Huoh, toivottavasti minusta tulee vähän fiksumpi vanhempi lapselleni

["Riina"]

Taas eiliseltä ja tältä päivältä kokemuksia jotka saivat ajattelemaan, että toivottavasti osaan alkaa opettaa lastani pienestä asti huomioimaan myös muita.

Tänään oltiin ruokakaupan kassalla ja edelläni oli nainen noin 3-4 vuotiaan lapsen kanssa. Lapsi istui siinä mihin yleensä laitetaan kassi pakkaamisen ajaksi ja naisen kassi mihin pakkasi oli myös siinä tasolla eli minun piti pitää kassia kädessä ja nostella ostokset kädessä olevaan kassiin ennen kun sain pakattua sen verran, että kassi mahtui liukuhihnalle. Poika otti kokoajan minun ostoksia ja kysyi onko tämä meidän ja äiti vastasi joka kerta "ei se on tuon vieressä pakkaavan tädin" eli huomasi kyllä kun pakkasin ostoksia kädessä olevaan kassiin mutta ei viitsinyt pyytää lastaan alas tasolta tai neuvonut, että toisella puolella on meidän ostokset. Tosin äiti itsekin oli jättänyt ostoskärryt niin, että jouduin tuuppimaan ne vaunuilla kauemmaksi, että mahduin pakkaamaan.

Eilen taas neuvolassa oli äiti kahden lapsen kanssa. Olivat käyneet jo vastaanotolla mutta noin 3 v poika oli halunnut jäädä leikkimään suht isoilla muovisilla autoilla odotustilaan. Leikkiminen oli sitä, että lapsi tuuppasi autot vuorotellen pöydältä lattialle ja huusi "njuuu". Koska autoista osa oli kuorma-autoja meteli oli aika kova kun ne tuupattiin pöytää pitkin kovaa jolloin lensivät lattialle pöydän toiselta puolelta. Autoja oli noin viisi ja lapsi keräsi aina kaikki autot ja taas sama leikki alusta. Äidillä oli sylissään pieni ehkä noin 2 kk lapsi joka oli tyytymätön ja lopulta alkoi itkeä kovaa. Äiti koitti kokoajan hiljaisella äänellä "tules nyt niin lähdetään kun veikalla on varmaan jo nälkä ja väsy" "viellä kerran ja sitten mennään", lapsi ei ollut kuullakseenkaan vaan jatkoi leikkiä ja pienen vauvan itku vain koveni äidin odottaessa, että isompi sisarus malttaa lopettaa leikkinsä. Tätä jatkui koko 20 min kun odotimme vuoroa yhtäaikaa. Ihme kyllä autot taisivat säilyä ehjinä tästä leikistä huolimatta. Olivat sillä aikaa lähteneet kun me olimme vastaanottohuoneessa.

En tiedä voihan vain olla, että nämä äidit olivat väsyneitä ja en tiedä mitä oli aikaisemmin tapahtunut mutta silti pisti miettimään miksei lapsia voinut neuvoa miten käyttäydytään tai komentaa jos ei kehoituksella tottele. Vai onko tällainen köytös ihan sallittavaa tuon ikäisiltä ja sen takia ei viitsitä edes kertoa miten kuuluisi tehdä ensimmäisessä tapauksessa tai toisessa sanoa, että nyt mennään.

 

[hymyilyttää]

Katotaanko asiaa uusiksi sitten kun sä oot tulossa väsyneenä töistä kaupan kautta kotiin sen 3-4 v:n kanssa ja päässä jumittaa sekä työasiat että kotiasiat...

 

["vieras"]

Katotaanko asiaa uusiksi sitten kun sä oot tulossa väsyneenä töistä kaupan kautta kotiin sen 3-4 v:n kanssa ja päässä jumittaa sekä työasiat että kotiasiat...

Miten se väsymys liittyy siihen lapsen kasvatukseen? Esim. tuo neuvola tapaus nyt vaan on tulosta vapaasta kasvatuksesta, jossa lapsi päättää milloin lähdetään. Meillä ei toimita näin. t. 4v:n äiti

 

["vieras"]

Minäkin päätin, että olen aina jämäkkä, johdonmukainen ja opetan lapseni tavoille. Mutta lapseni ei ole koira eikä se tie ole yksisuuntainen Tottelevaisuus sanan pelkistetyssä merkityksessä ei ole hyve vaan aivottomuutta, joten jos haluaa kasvattaa lapsestaan ajattelevan, empaattisen ja ympäristöään huomioivan yksilön, on parasta hyväksyä, että 3-4-vuotiaana tuo projekti on totaalisen vaiheessa. Erittäin vaiheessa.

