Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Huhtikuun Hurmurit ~Huhtikuussa meidän kuu <3 <3 ~
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="ralliruutu, post: 29785636, member: 124944"]</p><p>No niin. Sairaalasta kotiuduttiin eilen ja ehkä nyt olisi hetki aikaa kirjoittaa synnytyskertomus. Yritän pitää sen lyhyenä, vaikka synnytys olikin pitkä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite30" alt=":whistle:" title="Viheltelee :whistle:" data-shortname=":whistle:" /></p><p></p><p>Tosiaan limatulppa alkoi irrota perjantaina 4.4. ja sitä vuosi lauantain ja sunnuntain ajan. Sunnuntaina lima alkoi olla hieman veristä. Kipeät supistukset alkoivat sunnuntai-iltana 6.4. klo 18.30 ja niitä tuli n. 10-15 minuutin välein. Klo 21.00 supistukset tihenivät ja niitä alkoi tulla 5-7 minuutin välein. Katselin televisiota miehen kanssa ja yritin selata nettiä seuraillen koko ajan supistusten välejä. Puoli kahdeltatoista yöllä soitin synnytyssaliin ja kysyin, milloin lähteä kohti sairaalaan ja sain ohjeeksi lähteä, kun en enää pärjää kotona kipuineni. Yritimme käydä miehen kanssa lepäämään, mutta varttia yli kahdentoista kivut olivat sitä luokkaa, että herätin juuri torkahtaneen miehen ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Matkalla kivut yltyivät poltoiksi ja kävellessäni ensiavun kautta synnytyssalia kohti minun oli pysähdyttävä huohottamaan paikalleni supistusten tullessa. Kun pääsimme osastolle, menimme heti synnytyssaliin. Turhautuminen oli lievä sana, kun kätilö totesi kohdunsuun olevan auki kahdelle sormelle ja kanavaa olevan jäljellä 1-2 cm. Kätilö kysyi, mitä kivunlievitystä haluan ja sanoin, että olen valmis kokeilemaan lähes kaikkea ja haluan myös epiduraalin. En tiedä, ymmärsikö kätilö niin, etten halua mitään kipulääkkeitä ennen epiduraalia vai mitä, mutta sain kitua salissa useamman tunnin ilman mitään kivunlievitystä. Joskus aamuyöllä kätilö tuli tuikkaamaan käsivarteeni jonkun oopium-johdannaiseen perustuvan kipulääkkeen, joka sai minut höpisemään ensin iloisesti puoli tuntia, mutta sitten vain voimaan pahoin: päässä pyöri todella pahasti.</p><p></p><p>Klo 7 kätilöiden työvuoro vaihtui ja seuraava kätilö olikin ihan eri maata, ihana ja ymmärtäväinen nainen, joka oli pitämässä synnytysvalmennusta, johon osallistuin viime vuoden puolella. Sain kätilöltä helpotusta alaselkään asetetusta TENS-laitteesta aina noin puolille päivin. Puolen päivän aikoihin pahoinvointini yltyi ja juoksin salin vessaan oksentamaan ulos kaiken, mitä olin syönyt ennen synnytyksen alkamista ja sen vähän, mitä olin syönyt sen aikana. </p><p></p><p>Olin auki vasta 5 cm ja supistukset tulivat voimakkaina. Kätilö suositteli epiduraalin laittamista tässä vaiheessa, joten saliin kutsuttiin lääkäri. Lääkäri yritti laittaa selkääni kanyylia epiduraalia varten, mutta ei saanut sitä laitettua useista yrityksistä huolimatta. Hän kokeili eri kohdista, tuikkaili lisää puuduttavaa ainetta ja pyysi paikalle lopulta toisen lääkärin. Toinen lääkäri yritti samaa. Minä makasin selkä kaarella salin sängyllä, supistukset tulivat valtavina aaltoina ilman kipulääkkeitä ja minä yritin vain pysyä paikallani, että lääkäri saisi epiduraalin laitettua. Lopulta lääkäri päätyi toteamaan laittavansa spinaalin ja kokeilevansa sitten epiduraalia. Spinaali rentoutti selkälihaksiani sen verran, että epiduraalin laitto onnistui lopulta - noin tunnin yrittämisen ja aika monen selässä olevan reiän jälkeen! Tässä vaiheessa olin ollut salissa jo 12 tuntia.