Rakkauteen ja parisuhteeseen, ainakin meillä, kuuluu sellainen suhteen sisälle rakennettu asenne, että puoliso on minun silmissäni kaunis ja minä olen hänelle kaunis ja ihana.
Tiedän hehkuvani mieheni mielestä näinä viimeisinä raskausviikkoinakin mieletöntä aikuisen, odottavan naisen kauneutta ilman ripsiväriä ja huulipunia, kuulen sen hänen äänestään, näen hänen silmistään ja hän sanoo sen ääneenkin, kun hän katsoo vielä aikaisempaa uhkeampia rintojani ja vielä hetken yhä pyöreämpää vatsaa, joka liikehtii vauvan potkujen mukaan.
Samalla tavalla hän on katsonut viimeiset vuodet korkeita korkojani, puolihuolimatonta nutturakampaustani ja hameen helman liikkeitä, pitäen niitä ihastuttavina lähinnä siitä syystä koska ne liittyvät minuun.
Toisaalta tiedän, että minusta, ja samoin miehestäni, on tarpeellista pukeutua sillä tavalla, että pidämme itse omaa tapaamme meille sopivana. Myös se, että huolehtii joistakin perusasioita omassa ulkonäössä on osa ihan perusolemista, joka olisi meissä ilman että olisimme yhdessäkään.
Piika-äiti