 

["Riina"]

Siksi kirjoitinkin, että en tiedä vaikka olivat väsyneitä ja silloin ei kyllä itselläkään järki aina juokse eikä jaksa kaikkea Jännityksellä siis odotan miten itse jaksaa mutta nyt on vielä hyvä ihmetellä

 

[-]

Täällä yksi kolmen lapsen äiti, lapset 1,3 ja 5-vuotiaat ja minä ainakin olisin noissa tilanteissa käyttäytynyt toisella tavalla, vaikka olisin ollut väsynytkin. Eli komentanut lapsen sinun tieltäsi pois kaupassa enkä olisi antanut kosketella sinun tavaroitasi, olisin tosiaankin sanonut, että ei saa koskea, ne ovat tuon tädin ostokset ja annetaan tilaa, että hänkin saa pakattua ostoksensa. Ja minun lapseni kyllä tottelevat. Samoin neuvolassa olisin jämäkästi sanonut lapselle, että ei saa leikkia noin, että tulee kauhea meteli ja toisekseen olisin komentanut, että no niin, nyt lähdetään kotiin ja silloin myös lähdetään kotiin. Mun lapset kyllä tottelee.

Jotenkin olen kanssa kiinnittänyt huomiota, että monet aikuiset eivät jotenkin osaa yhtään ottaa toisia ihmisiä huomioon missään eivätkä siis myöskään opettaa lapsilleen näitä asioita. Se on vaan että minä minä minä, nyt minä olen tässä, oma vika jos jotain häiritsee jne. Kyllä minä otan muutkin huomioon vaikka olisinkin väsynyt, ja usein kyllä olenkin, silloin minä vasta jämäkästi lapsille sanonkin, että nyt mennään tai että nyt ollaan kunnolla. Ja juu, käyn yksin noiden kolmen lapsen kanssa kaupassa ja meillä reissut menee hyvin ja on mukavaa.

 

[TriplaIsä]

Katotaanko asiaa uusiksi sitten kun sä oot tulossa väsyneenä töistä kaupan kautta kotiin sen 3-4 v:n kanssa ja päässä jumittaa sekä työasiat että kotiasiat...

Ai? En mulla vaan koskaan jumita niin paljoa ettenkö osaisi pyytää lapsiani olemaan näpelöimättä muiden tavaroita.
Se kassan päädyssä oleva pakkaustaso EI ole lapsia varten.

 

[jljlhkh]

Olisin opastanut sitä kaupassa tönkivää lasta vielä erikseen, että "ne sillä puolella on teidän ja tämän palkin toisella puolella on minun tavarat".

 

[hymyilyttää]

Täällä yksi kolmen lapsen äiti, lapset 1,3 ja 5-vuotiaat ja minä ainakin olisin noissa tilanteissa käyttäytynyt toisella tavalla, vaikka olisin ollut väsynytkin. Eli komentanut lapsen sinun tieltäsi pois kaupassa enkä olisi antanut kosketella sinun tavaroitasi, olisin tosiaankin sanonut, että ei saa koskea, ne ovat tuon tädin ostokset ja annetaan tilaa, että hänkin saa pakattua ostoksensa. Ja minun lapseni kyllä tottelevat. Samoin neuvolassa olisin jämäkästi sanonut lapselle, että ei saa leikkia noin, että tulee kauhea meteli ja toisekseen olisin komentanut, että no niin, nyt lähdetään kotiin ja silloin myös lähdetään kotiin. Mun lapset kyllä tottelee.

Jotenkin olen kanssa kiinnittänyt huomiota, että monet aikuiset eivät jotenkin osaa yhtään ottaa toisia ihmisiä huomioon missään eivätkä siis myöskään opettaa lapsilleen näitä asioita. Se on vaan että minä minä minä, nyt minä olen tässä, oma vika jos jotain häiritsee jne. Kyllä minä otan muutkin huomioon vaikka olisinkin väsynyt, ja usein kyllä olenkin, silloin minä vasta jämäkästi lapsille sanonkin, että nyt mennään tai että nyt ollaan kunnolla. Ja juu, käyn yksin noiden kolmen lapsen kanssa kaupassa ja meillä reissut menee hyvin ja on mukavaa.

Joo mäkin voin sanoa että molemmissa tilanteissa toivottavasti ja yleensä olisin toiminut toisin. Mutta välillä sitä yllättää itsensä vaan jumittamassa eikä tule oikeesti edes huomanneeks mitä siinä ympärillä tapahtuu. Ja kun venyttää sitä hetkeä ennenkuin ottaa sen vastaantaistelevan 3 v. kainaloon kun se ei lopeta projektiaan ennenkuin väkisin tilanteesta irrottamalla. Että noita yksittäisiä hetkiä voi olla kai kaikilla, kun ei jaksa olla skarppi ja jämpti ja korrekti kaikkia osapuolia kohtaan? Vai oonks mä ainoo...