</p><p></p><p>Spinaalin ja epiduraalin vaikutuksesta menin ihan tunnottomaksi. En voinut liikuttaa jalkojani, en tuntenut niitä. En tuntenut mitään rintojen alapuolelta ja pikkuhiljaa puudutus levisi myös käsiin ja kasvoihin. Lääkäri vaikutti hieman huolestuneelta, mutta onneksi puudutus alkoi kadota hiljalleen ylävartalosta. Joskin minä tulin entistä huonovointisemmaksi, päässäni pyöri, kasvoni menivät vitivalkoisiksi ja tuntui etten jaksa hengittää. Yhtäkkiä vain oksensin ja oksensin. Lapsivedet lorahtivat synnytyssalin sängylle spontaanisti lapsen potkun voimasta klo 12.30.</p><p></p><p>Neljän aikoihin iltapäivällä olin saanut nukuttua muutaman tunnin ajan (kiitos vahvan humalatilan kaltaisen olon), vaikka heräsin välillä supistuksiin, jotka tunsin voimakkaina epiduraalista huolimatta. Tässä vaiheessa kätilö (joka oli jo kolmas synnytykseni aikana) tarkasti aukioloni - edelleen vain 5 cm. Aloin itkeä lohduttomasti. Luulin, ettei synnytys lopu koskaan ja huoli vauvasta oli kova, kun en ollut saanut syötyä enkä juotua vaan olin vain oksentanut kaiken vatsani sisällön. Vauvan sykkeet olivat melko hitaat ja liikkeitä tuntui melko vähän. Oksensin vain lisää ja vointi alkoi olla todella heikko.</p><p></p><p>Puoli kuudelta illalla olin kuitenkin auki jo 8 cm ja tunsin todella voimakasta tarvetta ponnistaa. Kätilö antoi luvan ponnistaa kevyesti ja auttoi samalla kohdunsuun reunat vauvan pään yli. Kuuden maissa olin täysin auki ja sain alkaa ponnistaa. Ponnistin täydellä voimalla jokaisella supistuksella, joita tuli parin minuutin välein. Kätilö käski minut välillä puoli-istuvaan asentoon ja välillä kyljelleni. Minua alkoi kylmää ja tärisin kauttaaltani ihan horkassa. En ole koskaan tuntenut niin kylmää. Sain peiton päälleni, mutta vapisin silti niin, että oli vaikea keskittyä ponnistamaan. Epiduraalin vaikutusta en tuntenut. Kätilö avitti minua pitämällä sormiaan kohdassa, jota kohti minun piti ponnistaa ja nojaamalla jalkaani. Oma mieheni piti toista jalkaani paikallaan, kun ponnistin. Lopulta yhdellä supistuksella syntyi lapsen pää ja kätilö auttoi koko lapsen maailmaan. Tunne oli uskomaton, itkin ja nauroin yhtä aikaa. En ollut koskaan aiemmin nähnyt miehni vuodattavan yhtäkään kyyneltä, ja nyt silmistä valuivat sellaiset onnen kyyneleet, etten unohda niitä ikinä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Poika syntyi klo 7.4. klo 18.50, 21 tuntia 50 minuuttia kestäneen synnytyksen jälkeen. Vauva pääsi rinnan päälle heti synnytyksen jälkeen ja mies leikkasi napanuoran poikki. Istukka ja muut syntyivät 10 minuuttia pojan jälkeen. Alapäässäni oli synnytyksen jäljiltä toisen asteen repeämä, joten saliin kutsuttiin lääkäri. Lääkäri ompeli tikkejä kahteen kerrokseen emättimeen ja välilihaan yhden tunnin ajan ja itse tunsin lähes kaiken, koska puudutteet eivät ilmeisesti auttaneet tarpeeksi.