Huolettaa, ahdistaa ja säälittää miehen lapset

Perheemme on uusperhe, johon kuuluu yhteinen lapsemme ja kaksi miehen isompaa kouluikäistä alle 10 v lasta. Lapset asuvat nyt kouluikäisinä äitinsä luona. Äiti on ollut uusissa naimisissa, josta on myös pieni lapsi. Nyt sitten äidille tuli ylittäen ero. Lapset olivat äitinsä kanssa turvakodissa ja myös meillä. Nyt äitinsä on muuttanut jo omaan asuntoon erilleen ex-miehestään. Muutama viikko sitten paljastui, että isojen lasten äidillä onkin jo uusi miesystävä. Itseasiassa lapset kertoivat miehen olleen kuvioissa jo naisen asuessa vielä ex-miehensä kanssa. Eli siis ero ja uusi suhde lapsille tutuksi kuukauden sisällä.

Nyt lasten äiti on esittänyt toiveensa miehelleni, että tämä hieman keskustelisi lasten kanssa käyttäytymisestä jne. Lapset eivät tottele kuulema mitään eivätkä osaa käyttäytyä. Ei varmaan osaakkaan tuollaisen ihmissuhderyöpytyksen jälkeen. Kuka lapsi voi olla oirehtimatta kun suhteet muuttuu, asuinpaikka muuttuu taas. Minä olen niin huolissani noista lapsista kun he kuitenkin ovat olleet elämässäni jo useamman vuoden ja jopa asuneetkin yhteisessä taloudessa. Mitä noista lapsista tulee kun he saavat vapaasti kulkea kaupungilla (uimahallissa, nuorisotiloilla, kirjastossa jne.). Toivoisin melkein, että jokin ammatti-ihminen huomaisi nuo kaksi keskenään liikkuvaa lasta ja tekisi ilmoituksen sosiaalitoimistoon. Tällainen on vain heppoinen peruste tarkastamaan lasten kotiolot. Äiti ei siis ole juoppo, narkkari eikä mielenterveysongelmainen - äiti vain on todella impulsiivinen ja tekee nopeita ratkaisua elämässään.

Mehän emme tiedä, mikä tilanne on oikeasti siellä lasten kotona kun he asuvat eri paikkakunnalla kuin me. Minun elämänarvot ovat niin erilaiset kuin tämän miehen ex-vaimon ja en voi ymmärtää tuollaista oman navan tuijottelua. Lapset kulkevat rikkinäisissä vaatteissa, pienissä kengissä jne. Joka kerta kun lapset tulevat meille, joudumme ostamaan jotain vaatetta lapsille.

 

Yleensähän lapset testaavat uusia kumppaneita. Minunkin mieheni lapset käyttäytyivät alussa tosi huonosti sekä minua, että äitinsä uutta miesystävää kohtaan. Äitiään eivät myöskään totelleet, kun olivat jatkuvaan huutamiseen niin tottuneita. Isä piti lapsille puhuttelun, ja ainakin minua kohtaan käytös muuttui.

 

ei miehesi haluasisi lapsia sinne teille ihan pysyvästi ja kävisivät vain äitinsä luona, mutta oikea kodin turva teillä?

 

Siis kyllä mies on jutellut asiasta ex-rouvansa kanssa ja tämä sanoi vain, että sitten kun lapset voivat itse päättää. Nainen on siis taloudellisesti erittäin riippuvainen lasten elareista (kolmen lapsen) ja lapsilisistä. Tappelemaan ei mies halua alkaa, kun nainen on kuitenkin pääsääntöisesti järjeltään ihan ok ja vaikuttaa erittäin fiksulta ulkopuolisten silmin. Katsotaan, mihin tämä menee. Taas lapsia nähdessä tuntui niin pahalta kun pienempi lapsista kyyhötti pitkään kanalossa eikä juuri sanaakaan sanonut. Nautti vain silittelystä. On muuttunut niin sisäänpäinkääntyneeksi, ei naura, ei itke, ei ikävöi, on vain.

Mieskin ärsyttää kun on niin ex-rouvansa alakynnessä. Tai pelkää häntä kun uhkailee sitten lasten kustannuksella (tapaamisten kieltäminen jne.). Nyt kuitenkin mieheni on pikkaisen saanut "särmää" itseenä ja kovisteleekin naista. Siitä syntyy sitten hirmuinen riita ja nainen haukkuu sitten minutkin ilman syytä (itse en viitsi näihin haukkumisiin lähteä mukaan).

 

................jos tekisitte lastensuojeluilmoutuksen. Jos riittää rahkeet tehdä se nimellisenä, jos ei niin nimettömänä. Että sosiaalipuolen tädit kävisi tarkastamassa millaista siellä kotona on ja jututtamassa lapsia, että miten he itse kokevat. Ulkopuolinenhan on kuitenkin sillä tavalla puolueeton, ja lapsen kannalta neutraali kohde kertoa asiat.

 

Olipa melkein kuin meidän perheen elämästä tuo ap:n kirjoitus.
Meilläkin lapset ovat saaneet kärsiä äitinsä yllättävistä ja oudoistakin ratkaisuista..Milloin muutettu uuden miesystävän perässä minnekkin paikkakunnalle ja sitten eron tultua taas jonnekkin muualle välittämättä lasten milipiteestä ja siitä kuinka usein koulua/hoitopaikkaa on joudutta vaihtamaan.
Lapset meillä kertoneet kuinka ikävää vaihtaa koulua ja on ollut kiusaamista ym. ikävää.Meillä ollut myös älytön huoli siitä kun lapset ovat saaneet jo TODELLA pieninä olla myöhään perjantaisin ulkona ym.ym.
Joskus myös uimassakin keskenään ja toinen meinasi hukkuakkin.
Miehelläni ja exällä ovat huonot välit ja mieheni on myös ollut "nahjus", koska Ei jaksaisi tapella exän kanssa joka osaa tehdä halutessaan kaikkien elämästä #&%?$!*ä.
Meilläkin kyseessä on kouluja käynyt ja sivullitsen silmissä ihan fiksunkin oloinen ihminen(paitsi humalassa)...Mutta kumma homma et fiksuistakin ihmisistä tulee joissakin elämäntilanteissa niin kovin tyhmiä ja sokeitakin.Jopa oman lapsen etu unohtuu kun ajatellaan vaan omaa parasta.