 

[leijona-76]

Katotaanko asiaa uusiksi sitten kun sä oot tulossa väsyneenä töistä kaupan kautta kotiin sen 3-4 v:n kanssa ja päässä jumittaa sekä työasiat että kotiasiat...

mitämitä? tuttutilanne ja silti laps ei oo pomo. Ei se työpäivä ja väsy estä. En alkanu maanitella vaan homma oli kuten aikunen sanoi. En mäkän ymmärrä näitä jotka maanittelee ja maanittelee ja kersa vie 5-0

 

["vieras"]

Täällä yksi kolmen lapsen äiti, lapset 1,3 ja 5-vuotiaat ja minä ainakin olisin noissa tilanteissa käyttäytynyt toisella tavalla, vaikka olisin ollut väsynytkin. Eli komentanut lapsen sinun tieltäsi pois kaupassa enkä olisi antanut kosketella sinun tavaroitasi, olisin tosiaankin sanonut, että ei saa koskea, ne ovat tuon tädin ostokset ja annetaan tilaa, että hänkin saa pakattua ostoksensa. Ja minun lapseni kyllä tottelevat. Samoin neuvolassa olisin jämäkästi sanonut lapselle, että ei saa leikkia noin, että tulee kauhea meteli ja toisekseen olisin komentanut, että no niin, nyt lähdetään kotiin ja silloin myös lähdetään kotiin. Mun lapset kyllä tottelee.

Jotenkin olen kanssa kiinnittänyt huomiota, että monet aikuiset eivät jotenkin osaa yhtään ottaa toisia ihmisiä huomioon missään eivätkä siis myöskään opettaa lapsilleen näitä asioita. Se on vaan että minä minä minä, nyt minä olen tässä, oma vika jos jotain häiritsee jne. Kyllä minä otan muutkin huomioon vaikka olisinkin väsynyt, ja usein kyllä olenkin, silloin minä vasta jämäkästi lapsille sanonkin, että nyt mennään tai että nyt ollaan kunnolla. Ja juu, käyn yksin noiden kolmen lapsen kanssa kaupassa ja meillä reissut menee hyvin ja on mukavaa.

Kannatan ehdottomasti ympäristön huomioimista, enkä todellakaan tiedä minkä tason nero ja pioneeri olet lastenkasvatuksessa. Mutta aina kun luen näitä "minä komennan ja lapset tottelee" viestejä, niin tulee mieleen, että huomioidaanko lasta. En tarkoita, että pitäisi saada olla tiellä, ronklata toisten omaisuutta, rikkoa neuvolan tavaroita tai estää pikkuveikkaa pääsemästä syömään! Mutta "komentaminen" on aika arveluttava keino kasvattaa empaattisia ihmisiä.

En kannata vapaasta kasvatusta enkä sitä että lapset saisivat "lapseutensa" nimissä jyrätä muiden kanssaeläjien oikeuksia, mutta ihminen, joka tottelee aukottomasti ja kyseenalaistamatta, on kyllä melko nujerrettu, ikään katsomatta. Näillä ihmisillä saatiin esimerkiksi keskitysleirit pystyyn. Tehdään miten käsketään.

Tämä nyt on käsitesaivartelua. Ehkä tarkoitit samaa mitä minä kun puhun ohjaamisesta, kertomisesta, neuvomisesta tai tarvittaessa rajoittamisesta Hienoa, että lapsesi osaavat toimia sosiaalisissa tilanteissa ja arki sujuu!

 

[hymyilyttää]

mitämitä? tuttutilanne ja silti laps ei oo pomo. Ei se työpäivä ja väsy estä. En alkanu maanitella vaan homma oli kuten aikunen sanoi. En mäkän ymmärrä näitä jotka maanittelee ja maanittelee ja kersa vie 5-0

No en mäkään mielestäni anna lapsen viedä 5-0 mutta yleensä eka pyydän muutaman kerran kiltisti ja sit kakara kainaloon huutavana ja menoks jos ei tottele. Sitä kato elää toivossa että JOS se vaikka lähtiskin mukaan kiltisti kun pari kertaa pyytää, ja toisinaan lähteekin.

En kannata sitä "kun minä komennan niin johan tottelevat"-autoritääristä kasvatustakaan, mutta en mitään vapaata kasvatusta. Siel keskilinjoilla...

 

["mammanen"]

Nythän on niin että jos julkisella paikalla laittaa lapsensa ojennukseen niin sitten saa pelätä vähintäänkin lastensuojeluviranomaisten yhteydenottoa.

Vuonna kuokka ja kirves esikoisemme tuuppi kaupassa ostoskärryjä päin hyllyjä, kahdesti kielsin suusanallisesti ja sitten, kun peli vaan jatkui, nappasin tenavan ja pidin tiukan puhuttelun...melkoisen moni katsoi lasta kovin säälivästi kun äiti siinä mesusi että "anna olla nyt viimeinen kerta kun temppuilet tai vien sut autoon odottamaan enkä toista kertaa ota koko kauppareissulle mukaan"

Nyt jos tekisin saman tuollaiselle kolmivuotiaalle niin varmasti joku soittaisi ammatti-ihmisille lapsen kaltoinkohtelusta.

Äidit eivät yksinkertaisesti uskalla laittaa tenavia kuriin julkisesti kun pelkäävät saavansa huonon äidin leiman. Ja lapset tietävät tämän, ovat kovin nopeita oppimaan kuinka eri tilanteissa saavat toimia...