</p><p></p><p>Synnytyksen jälkeen loppui kolmannen kätilön työvuoro ja neljäs tuli tarjoilemaan meille ihanan juhlailtapalan. Minä kävin suihkussa ja mies lähti kotiin nukkumaan. Hän oli valvonut koko synnytyksen ajan vierelläni ja ymmärrettävästi oli melko väsynyt. Minä ja poika jäimme ihmettelemään toisiamme saliin, jossa pojasta otettiin mitat 3655g ja 51 cm, päänympärys 35,5 cm. Pojan sokeriarvot olivat liian matalat ja hän sai lisämaitoa. Meidät vietiin osastolle ja pyysin saada jättää lapsen kätilöiden hoidettavaksi yön ajaksi, sillä itse en olisi siihen enää pystynyt. Sanoin, että minut saa herättää koska vain ja puoli viideltä tulikin yökkö kertomaan, että pojan sokeriarvot eivät pysy kurissa, vaan poika vietiin yöllä lasten teho-osastolle liian matalien verensokereiden takia.</p><p></p><p>Teholla poika vietti 4 päivää. Sokeriarvot olivat liian matalat ja tulehdusarvotkin nousivat koholle. Tilanne ei missään vaiheessa ollut vakava, mutta vaati ympärivuorokautista seurantaa ja mittauksia. Pienessä pojassa oli pahimmillaan kiinni kanyyli päässä antibiottia varten, toinen kanyyli kädessä sokeritiputusta varten, yksi happisaturaatio-/sykemittariletku jalassa ja nenämahaletku ylähuulessa, kun poika ei jaksanut syödä kunnolla. Vierailin teholla päivittäin ja oleskelin siellä useita tunteja putkeen. Pääsin hoitamaan vauvaani ja rintaruokkimaan häntä sekä laittamaan ruokaa hänen nenämahaletkunsa kautta. Sain olla paljon hänen kanssaan, kävin synnytysvuodeosastolla vain syömässä ja nukkumassa. Mies kävi osastolla aamupäivisin ja meni illaksi töihin, koska halusimme molemmat hänen olevan isyysvapaalla sitten, kun pääsisimme sairaalasta kotiin.</p><p></p><p>Vähitellen arvot alkoivat palautua ja letkuja pystyttiin riisumaan yksi kerrallaan ja perjantaina saimme tiedon, että poika pääsee vuodeosastolle kanssani. Ehdimme olla täydessä 4 hengen huoneessa vain muutaman tunnin, kun minulta tultiin kysymään, haluaisinko perhehuoneen. Perhehuoneessa meni perjantai-iltapäivä ja lauantai, sunnuntaina pääsimme onnellisesti lähtemään kotiin terveen pojan kanssa :heart:</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="ralliruutu, post: 29785636, member: 124944"] No niin. Sairaalasta kotiuduttiin eilen ja ehkä nyt olisi hetki aikaa kirjoittaa synnytyskertomus. Yritän pitää sen lyhyenä, vaikka synnytys olikin pitkä :whistle: Tosiaan limatulppa alkoi irrota perjantaina 4.4. ja sitä vuosi lauantain ja sunnuntain ajan. Sunnuntaina lima alkoi olla hieman veristä. Kipeät supistukset alkoivat sunnuntai-iltana 6.4. klo 18.30 ja niitä tuli n. 10-15 minuutin välein. Klo 21.00 supistukset tihenivät ja niitä alkoi tulla 5-7 minuutin välein. Katselin televisiota miehen kanssa ja yritin selata nettiä seuraillen koko ajan supistusten välejä. Puoli kahdeltatoista yöllä soitin synnytyssaliin ja kysyin, milloin lähteä kohti sairaalaan ja sain ohjeeksi lähteä, kun en enää pärjää kotona kipuineni. Yritimme käydä miehen kanssa lepäämään, mutta varttia yli kahdentoista kivut olivat sitä luokkaa, että herätin juuri torkahtaneen miehen ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Matkalla kivut yltyivät poltoiksi ja kävellessäni ensiavun kautta synnytyssalia kohti minun oli pysähdyttävä huohottamaan paikalleni supistusten tullessa. Kun