O
"odottaja"
Vieras
äitini on nyt loppumetrieni (rv.39+2) aikana innostunut lähes päivittäin soittelemaan ja kyselemään vointiani.
Tänään sitten hän jälleen kyseli, että aionko synnyttää alateitse vai olenko päätynyt sektioon?
Sanoin, että yritän ensin normisti, mutta jos homma ei etene, niin sitten sektioon.
Äitinikin sanoi, että pidä sitten puolesi. Mutta kyllä sen tiedän, että ei ne turhaan ala ketään leikkaamaan.
Vaikka itsekin pelkään tajuttomasti mahd. tulevaa alatiesynnytystä ( ja kun sen tiedän, että se taas käynnistyksen myötä venyy taas monen päivän jutuksi ), niin silti olen sitä mieltä, että pakko se on vain alateitse punkea ulos.
Koska jos minut leikattaisiin ja kukaan ei kerkeäisi osastolla auttamaan minua vauvanhoidossa, niin pulassa olisin ja pahassa. Kun ei mies nyt voi olla koko päivää osastolla kanssani. Hänen on oltava lapsen kanssa täällä kotona.
Tänään sitten hän jälleen kyseli, että aionko synnyttää alateitse vai olenko päätynyt sektioon?
Sanoin, että yritän ensin normisti, mutta jos homma ei etene, niin sitten sektioon.
Äitinikin sanoi, että pidä sitten puolesi. Mutta kyllä sen tiedän, että ei ne turhaan ala ketään leikkaamaan.
Vaikka itsekin pelkään tajuttomasti mahd. tulevaa alatiesynnytystä ( ja kun sen tiedän, että se taas käynnistyksen myötä venyy taas monen päivän jutuksi ), niin silti olen sitä mieltä, että pakko se on vain alateitse punkea ulos.
Koska jos minut leikattaisiin ja kukaan ei kerkeäisi osastolla auttamaan minua vauvanhoidossa, niin pulassa olisin ja pahassa. Kun ei mies nyt voi olla koko päivää osastolla kanssani. Hänen on oltava lapsen kanssa täällä kotona.