R
Riita miehen kanssa...
Vieras
Meillä on 7kk ikäinen vauva joka nukkuu yleensä hyvin, mutta välillä (kuten viime yönä) herää aamuyöstä eikä nukahda takaisin. No viime yönä päätin sitten ottaa vauvan meidän sänkyyn jotta saisin torkuttua sen valvoessa. Vauva alkoi itkemään kun laskin sen sängylle ja mies havahtui ja alkoi sitä hyssytteleen. Mä sit nostin vauvan syliin ja se rauhoittui ja laitoin takaisin sänkyyn. Itki siis alle minuutin.
Mies kysyi hieman äkäisenä että minkä takia tuon vauvan hänen viereensä. Vastasin että se ei nukahtanut ja mua väsyttää, ja että pitäiskö mun istua vauvan sängyn vieressä se pari tuntia kunnes nukahtaa. Mies jatkoi kiukutteluaan ja sanoin että kello on neljä yöllä ja mä en todellakaan jaksa alkaa asiasta tappeleen. Mies sit lähti kiroillen olkkariin nukkumaan.
Aamulla sit kysyin mieheltä että onko valmis pyytämään yöllistä käytöstään anteeksi, johon mies sanoi että mun pitäis pyytää anteeksi kun oon yöllä mököttänyt ja valittanut kuinka joudun hoitaan kaikki yöt yksin, ja tosiaan en mitään semmoista ole sanonut :O No siitä sit syntyi riita, kun mies alkoi tosiaan syyttään täysin mua ja hän ei muka ollut tehnyt/sanonut mitään väärää. Väittää myös että minä aloitin sanailun, vaikka en ollut sanaakaan sanonut ennen kuin hän alkoi tivaamaan miksi tuon vauvan hänen viereensä.
Mies sit lähti töihin ja hetken päästä siitä puhuttiin puhelimessa. Käytiin tilannetta läpi ja sanoin että ehkä molemmat on ymmärtänyt toisen sanat väärin. No mies nyt kuitenkin edelleen jossain määrin syyttää mua eikä suostu pyytään anteeksi vaikka mä olin valmis tekeen sovinnon. Kuulemma ei myöskään tällä hetkellä rakasta mua.
Oonko mä nyt ihan hullu ämmä, jos oon sitä mieltä että syy ei ainakaan täysin ollut mussa? Ja eniten mua ärsyttää tässä se, että riidellään vauvan kuullen. Siitä tulee mulle aina hirveä fiilis ja nytkin itkin sit jälkikäteen sen takia :/
Mies kysyi hieman äkäisenä että minkä takia tuon vauvan hänen viereensä. Vastasin että se ei nukahtanut ja mua väsyttää, ja että pitäiskö mun istua vauvan sängyn vieressä se pari tuntia kunnes nukahtaa. Mies jatkoi kiukutteluaan ja sanoin että kello on neljä yöllä ja mä en todellakaan jaksa alkaa asiasta tappeleen. Mies sit lähti kiroillen olkkariin nukkumaan.
Aamulla sit kysyin mieheltä että onko valmis pyytämään yöllistä käytöstään anteeksi, johon mies sanoi että mun pitäis pyytää anteeksi kun oon yöllä mököttänyt ja valittanut kuinka joudun hoitaan kaikki yöt yksin, ja tosiaan en mitään semmoista ole sanonut :O No siitä sit syntyi riita, kun mies alkoi tosiaan syyttään täysin mua ja hän ei muka ollut tehnyt/sanonut mitään väärää. Väittää myös että minä aloitin sanailun, vaikka en ollut sanaakaan sanonut ennen kuin hän alkoi tivaamaan miksi tuon vauvan hänen viereensä.
Mies sit lähti töihin ja hetken päästä siitä puhuttiin puhelimessa. Käytiin tilannetta läpi ja sanoin että ehkä molemmat on ymmärtänyt toisen sanat väärin. No mies nyt kuitenkin edelleen jossain määrin syyttää mua eikä suostu pyytään anteeksi vaikka mä olin valmis tekeen sovinnon. Kuulemma ei myöskään tällä hetkellä rakasta mua.
Oonko mä nyt ihan hullu ämmä, jos oon sitä mieltä että syy ei ainakaan täysin ollut mussa? Ja eniten mua ärsyttää tässä se, että riidellään vauvan kuullen. Siitä tulee mulle aina hirveä fiilis ja nytkin itkin sit jälkikäteen sen takia :/