pääsimme osastolle, menimme heti synnytyssaliin. Turhautuminen oli lievä sana, kun kätilö totesi kohdunsuun olevan auki kahdelle sormelle ja kanavaa olevan jäljellä 1-2 cm. Kätilö kysyi, mitä kivunlievitystä haluan ja sanoin, että olen valmis kokeilemaan lähes kaikkea ja haluan myös epiduraalin. En tiedä, ymmärsikö kätilö niin, etten halua mitään kipulääkkeitä ennen epiduraalia vai mitä, mutta sain kitua salissa useamman tunnin ilman mitään kivunlievitystä. Joskus aamuyöllä kätilö tuli tuikkaamaan käsivarteeni jonkun oopium-johdannaiseen perustuvan kipulääkkeen, joka sai minut höpisemään ensin iloisesti puoli tuntia, mutta sitten vain voimaan pahoin: päässä pyöri todella pahasti. Klo 7 kätilöiden työvuoro vaihtui ja seuraava kätilö olikin ihan eri maata, ihana ja ymmärtäväinen nainen, joka oli pitämässä synnytysvalmennusta, johon osallistuin viime vuoden puolella. Sain kätilöltä helpotusta alaselkään asetetusta TENS-laitteesta aina noin puolille päivin. Puolen päivän aikoihin pahoinvointini yltyi ja juoksin salin vessaan oksentamaan ulos kaiken, mitä olin syönyt ennen synnytyksen alkamista ja sen vähän, mitä olin syönyt sen aikana. Olin auki vasta 5 cm ja supistukset tulivat voimakkaina. Kätilö suositteli epiduraalin laittamista tässä vaiheessa, joten saliin kutsuttiin lääkäri. Lääkäri yritti laittaa selkääni kanyylia epiduraalia varten, mutta ei saanut sitä laitettua useista yrityksistä huolimatta. Hän kokeili eri kohdista, tuikkaili lisää puuduttavaa ainetta ja pyysi paikalle lopulta toisen lääkärin. Toinen lääkäri yritti samaa. Minä makasin selkä kaarella salin sängyllä, supistukset tulivat valtavina aaltoina ilman kipulääkkeitä ja minä yritin vain pysyä paikallani, että lääkäri saisi epiduraalin laitettua. Lopulta lääkäri päätyi toteamaan laittavansa spinaalin ja kokeilevansa sitten epiduraalia. Spinaali rentoutti selkälihaksiani sen verran, että epiduraalin laitto onnistui lopulta - noin tunnin yrittämisen ja aika monen selässä olevan reiän jälkeen! Tässä vaiheessa olin ollut salissa jo 12 tuntia. Spinaalin ja epiduraalin vaikutuksesta menin ihan tunnottomaksi. En voinut liikuttaa jalkojani, en tuntenut niitä. En tuntenut mitään rintojen alapuolelta ja pikkuhiljaa puudutus levisi myös käsiin ja kasvoihin. Lääkäri vaikutti hieman huolestuneelta, mutta onneksi puudutus alkoi kadota hiljalleen ylävartalosta. Joskin minä tulin entistä huonovointisemmaksi, päässäni pyöri, kasvoni menivät vitivalkoisiksi ja tuntui etten jaksa hengittää. Yhtäkkiä vain oksensin ja oksensin. Lapsivedet lorahtivat synnytyssalin sängylle spontaanisti lapsen potkun voimasta klo 12.30. Neljän aikoihin iltapäivällä olin saanut nukuttua muutaman tunnin ajan (kiitos vahvan humalatilan kaltaisen olon), vaikka heräsin välillä supistuksiin, jotka tunsin voimakkaina epiduraalista huolimatta. Tässä vaiheessa kätilö (joka oli jo kolmas synnytykseni aikana) tarkasti aukioloni - edelleen vain 5 cm. Aloin itkeä lohduttomasti. Luulin, ettei synnytys lopu koskaan ja huoli vauvasta oli kova, kun en ollut saanut syötyä enkä juotua vaan olin vain oksentanut kaiken vatsani sisällön. Vauvan sykkeet olivat melko hitaat ja liikkeitä tuntui melko vähän. Oksensin vain lisää ja vointi