Onko se masennuksen oire, että on ylikorostuneen huolestunut vauvastaan? Minulla nimittäin on tätä, mutta muuten en tunnista oloani masentuneeksi.

 

["hei"]

[QUOTE="vieras";28832698]Onko se masennuksen oire, että on ylikorostuneen huolestunut vauvastaan? Minulla nimittäin on tätä, mutta muuten en tunnista oloani masentuneeksi.[/QUOTE]

Halusin vain sanoa että se on tosiaankin masennuksen oire. Mulla oireili tosi paha synnytyksen jälkeinen masennus juuri noin (vauva oli siinä vaiheessa 4-8 kk), että kaikki mitä vauva teki näytti musta oudolle ja kuvittelin vauvan olevan jotenkin vammainen. Se oli ihan hormonaalista, ja päädyin sitten hoitoon muutamaksi kuukaudeksi. Joten kannattaa mieluummin tarkkailla itseään ja käydä lääkärillä. En haluisi diagnoosia ap:lle tehdä mutta kuulostaa liian tutulta. Masennuksesta päästyäni vauva olikin kummasti ihan normaali. Tsemppiä!

 

["huolestunut"]

[QUOTE="hei";28832804]Halusin vain sanoa että se on tosiaankin masennuksen oire. Mulla oireili tosi paha synnytyksen jälkeinen masennus juuri noin (vauva oli siinä vaiheessa 4-8 kk), että kaikki mitä vauva teki näytti musta oudolle ja kuvittelin vauvan olevan jotenkin vammainen. Se oli ihan hormonaalista, ja päädyin sitten hoitoon muutamaksi kuukaudeksi. Joten kannattaa mieluummin tarkkailla itseään ja käydä lääkärillä. En haluisi diagnoosia ap:lle tehdä mutta kuulostaa liian tutulta. Masennuksesta päästyäni vauva olikin kummasti ihan normaali. Tsemppiä![/QUOTE]

Tätä mäkin vähän epäilen!
Ens viikolla on aika psykiatrille. Varmaan tulee lääkehoito.

Kiitos kaikille kannustavista ja lohduttavista viesteistä!