Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Huhtikuun Hurmurit 2013 *Meidän Kuu!*
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Namida, post: 28295138, member: 124368"]</p><p><strong><span style="color: #EE82EE">Meille syntyi ihana, pieni tyttövauva 29.3.2013! </span></strong></p><p></p><p>Tässä samalla teille synnytyskertomus. ONNEA kaikille vauvautuneille :heart:</p><p></p><p></p><p>Supistukset alkoivat kunnollisina keskiviikon puolella (27.3), myöhään illalla kun laittelin läppäriltä ohjelmia tallennukseen. Niitähän oli tullut jo sen pari päivää, mutta nämä jotka hälyttivät soittamaan olivatkin sitten niin voimakkaan tuntuisia että itku meinasi tulla. Taisin jopa vähän itkaistakin. Kättärillä ei vastattu varmaan puoleen tuntiin, mutta kun viimein sain jonkun kiinni, sainkin kehoitteen tulla paikan päälle. Onneksi oli laukku pakattu valmiiksi. Hyppäsin vaatteisiin ja tilattiin taksi. </p><p></p><p>Oltiin sitten torstain puolella paikan päällä. Ihan ekaksi mentiin synnytyssaliin jossa luulin olevani tuskissa, mut tilanne oli kuitenkin niin rauhallinen että kuunneltiin Kornia ja juteltiin mukavia miehen kanssa. Tilanne menikin sitten niin rauhalliseksi, että supistukset harvenivat, mies pistettiin kotiin (taksilla jälleen - kallista tuo synnyttäminen, mut eihän mitään busseja siihen aikaan mennyt...) ja mut osastolle. Vaan eipä tullut nukkumisesta mitään kun supistukset taas tiheni ja koveni. Joten mut laitettiin taas synnytyssaliin. Ja kulta tuli takaisin, bussilla tällä kertaa. </p><p></p><p>Siellä oli lääkäri ja kätilö jotka nollas mun tilanteen kumminkin ihan täysin ja olivat jopa sitä mieltä, että voisin vaikka lähteä kotiin jos ei olisi ollut paineet niin korkealla. Olis ihan oikeasti tehnyt mieli tempasta niitä kumpaakin, kun kivut oli kuitenkin jo niin kovat, etten pystynyt tekemään muuta kuin keskittymään supistuksiin ja pelkäämään seuraavaa supistusta aina kun tuli paussi. But no can do - mies meni kotiin ja mä takaisin osastolle.</p><p></p><p>Olisi ollut jo maailman ihaninta nukkua, mut ei se ollut mahdollista, kun en pystynyt olemaan missään asennossa ja supistuksien kipu yltyi niin kovaksi että meinasi ihan oikeasti iskeä välillä paniikki. Oon varmaan ihan tosi vässykkä, mut jo siinä vaiheessa se kipu oli musta jotakin ihan hirveetä, eikä ne oikeasti olleet kumminkaan mitään tulevaan verrattuna. Mua tultiin sitten taas jossakin vaiheessa tutkimaan ja luojalle kiitos, mun todettiin olevan tarpeeksi auki (muistaakseni 3-4cm) siirtymään synnytyssaliin ja saamaan kivunlievitystä. Kello oli silloin varmaankin noin 14 torstaina 28.3.</p><p></p><p>Juu ja siitä alkoi tositoimet viimeinkin - sain suolaliuoksen ja spinaalipuudutteen. Spinaali poisti kivut ihan täysin ja olo oli autuas noin neljän tunnin ajan kunnes teho heikkeni ja supistukset vei voiton. Mies oli ihana, piti kädestä kii, jutteli ja haki kanttiinista milloin mitäkin. Mitään en pystynyt syömään, kunnollista siis, mutta join mehukeittoa, kaakaota ja silloin kun puudutteet toimi söin Tviksejä. Sain siis spinaalin jälkeen epiduraalin ja kaksi lisäannosta. Kalvot puhkaistiin klo 21:05. Sekään ei vauhdittanut mitenkään liikaa, vasta oksitosiini sai asiat etenemään. Pienin mahdollinen annos kuitenkin riitti. Se sitten kovensi ja tihensi supistukset sellaisiksi, että tuntuivat epiduraalinkin läpi ja tuntuivat myös melkein yhdeltä, kovalta supistukselta ilman välejä.</p><p></p><p>Olisin ottanut kohdunkaulapuudutteenkin, mutta loppu meni niin vauhdilla että olikin "äkkiä" alettava ponnistamaan. Kello oli silloin 02:30. Olin kauhistellut sitä jo etukäteen. Mulla oli kovin ristiriitaisat fiilikset siitä, että tiesin ponnistamisen saattavan synnytyksen loppuun jota halusin tietenkin enemmän kuin mitään muuta, mutta pelotti jo etukäteen se kipu, kun pelkästään avautumisvaihe sai tajuamaan kuinka synnytys ihan todella, todella sattuu... Ei sitä osaa ajatella taikka pelätä etukäteen. Mä en osannut. Koko synnytys yhteensä supistuksineen ja ponnistamisineen on kovin kipu jota olen tuntenut taikka kestänyt, mutta tietenkin sen tekee yhtään siedettäväksi se, että sen kärsii hyvän asian takia. Se ei ole ns. turhaa kipua. </p><p></p><p>Joka tapauksessa, kun käskettiin vihdoin ja viimein ponnistaa, mä katoin mun miestä ja itkaisin ihan vähän ja sanoin etten mä halua sittenkään. Mut eipä siinä paljoa haluamiset auta. Puoli tuntia siihen meni. Koitin totella ohjeita asennosta (jalkojen alta kiinni ja leuka kiinni rinnassa), mutta kroppa meni kyllä ihan omia halujaan. Tuntui että ponnistan ja ponnistan eikä mitään tapahdu!!! Kunnes viimein pää alkoi tulla, ja kun pää oli puserrettu niin kroppahan tuli iisisti perässä. Hyi se oli ihan kauheata. Olin niiiiiiiiiin litimärkänä hiestä, ollut jo monta tuntia, ja olin ihan taju melkein kankaalla. Joutui se kätilökin mua "herätteleen" sen ponnistusvaiheen aikana, että kuulenko mitä hän sanoo. Sitten siinä kaiken ponnistamisen ja tuskan keskellä tää kätilö kysyi et haluanko kokeilla vauvaa, silloin kun pää oli melkein tullut. Mies kertoi myöhemmin, että kun pää oli tullut näkyviin, oli näkynyt kaksi pientä virkeää silmää jotka katseli uteliaana ympärilleen. Mut mä en halunnut muuta kuin hoitaa homman loppuun. Ja loppuihan se sitten viimein.</p><p></p><p>Ja tuossa se lopputulos tuhisee. 9 pisteen tyttö joka sai osastolla ollessa lempinimen Neiti nätti - ja minä tietää miltä tuntuu olla ylpeä äiti. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja menihän kaikki tosi hienosti, ilman komplikaatioita tms. Mutten ihan heti nytten lähtisi koko hommaan uudestaan. Silti, palkinto on maailman paras ja tekee koko duunista kaiken sen työn ja tuskan arvoisen!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Namida, post: 28295138, member: 124368"] [B][COLOR="#EE82EE"]Meille syntyi ihana, pieni tyttövauva 29.3.2013! [/COLOR][/B] Tässä samalla teille synnytyskertomus. ONNEA kaikille vauvautuneille :heart: Supistukset alkoivat kunnollisina keskiviikon puolella (27.3), myöhään illalla kun laittelin läppäriltä ohjelmia tallennukseen. Niitähän oli tullut jo sen pari päivää, mutta nämä jotka hälyttivät soittamaan olivatkin sitten niin voimakkaan tuntuisia että itku meinasi tulla. Taisin jopa vähän itkaistakin. Kättärillä ei vastattu varmaan puoleen tuntiin, mutta kun viimein sain jonkun kiinni, sainkin kehoitteen tulla paikan päälle. Onneksi oli laukku pakattu valmiiksi. Hyppäsin vaatteisiin ja tilattiin taksi. Oltiin sitten torstain puolella paikan päällä. Ihan ekaksi mentiin synnytyssaliin jossa luulin olevani tuskissa, mut tilanne oli kuitenkin niin rauhallinen että kuunneltiin Kornia ja juteltiin mukavia miehen kanssa. Tilanne menikin sitten niin rauhalliseksi, että supistukset harvenivat, mies pistettiin kotiin (taksilla jälleen - kallista tuo synnyttäminen, mut eihän mitään busseja siihen aikaan mennyt...) ja mut osastolle. Vaan eipä tullut nukkumisesta mitään kun supistukset taas tiheni ja koveni. Joten mut laitettiin taas synnytyssaliin. Ja kulta tuli takaisin, bussilla tällä kertaa. Siellä oli lääkäri ja kätilö jotka nollas mun tilanteen kumminkin ihan täysin ja olivat jopa sitä mieltä, että voisin vaikka lähteä kotiin jos ei olisi ollut paineet niin korkealla. Olis ihan oikeasti tehnyt mieli tempasta niitä kumpaakin, kun kivut oli kuitenkin jo niin kovat, etten pystynyt tekemään muuta kuin keskittymään supistuksiin ja pelkäämään seuraavaa supistusta aina kun tuli paussi. But no can do - mies meni kotiin ja mä takaisin osastolle. Olisi ollut jo maailman ihaninta nukkua, mut ei se ollut mahdollista, kun en pystynyt olemaan missään asennossa ja supistuksien kipu yltyi niin kovaksi että meinasi ihan oikeasti iskeä välillä paniikki. Oon varmaan ihan tosi vässykkä, mut jo siinä vaiheessa se kipu oli musta jotakin ihan hirveetä, eikä ne oikeasti olleet kumminkaan mitään tulevaan verrattuna. Mua tultiin sitten taas jossakin vaiheessa tutkimaan ja luojalle kiitos, mun todettiin olevan tarpeeksi auki (muistaakseni 3-4cm) siirtymään synnytyssaliin ja saamaan kivunlievitystä. Kello oli silloin varmaankin noin 14 torstaina 28.3. Juu ja siitä alkoi tositoimet viimeinkin - sain suolaliuoksen ja spinaalipuudutteen. Spinaali poisti kivut ihan täysin ja olo oli autuas noin neljän tunnin ajan kunnes teho heikkeni ja supistukset vei voiton. Mies oli ihana, piti kädestä kii, jutteli ja haki kanttiinista milloin mitäkin. Mitään en pystynyt syömään, kunnollista siis, mutta join mehukeittoa, kaakaota ja silloin kun puudutteet toimi söin Tviksejä. Sain siis spinaalin jälkeen epiduraalin ja kaksi lisäannosta. Kalvot puhkaistiin klo 21:05. Sekään ei vauhdittanut mitenkään liikaa, vasta oksitosiini sai asiat etenemään. Pienin mahdollinen annos kuitenkin riitti. Se sitten kovensi ja tihensi supistukset sellaisiksi, että tuntuivat epiduraalinkin läpi ja tuntuivat myös melkein yhdeltä, kovalta supistukselta ilman välejä. Olisin ottanut kohdunkaulapuudutteenkin, mutta loppu meni niin vauhdilla että olikin "äkkiä" alettava ponnistamaan. Kello oli silloin 02:30. Olin kauhistellut sitä jo etukäteen. Mulla oli kovin ristiriitaisat fiilikset siitä, että tiesin ponnistamisen saattavan synnytyksen loppuun jota halusin tietenkin enemmän kuin mitään muuta, mutta pelotti jo etukäteen se kipu, kun pelkästään avautumisvaihe sai tajuamaan kuinka synnytys ihan todella, todella sattuu... Ei sitä osaa ajatella taikka pelätä etukäteen. Mä en osannut. Koko synnytys yhteensä supistuksineen ja ponnistamisineen on kovin kipu jota olen tuntenut taikka kestänyt, mutta tietenkin sen tekee yhtään siedettäväksi se, että sen kärsii hyvän asian takia. Se ei ole ns. turhaa kipua. Joka tapauksessa, kun käskettiin vihdoin ja viimein ponnistaa, mä katoin mun miestä ja itkaisin ihan vähän ja sanoin etten mä halua sittenkään. Mut eipä siinä paljoa haluamiset auta. Puoli tuntia siihen meni. Koitin totella ohjeita asennosta (jalkojen alta kiinni ja leuka kiinni rinnassa), mutta kroppa meni kyllä ihan omia halujaan. Tuntui että ponnistan ja ponnistan eikä mitään tapahdu!!! Kunnes viimein pää alkoi tulla, ja kun pää oli puserrettu niin kroppahan tuli iisisti perässä. Hyi se oli ihan kauheata. Olin niiiiiiiiiin litimärkänä hiestä, ollut jo monta tuntia, ja olin ihan taju melkein kankaalla. Joutui se kätilökin mua "herätteleen" sen ponnistusvaiheen aikana, että kuulenko mitä hän sanoo. Sitten siinä kaiken ponnistamisen ja tuskan keskellä tää kätilö kysyi et haluanko kokeilla vauvaa, silloin kun pää oli melkein tullut. Mies kertoi myöhemmin, että kun pää oli tullut näkyviin, oli näkynyt kaksi pientä virkeää silmää jotka katseli uteliaana ympärilleen. Mut mä en halunnut muuta kuin hoitaa homman loppuun. Ja loppuihan se sitten viimein. Ja tuossa se lopputulos tuhisee. 