alkoi olla todella heikko. Puoli kuudelta illalla olin kuitenkin auki jo 8 cm ja tunsin todella voimakasta tarvetta ponnistaa. Kätilö antoi luvan ponnistaa kevyesti ja auttoi samalla kohdunsuun reunat vauvan pään yli. Kuuden maissa olin täysin auki ja sain alkaa ponnistaa. Ponnistin täydellä voimalla jokaisella supistuksella, joita tuli parin minuutin välein. Kätilö käski minut välillä puoli-istuvaan asentoon ja välillä kyljelleni. Minua alkoi kylmää ja tärisin kauttaaltani ihan horkassa. En ole koskaan tuntenut niin kylmää. Sain peiton päälleni, mutta vapisin silti niin, että oli vaikea keskittyä ponnistamaan. Epiduraalin vaikutusta en tuntenut. Kätilö avitti minua pitämällä sormiaan kohdassa, jota kohti minun piti ponnistaa ja nojaamalla jalkaani. Oma mieheni piti toista jalkaani paikallaan, kun ponnistin. Lopulta yhdellä supistuksella syntyi lapsen pää ja kätilö auttoi koko lapsen maailmaan. Tunne oli uskomaton, itkin ja nauroin yhtä aikaa. En ollut koskaan aiemmin nähnyt miehni vuodattavan yhtäkään kyyneltä, ja nyt silmistä valuivat sellaiset onnen kyyneleet, etten unohda niitä ikinä :) Poika syntyi klo 7.4. klo 18.50, 21 tuntia 50 minuuttia kestäneen synnytyksen jälkeen. Vauva pääsi rinnan päälle heti synnytyksen jälkeen ja mies leikkasi napanuoran poikki. Istukka ja muut syntyivät 10 minuuttia pojan jälkeen. Alapäässäni oli synnytyksen jäljiltä toisen asteen repeämä, joten saliin kutsuttiin lääkäri. Lääkäri ompeli tikkejä kahteen kerrokseen emättimeen ja välilihaan yhden tunnin ajan ja itse tunsin lähes kaiken, koska puudutteet eivät ilmeisesti auttaneet tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen loppui kolmannen kätilön työvuoro ja neljäs tuli tarjoilemaan meille ihanan juhlailtapalan. Minä kävin suihkussa ja mies lähti kotiin nukkumaan. Hän oli valvonut koko synnytyksen ajan vierelläni ja ymmärrettävästi oli melko väsynyt. Minä ja poika jäimme ihmettelemään toisiamme saliin, jossa pojasta otettiin mitat 3655g ja 51 cm, päänympärys 35,5 cm. Pojan sokeriarvot olivat liian matalat ja hän sai lisämaitoa. Meidät vietiin osastolle ja pyysin saada jättää lapsen kätilöiden hoidettavaksi yön ajaksi, sillä itse en olisi siihen enää pystynyt. Sanoin, että minut saa herättää koska vain ja puoli viideltä tulikin yökkö kertomaan, että pojan sokeriarvot eivät pysy kurissa, vaan poika vietiin yöllä lasten teho-osastolle liian matalien verensokereiden takia. Teholla poika vietti 4 päivää. Sokeriarvot olivat liian matalat ja tulehdusarvotkin nousivat koholle. Tilanne ei missään vaiheessa ollut vakava, mutta vaati ympärivuorokautista seurantaa ja mittauksia. Pienessä pojassa oli pahimmillaan kiinni kanyyli päässä antibiottia varten, toinen kanyyli kädessä sokeritiputusta varten, yksi happisaturaatio-/sykemittariletku jalassa ja nenämahaletku ylähuulessa, kun poika ei jaksanut syödä kunnolla. Vierailin teholla päivittäin ja oleskelin siellä useita tunteja putkeen. Pääsin hoitamaan vauvaani ja rintaruokkimaan häntä sekä laittamaan ruokaa hänen nenämahaletkunsa kautta. Sain olla paljon hänen kanssaan, kävin synnytysvuodeosastolla vain syömässä ja nukkumassa. Mies kävi osastolla aamupäivisin ja meni illaksi töihin, koska halusimme molemmat hänen olevan isyysvapaalla sitten, kun pääsisimme sairaalasta kotiin. Vähitellen arvot alkoivat palautua ja letkuja pystyttiin riisumaan yksi kerrallaan ja perjantaina saimme tiedon, että poika pääsee vuodeosastolle kanssani. Ehdimme olla täydessä 4 hengen huoneessa vain muutaman tunnin, kun minulta tultiin kysymään, haluaisinko perhehuoneen. Perhehuoneessa meni perjantai-iltapäivä ja lauantai, sunnuntaina pääsimme onnellisesti lähtemään kotiin terveen pojan kanssa :heart: [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 5 1 8
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mamuille maksetaan suomen kielen opiskelusta 1600 kuussa
35 min sitten
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Suomen vasemmisto pelaa aina Puten pelikirjan mukaan
Tänään 11:12
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Saksan demarit ovat valmiita antamaan Ukrainan Putinille
Tänään 11:07
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
”Koulumme ovat täynnä tönimistä, potkimista, vaatteiden repimistä ja varastamista”
Tänään 10:52
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Lähtösanoissaan Kimmo Kiljunen (SDP) lainasi äärimmäistä vasemmistolaista Vladimir Iljitš Leniniä
Tänään 10:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Helsingin Sanomat löysi Tampereelta vasemmiston joka haluaa tehdä vallankumouksen
Tänään 10:26
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Moi! Mä olen paula, olen alkoholisti kysy vastaan
Tänään 04:44
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Luetteko koskaan seurakuntalaista?
Eilen 23:56
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Started by vierailija
Torstai klo 09:53
Luettu: 962
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 944
Aihe vapaa
4.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 800
Aihe vapaa
5.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 671
Aihe vapaa
6.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 582
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 522
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 504
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Läiskäekseema, kolikkoihottuma
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mamuille maksetaan suomen kielen opiskelusta 1600 kuussa
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lähes kaikki huippukokit ovat miehiä ja lähes kaikki koulun keittäjät naisia
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
5.
Vauvat Aihe vapaa -keskustelun venäjäfobia. Yksikin sana Venäjän hyökkäyksen etenemisestä ja pamahtaa bannit.
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
6.
Ja niin jatkuu valehtelu: -Trump väitti Meksikon luvanneen sulkea rajansa – presidentti kiiruhti kiistämään tuon valheen. On se DT sekopää 😤
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
Miksi uskontoja ja kulttuureita EI SAISI pitää eriarvoisina?
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
8.
Sulatin juuri pakasteesta 400gr punalaputettua makaroonia ja lisäsin siihen 170gr voisulaa
Latest: vierailija
23 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Huhtikuun Hurmurit ~Huhtikuussa meidän kuu <3 <3 ~
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
