USL onpa ollut törppö lekuri, tarviiko tuollaista kuunnella tuollaisessa tilanteessa, pieni palaute saattaisi olla paikallaan.. Voimia teille ja uskoa tulevaisuuteen, on ollut raskasta nyt teillä.
Tänään on ollut sellainen olo, että onko tuolla edes ketään. Pahaa oloa ei ole kuin satunnaisesti nimeksi, väsymys ja tissit kipeenä, mutta kai ne on kipeenä kun niitä koko ajan härkin, että onko ne kipeenä.. Miksi ei voi lallatella ja olla vaaleanpunaisessa usvassa ja ajatella, että SUURIN OSA raskauksista menee vallan hyvin. Kai sitä on peruspessimisti luonteeltaan ja ei uskalla liikaa ilakoida, ettei joku vie onnea pois...
Ehkä sitä huojentuu oikein vasta rakenneultran jälkeen ja sinne on piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä aika..
Anteeksi, että jauhan tälläistä sontaa.
Olen aika päämäärätietoinen ihminen ja jos jotain päätän tehdä niin teen sen vaikka läpi harmaan kiven. Oikeesti ekaa kertaa taidan olla suurissa asioissa siinä tilanteessa, että sillä mitä teen tai haluan ei ole vaikutusta siihen miten asiat menee..
Tällä viikolla on neuvola, voiskohan sieltä kinuta ultraa tai että yrittäs kuunnella sydäinääniä... Tuun olee niiiiin raskas neuvola-asiakas
biljoona kysymystä joka kerta.
Eilen kävin pitkästä aikaa liikkumassa kunnolla, vuorossa oli ekaa kertaa bodycombat.. huhhuh.. olin varma, että ötökkä valuu kohta reittä pitkin pois, mut ei, siellä se jumppas varmaan mukana. En ihan täysiä tehnyt joitain potkuja, pitääpä tuostakin puhua neuvolasta, että mitä se liikunta saa olla rankkuudeltaan, kun ei sitä uskalla riskeerata, vaikka kuinka sanotaankin, ettei liikunta haittaa. Hypytkin jätin pois vaikka sitä suositellaan vissiin vähän lopummassa vaiheessa.
Mielialat vaihtelee onnesta epäuskoon..
Tsemppiä kaikille vatvojille
Että
Miima, et ole todellakaa ainoa joka miettii ollako vai eikö olla... odottavan aika on pitkä
Toive ja 7 poks
(muoks. tollo kyselee vielä täällä, että niinhän se on, että jos seitsämän viikkoa on nyt täynnä niin olen kahdeksannella viikolla? )