huoli ja pelko

[keijukainen]

Kertokaa miten te olette selvinneet.. olen nyt siis raskaana, jopa rv5+0 kai menossa. Mulla oli keskenmeno alkuvuodesta rv 8, joka selvisi vasta ekassa neuvolassa rv 11. Just se kauhistuttaa edelleen, että en huomannu mitään muutosta, raskausoireet oli yhtä vahvoina sikiön oltua kolme viikkoa jo kuolleena.
Nyt sitten pelkään koko ajan saman tapahtuvan uudelleen. Ja totisesti odottavan aika on pitkä! Haluaisin tän alun jättää väliin ja päästä ns. turvallisemmille vesille raskauden suhteen.
Tiedän, että en voi itse vaikuttaa asiaan, mutta jotakin helpotusta tähän pelkoon kaipaisin.

 

[vieras]

En osaa auttaa. Toiselle on niin vaikea mennä sanomaan, että älä mieti tuollaisia. Kun kuitenkaan niihin toisin ajatuksiin ei voi vaikuttaa. Varmasti mietiyttää kun olet km:n jo aiemmiin kokenut, mutta jospa sua vähän lohduttais sanonta: salama ei iske kahdesti samaan paikkaan! *hali*

 

[kutku]

Ymmärrän pelon, vaikka itselle ei ole tuollaista sattunutkaan. Mutta silti minullakin se pelko on näiden kohdalla ollut, esikoisesta kun vuodinkin aika pitkään silleen vähän kerrallaan alussa.

Mutta sinä et voi asialle tehdä mitään, tulee pois jos tulee ja pysyy jos pysyy. Joten yritä ottaa sellanen asenne, että elät vain tätä hetkeä etkä mieti tulevaa. Tiedän, että on vaikeaa. Mutta kun se asia ei sinun käsissä ole, niin yritä vaikka unohtaa koko raskaus tai jotain.

En mä tiiä oliko tästä nyt apua :ashamed: Mutta kuitenkin :hug:

 

[Shamandalie]

Kertokaa miten te olette selvinneet.. olen nyt siis raskaana, jopa rv5+0 kai menossa. Mulla oli keskenmeno alkuvuodesta rv 8, joka selvisi vasta ekassa neuvolassa rv 11. Just se kauhistuttaa edelleen, että en huomannu mitään muutosta, raskausoireet oli yhtä vahvoina sikiön oltua kolme viikkoa jo kuolleena.
Nyt sitten pelkään koko ajan saman tapahtuvan uudelleen. Ja totisesti odottavan aika on pitkä! Haluaisin tän alun jättää väliin ja päästä ns. turvallisemmille vesille raskauden suhteen.
Tiedän, että en voi itse vaikuttaa asiaan, mutta jotakin helpotusta tähän pelkoon kaipaisin.

Miten selvitty? Pelkäämällä joka päivä ja kauhulla odottaen tulevaa.

Meillä todettiin km rv 12+4 ultrassa, sikiö ollut kuolleena parisen viikkoa. Oireet oli ennallaan eikä vuotoa. Kova isku takaraivoon...

Nyt uutta raskautta eletään 13+ viikolla, ultrassa kaikki ok ja vähän mieli helpottunut. Varhaisultrassa käytiin ja se auttoi hetkeksi. 12+4 oli np, johon mennessä pelkäsin, odotusaulassa itkin kun pelkäsin mitä näkyy. Mulla ei auttanut muiden sanomiset että kyllä kaikki hyvin on, ja että niin ei kahta kertaa peräkkäin vain voi käydä. Kyllä se siitä päivä kerrallaan, vaikkakin varmaan pelon kanssa...

Itse en uskaltanut alkuun luottaa että raskaus menisi loppuun saakka, nyt välillä jo tuntuu että niin ehkä saattaisikin käydä...

Voimia, ja toivotaan parasta... :hug: