Siis apua kuinkahan monta kuukautta mun viimeisestä kirjoituksesta on
Lueskellut oon kyllä aina silloin tällöin ja aina aikonut kirjottaa kuulumisia, mutta en sitten oo jaksanut. Ja mitä pidempi aika on sit kulunut ja kuulumisia tullut lisää, niin kynnys jaksaa kirjoittaa on vaan kasvanut. Jospa nyt korjataan tää vääryys ja päivitetään kuulumisia
Tosi kiva on ollut teidän kuulumisia lukea!
Meillä 6kk tuli tällä viikolla täyteen. Mistäköhän sitä nyt siis ees alottais, ettei romaania sentään tuu raapustettua
Ekat 3kk oli kovat kipuitkuilut masun kanssa ja se aika tuntu sillon vähän vaikeelta, vaikka näin jälkikäteen aateltuna ei se kyllä sitä ollut ollenkaan. Hyvin nukutut yöt teki kaikesta niin paljon helpompaa. Kipuitkuihin testasin kaikkea imetysdieetistä vauvahierontaan, lääkkeisiin plaaplaa ja lopulta mukaan kuvioihin tuli huonohko imuote, jonka seurauksena käväsin imetyspolilla ja sain kuulla, että voisin ruokkia maidollani neljä lasta samaan aikaan eli suihkutissihoidolla sai sitten kipuitkuilun selätettyä. Siitä lähtien ollut hyvää vauva-arkea, loistavaa 4kk jälkeen.
4kk kohdalla tuli rintaraivot ja hulinoinnit päiväseltään ja silloin oli pari viikkoa, jolloin olin aika loppu. Kiukuttelin, masistelin, olin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Alotettiin vellit, joiden avulla iltasin 2h venkoilu-itku-älämölö-tissittely muuttu nopeeseen syöntiin ja nukahtamiseen. Siitä kiinteät kun alotettiin 4kk 1vko iässä kunnolla niin rytmiä tuli entistä enemmän päiviin, josta tykkäsin tosi paljon. Enää ei myöskään viihdytty tissillä tuntia kerrallaan, ne maratoonailut tais loppua joskus 3kk jälkeen (alussa oli kyllä ihanaa, että kiltisti vaan silmät kiinni vauva söi reilun tunninkin vielä noinkin "vanhana" niin sai ite vaan relata vaikka lopulta alkokin häiritä kun oli muka liian pitkään rinnalla vaikka imetyskertoja joku 8 päivisin..)
4-5kk asiat vaan entistä enemmän helpottui kaikin puolin, oppi nukkumaan selällään vaunuissa, alotettiin kerhoissa käyminen, rytmiä tuli lisää päiviin ja vauva alko entistä enemmän jutteleen nauramaan kiljahtelemaan olemaan aktiivinen ja sosiaalisempi. Aloin tosissani nauttimaan kotimamailusta
Apua kuulostaakohan tää liian kerskumiselta.. Oon kuullu niin monen tutun ikäviä väsymisstooreja katkonaisista öistä, loputtomista rintaraivoista, hampaiden teettämistä itkuista, koliikkiajasta ja monella täälläkin vaikeampaa ollut kuin itellä, niin tulee välillä vaan olo ettei sais ite kaikkea sit sanoa
Mutta eihän näitä
ongelmia voi kenenkään välillä mitenkään verrata, kaikilla oma jaksaminen ja oma ärsyyntymistaso yms. Ja on mullakin ollut vittumaista täällä kotona sillon kun vauva oli pienempi ja mun äiti jo kauhisteli että onko mulla jonkinsortin mssennus kun kesällä vauva ei päivisin nukkunut kauheen helposti päikkäreitä ja stressasin monesta turhasta ja pienestä asiasta - näin jälkikäteen sen ymmärsikin, että turhaa on stressaillut. Kyllä mä kirosin ja itkin ja teki mieli jättäö vauva itkemään vessan lattislle yms. Mutta
hyvät yöt on niin paljon auttaneet ja antaneet voimaa. Meillä melkeinpä alusta asti nukuttu tositosi hyvin, alkukuukausina heräiltiin kahdesti öisin ja vajaan 3kk kohdalla enää kerran aamuyöllä. Sen jälkeen jatko uniaan jopa 11 asti, kun ainoa herääminen siirty esim seiskaan. Nyt nukkuu 10-12h putkeen ja herää tosiaan klo 7-8 aamulla. Näin saatiin päivän ekat päikkärit vähän pidemmäksi 1,5-3h ja sit kahet muut päikkärit 30-45min.
Eli nyt
6kk päikkärit 3x päivässä,
kiinteitä menee 4x eli lounaalla kasvissose, välipala hedelmää, päivälliseksi alotettiin nyt pari päivää sit liha+kasvissose ja iltasin puuro hedelmäsoseella. Teen ite soseet jääpalamuotteihin paitsi luumu bonana kun sitä menee päivittäin vauvan lievän ummetuksen takia
Vauva söis vaikka kuinka paljon ja suu avautuu kuin linnunpoikasella heti kun näkee lusikan.