9 pisteen tyttö joka sai osastolla ollessa lempinimen Neiti nätti - ja minä tietää miltä tuntuu olla ylpeä äiti. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja menihän kaikki tosi hienosti, ilman komplikaatioita tms. Mutten ihan heti nytten lähtisi koko hommaan uudestaan. Silti, palkinto on maailman paras ja tekee koko duunista kaiken sen työn ja tuskan arvoisen! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Japanissa ihmisen ihoa seksinuken elimissä(siitin, rinnat ja sian suolta!), 10 vuoden päästä roboa ei voi erottaa ihmisestä!
26 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Joe Bidenin esiintyminen järkytti diplomaatteja kaikkialla maailmassa
41 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kenraali vääntää vassareille rautalangasta mistä rajalaissa on kyse
Tänään 21:52
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ahdistava symboliikka Suviseurat vs Pride
Tänään 19:19
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Päivän OrpoPurra: Terveyskeskusmaksuihin suuri korotus
Tänään 18:06
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Elämästä saa kuolemanrangaistuksen
Tänään 17:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Sille on syynsä miksi Lappeenranta on turvallisinta Suomea
Tänään 17:08
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tussulassa tänään kilohinta
Tänään 16:50
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Onnenarpa ja Janne Antin
Started by vierailija
Keskiviikko klo 08:38
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mitä Ryyd-Willen pitäisi lukea? No tiilenpäitä pari vuotta ainakin. Varsinainen p*rvo skandaaliministeri 😤
Started by vierailija
Maanantai klo 15:33
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Ihana Greta hurmaa huomenna koko Helsingin
Started by vierailija
Maanantai klo 16:45
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Stubb ja Orpo esim tuomitsivat Oulun kantasuomalaisten tekemät rasistiset puukotukset. Mutta mikseivät he tuomitse viidakkoveitsillä huitovia mamuja??
Started by vierailija
Sunnuntai klo 05:24
Luettu: 891
Aihe vapaa
5.
Lestadiolaisuuden jättäminen
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:27
Luettu: 694
Aihe vapaa
6.
67-vuotias Timo Pettay kertoo eläneensä koko elämänsä tukien varassa, koska häntä ei ole huvittanut tehdä töitä
Started by vierailija
Torstai klo 11:24
Luettu: 533
Aihe vapaa
7.
Kreikassa aletaan tekemään kuusipäiväistä työviikkoa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:57
Luettu: 530
Aihe vapaa
8.
Heh he-hee 😃 Naisoletetun Sanna-hysteerikon Sdp on repeämässä suvakismin takia. Hunajata hunajata 🍯 😋
Started by vierailija
Tiistai klo 06:40
Luettu: 524
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Jos miehellesi tuli erektio-ongelmia jättäisitkö hänet<???
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kenraali vääntää vassareille rautalangasta mistä rajalaissa on kyse
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
Putinistit, miten sitten suunne panette, jos juotte syanidilla tai viruksilla terästettyä hanavettä? Vesihuoltolaitoksilla vakoilua ja murtautumisia!
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
7.
Joe Bidenin esiintyminen järkytti diplomaatteja kaikkialla maailmassa
Latest: Palstapesu
24 min sitten
Aihe vapaa
8.
Japanissa ihmisen ihoa seksinuken elimissä(siitin, rinnat ja sian suolta!), 10 vuoden päästä roboa ei voi erottaa ihmisestä!
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Huhtikuun Hurmurit 2013 *Meidän Kuu!*
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu