Huoh

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27880114]Sen jälkeen, kun mies sanoo ettei enää rakasta?? Ja siis MIKSI?!

Oudolta ja todella lapselliselta kuulostaa koko mies. Ja oudolta kuulostaa tilanne, että äiti yksin hoitaa kaikki yöt lapsen valvoessa.[/QUOTE]

Mies tekee pitkää päivää joten ymmärrän ettei aina jaksa valvoa (tosin kummasti TVtä jaksaa katsoa aamuyöhön...), mutta olisi kiva edes joskus saada apua. Syksyllä oltiin reissussa ja yks päivä sanoin miehelle 11sta että eikö se vois jo nousta niin mies alkoi raivoamaan että eikö ees lomalla saa nukkua... Niin koskas se mun lomani sitten on...?

 

["aloittaja"]

Mun mielestä vauva-aikana ei pitäisi erota, koska se on niin iso muutos parisuhteessa ja molemmat ovat väsyneitä ja tarvitsevat aikaa sopeutua perhe-elämään jne.

Mutta jos miestä ei yhtään kiinnosta sun hyvinvointi tai teidän parisuhteen hyvinvointi, niin kuka nyt sellaista jaksaa. Yksin on hankala lähteä selvittämään ongelmia, mitkä koskee molempia osapuolia. Lisäksi sun viesteistä saa kuvan, ettei mies juurikaan hoida lastaan, syyttelee sua ongelmista ja häipyy ryyppämään, jos et käyttäydy niinkuin hän haluaisi. Ehkä hän ei tosiaan rakasta sua niinkuin sanoikin ja kannattaisi teidän miettiä onko suhteenne tullut tiensä päähän.

Tätä mä oon itkenyt monet kerrat, en halua että poikamme joutuu kasvamaan ilman "kunnollista" perhettä . Miehen vanhemmat erosi kun mies oli pieni ja hän ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa (lähinnä vihaa isäänsä). En ymmärrä, miksi mies haluaa tehdä saman omalle pojalleen...

Mies aina sanoo, että ei ymmärrä miten saan täällä päivisin mitään tehtyä kun hän on aina ihan pulassa jos on pojan kaa kaksin eikä syömäänkään kerkiä. Silti on sitä mieltä, että mulla on päivät aikaa nukkua, joten ei haittaa vaikka valvoisin öisin. Valittaa myös kun meen niin aikaisin (22-23) nukkumaan, pakko mun on mennä kun vauva herää aamulla 6-7 aikaan ja lisäksi yöllä herää 1-2 kertaa.

Mies lähtee onneksi reissuun pian joten saadaan aikaa erillämme. En todellakaan halua erota, ja pääosin meillä menee ihan hyvin, mutta ärsyttää kun mies ei suostu mistään puhumaan. Ongelmat pitäis vaan lakasta maton alle jajatkaa elämää.

 

["heluna"]

[QUOTE="aloittaja";27880361]Tätä mä oon itkenyt monet kerrat, en halua että poikamme joutuu kasvamaan ilman "kunnollista" perhettä . Miehen vanhemmat erosi kun mies oli pieni ja hän ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa (lähinnä vihaa isäänsä). En ymmärrä, miksi mies haluaa tehdä saman omalle pojalleen...

Mies aina sanoo, että ei ymmärrä miten saan täällä päivisin mitään tehtyä kun hän on aina ihan pulassa jos on pojan kaa kaksin eikä syömäänkään kerkiä. Silti on sitä mieltä, että mulla on päivät aikaa nukkua, joten ei haittaa vaikka valvoisin öisin. Valittaa myös kun meen niin aikaisin (22-23) nukkumaan, pakko mun on mennä kun vauva herää aamulla 6-7 aikaan ja lisäksi yöllä herää 1-2 kertaa.

Mies lähtee onneksi reissuun pian joten saadaan aikaa erillämme. En todellakaan halua erota, ja pääosin meillä menee ihan hyvin, mutta ärsyttää kun mies ei suostu mistään puhumaan. Ongelmat pitäis vaan lakasta maton alle jajatkaa elämää.[/QUOTE]

siis sun kirjoituksissa on kyllä niin paljon samaa ku mitä mitä itellä oli ajatukset kun olin mieheni kanssa yhdessä, meilläkin olis vaan ongelmat pitänyt lakaista maton alle! eikä mies suostunut puhumaan. hän on myös kokenut vanhempiensa avioeron ja otti sen tosi rankasti ja nyt on omalle lapselleen tehnyt saman kuin hänen isä hänelle(kärsi tästä vielä aikuisenakin).


senverta olen saanut selville keskusteltani traumaterapeutin kanssa ja sen vähän mitä mieheltä oon saanut irti, että nuo kiintymyssuhteet vaikuttaa todellakin myös parisuhteeseen ja aikuisena siihen miten kokee asiat;tietynlaiset tilanteet saattaa "värjääntyä" vahvastikkin menneen kautta(traumaterapeutin suusta).

mieheni taas sanoi eromme jälkeen että hän ei uskaltanut puhua kun pelkäsi että suutun(mitä minä pidin ensin todella lapsellisena. mutta tajusin tuon terapeutin kanssa keskusteltuani että tämä saattaa juontaa juurensa miehen lapsuuden kotiin ja noihin eroaikoihin).

ärsyttävintä tässä on se että mies ei näe ollenkaan että hän on omalla toiminnallaan ajanut suhdettamme huonommaksi, että toisenlaisilla valinnoilla olisi seurauksetkin olleet toiset! mä olin vaan kamala akka joka nalkutti ja määräili. todellisuudessa miehen puhumattomuus vaikutti aika moneen asiaan. mutta periaatteessa se ei ollut hänen vika.

minua harmittaa kun en hakeutunut periterapiaan yhdessä ollessamme,se olisi luultavasti pelastanut tämän liiton ja lapsille perheen!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="heluna";27880427]siis sun kirjoituksissa on kyllä niin paljon samaa ku mitä mitä itellä oli ajatukset kun olin mieheni kanssa yhdessä, meilläkin olis vaan ongelmat pitänyt lakaista maton alle! eikä mies suostunut puhumaan. hän on myös kokenut vanhempiensa avioeron ja otti sen tosi rankasti ja nyt on omalle lapselleen tehnyt saman kuin hänen isä hänelle(kärsi tästä vielä aikuisenakin).


senverta olen saanut selville keskusteltani traumaterapeutin kanssa ja sen vähän mitä mieheltä oon saanut irti, että nuo kiintymyssuhteet vaikuttaa todellakin myös parisuhteeseen ja aikuisena siihen miten kokee asiat;tietynlaiset tilanteet saattaa "värjääntyä" vahvastikkin menneen kautta(traumaterapeutin suusta).

mieheni taas sanoi eromme jälkeen että hän ei uskaltanut puhua kun pelkäsi että suutun(mitä minä pidin ensin todella lapsellisena. mutta tajusin tuon terapeutin kanssa keskusteltuani että tämä saattaa juontaa juurensa miehen lapsuuden kotiin ja noihin eroaikoihin).

ärsyttävintä tässä on se että mies ei näe ollenkaan että hän on omalla toiminnallaan ajanut suhdettamme huonommaksi, että toisenlaisilla valinnoilla olisi seurauksetkin olleet toiset! mä olin vaan kamala akka joka nalkutti ja määräili. todellisuudessa miehen puhumattomuus vaikutti aika moneen asiaan. mutta periaatteessa se ei ollut hänen vika.

minua harmittaa kun en hakeutunut periterapiaan yhdessä ollessamme,se olisi luultavasti pelastanut tämän liiton ja lapsille perheen![/QUOTE]

Musta kans tuntuu, että mies ei oo saanut parisuhteen mallia eikä osaa sen takia suhteen ongelmista puhua. Aina hokee kuinka ei halua pojalleen samanlaista lapsuutta, mutta silti toimii isänsä tavoin. Esim aamuisin mielummin nukkuu kuin leikkisi pojan kaa (vaikka aamut usein ainoa hetki kun näkee poikaa...). Oon monet kerrat huomauttanut että pian poika on sen ikäinen, että ymmärtää asioita ja varmasti ihmettelee miksei isä halua hänen kanssaan leikkiä.

En enää tiedä millä saisin miehen tajuamaan. Hän on sitä mieltä että kaikesta puhun vaan itseni takia, eikä usko että ajattelen pojan parasta (esim
sen takia haluaisin miehen heräävän meidän kaa samaan aikaan että pääsisin itse helpommalla).

Oon kirjoittanut kirjeitä, tekstiviestejä, puhunut mutta aina lopputulos on sama...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="aloittaja";27880486]Musta kans tuntuu, että mies ei oo saanut parisuhteen mallia eikä osaa sen takia suhteen ongelmista puhua. Aina hokee kuinka ei halua pojalleen samanlaista lapsuutta, mutta silti toimii isänsä tavoin. Esim aamuisin mielummin nukkuu kuin leikkisi pojan kaa (vaikka aamut usein ainoa hetki kun näkee poikaa...). Oon monet kerrat huomauttanut että pian poika on sen ikäinen, että ymmärtää asioita ja varmasti ihmettelee miksei isä halua hänen kanssaan leikkiä.

En enää tiedä millä saisin miehen tajuamaan. Hän on sitä mieltä että kaikesta puhun vaan itseni takia, eikä usko että ajattelen pojan parasta (esim
sen takia haluaisin miehen heräävän meidän kaa samaan aikaan että pääsisin itse helpommalla).

Oon kirjoittanut kirjeitä, tekstiviestejä, puhunut mutta aina lopputulos on sama...[/QUOTE]

Nyt tajusin, että miehen kaverisuhteetkin on vähän mitä on... Välillä esim on katkaissut välit johonkin ja yhtäkkiä ovatkin taas kavereita. On lainannut kavereilleen rahaa joita ne ei palauta (kyse isoista summista) ja tämä miehelle ok. Yksi kaveri on ollut miehelläni töissä kahteen kertaan, molemmilla kerroilla varastanut mutta taas kerran mies antanut anteeksi. Ei oikein tunnu uskaltavan sanoa kavereille ei, vaan menee kiltisti perässä.

 

["mies"]

Kummallista käyttäytymistä mieheltä.. Alkaa nyt keuhkoamaan jos oma lapsi tulee nukkumaan vierelle?? Ei voi ymmärtää..