Päivien kulusta: Me kerhoillaan srk:n ekavauvakerhoissa kolmesti viikossa (mä jäin niihin ihan koukkuun kun tutustuin uusiin ihmisiin ja kun vauvasta huomas, että viihty niin hyvin), yhtenä iltana on vauvauinti ja aika paljon "vapaapäivinä" sit kuljeskellaan kaupungilla, hoidetaan ruokaostokset, käydään kirppiksillä, vauva oli aamusin mun mukana jumpissa sillon kun heräs vasta esim klo 9 jälkeen ja aamutunnille kerkesin vielä, ja sen sellasta. Kahviloissa tai lounailla en pahemmin vauvan kanssa käy mutta muuten tykkään kyllä liikuskella jossain kun kotona tuntuu pää hajoavan
Ja huomaan miten vauva tykkää arkirytmistä ja muista vauvoista ja kotona yleensä kitisee helpommin väsymystään kun muualla.
Luonteeltaan vauva oli alusta asti hyvin temperamenttinen, sitä sanottiin neuvolassa, isovanhempien luona ym. Nautiskeleva tissimaakari se on edelleen, vaikk kiinteitä menee jo paljon ja imetyskertoja tulee päivisin vaan 6 krt ja nopeesti 5-10minsassa syö. Juttelevainen, sosiaalinen, vierastaa vanhoja miehiä, tosi tarkkaavainen.
Kehityksen osalta nosti päätään 2vko iässä, käänty mahalleen 3,5kk iässä, nyt pyörii kellonviisarina ja nostelee peppua mutta ei vielä ryömi ees eikä taas. Istuu syöttötuolissa koko ajan jo vähän paremmin, tänään itse asiassa huomasin ettei enää röhnötä eteenpäin niin paljon. Vetelä silti vielä on, eikä todellakaan istu maassa
Kooltaan kasvaa erittäin hyvin (mikä ei oo ihme kun sitä maitoa tuli niin vuolaasti ja pakkanen edelleen hyvin täytetty sillä), alussa painoa tuli lisää aina kilo per kk, nyt 6kk neuvolassa mitat 8,5kg ja 69cm.
Oma aika: Alusta asti annettu vauva hoitoon isovanhemmille kun ollaan oltu terassilla, syömässä, leffassa, käyty häissä, joskus pelköstään ruokakaupassa kahestaan yms. Mä oon ollu yksin viihteellä ja mies hoitanut - ei oo ollu ongelmaa kun pakkasessa maitoa ja syö tuttipullosta alusta asti, heinäkuusta lähtien oon käyny jumpilla 2-4 krt viikossa, kavereita nähny ym. Ei valittamista tän suhteen
Lyhyiden päikkäreitten takia en sillain kerkee kauheesti tekemään kotona mitään rauhassa esim telkkua, lukemaan ym, mutta miehen ollessa iltasin ja viikonloppusin kotona ehtii sitten vähän enemmän. Meillä menee kotona oikein hyvin nää jaot että mies siivoaa isommat jutut esim imurointi lattianpesut, mä hoidan ruoat ja vauvan hoito yhdessä iltasin/viikonloppuzin ja vaihdellaan että molrmmat pääsee omia juttuja tekemään vuoropäivinä.
Siinähän se romaani sit kuitenkin tuli vaikka yritin nopeesti vaan pääasiat kertoilla
Olisin siis voinut vaan sanoa että ekat 3kk vähän nihkeempää, vastoinkäymisiä pienistä typeristä jutuista, välillä usko meinas äitiyteen loppua, ja siitä lähtien sit loppuaika ihanaa vauva-arkea ja rytmillistä viikkoilua ihanan tytön kanssa
Ja väliin mahtuu aina kitinää, yleensä väsymyksestä johtuvaa, päätä seinään hakkaamista jos iltanukutus joskus venyykin yli ysiin, jos oon ite valvonut öisin tuttia tunkemassa vauvan suuhun kun nukkuu mahallaan ja herää sitä etsimään tai muuten vaan häröilee laulellen ja jutustellen yöllä yms. Mutta aina tulee uusi ihana päivä pienokaisen kanssa. Mutta edelleen mä oon sitä mieltä että meille seuraava vauva tulee kun tää on monta vuotta vanhempi
Tosin ennen toitotin, että pitää olla viisi vee mutta nyt jo alan kallistua, että kaippa se vois aiemminkin jo tulla
Nyt nukkumaan, enpä oo tainnu näin pitkään olla hereillä montaakaan kertaa viime aikoina!
Pumskeli ja typy 6kk